Contour

Niinhän se menee että kun tukkii tai katkaisee vaikka kuinka hiljaisen tien niin jo tulee vähintään marssirivistö.

Ajeltuani vaunu ojapohjaa viistäen tulipaloa sammuttamaan arvelin että kun tie on osittain tukossa- turha lähteä illalla lavetin kanssa urheilemaan. Tänään aamulla sama juttu joten tarvi tehdä hetki muuta. Sit kun viimein pääsi matkaan olikin kellot jo yli ysin ja kun pääsi takaisin niin sama juttu-

Varsin tylsä työpäivä, mutta kun kävin syömässä niin pari naispuolista oli keksinyt että koneen telan päälle saa hyvin kengät kuivumaan. Sit kun tulin takaisin niin riensi tuli hännän alla siirtämään kenkänsä, olivat kuulemma jo toista viikkoa sitten avanneet uimakauden. No oli sentään silmänruokaa, vaikka ravintola muuten oli kiinni.

Silmänruoka sit parani kertaalleen lähellä työpäivän päätöstä- niin se maailma vaan joskus on pieni.

Savuavia raunioita ja itkeviä lapsia. Niillä kirjavilla siistityillä tai vähän väritetyillä tarinoilla kuulemma sai naisia. Ehkä viimeistään säälistä. Kumma juttu muuten- liki automaattisesti pyromaanista puhutaan miehenä, miksei se voisi yhtä hyvin olla nainen tai pari jolla on paha taipumus pahantekoon?

Jos joku tuntee piston sisällään tai muistelee lämmöllä lomillaan tekemäänsa naisen tai miehen kaatoa niin kysymys kuuluukin: oliko se sen arvoista. Olkoonkin että yksikin kerta tai yksikin yö voi olla ikimuistoinen- niin voi olla myös kondomi tai kertakäyttökamera tai pahvimuki, mutta arvostaako ihminen oikeasti mitään kertakäyttöistä?

Olisin tarvinnut vaijerin rasvaukseen lääkeruiskun mallia iso ja paksun reikäneulan. En sen vuoksi lähtenyt vaivaamaan apteekkia, kysyin kaveriltani käytettyä ruiskua neuloineen, mutta sain häneltä ihan uuden. Nyt sillä on sit rasvottu jo aika montaa konetta pienillä täsmäannoksilla. Ymmärrän toki että käytetty lääkeruisku voi olla hengenvaarallinen, mutta jos ruisku on täynnä öljyä ja sen tuikkaa tyhjäksi ihon alle niin ei sekään terveellistä ole.

Kantokasa paloalueella savusi tänään keskeltä. En tietäisi muuten, mutta rattoisa huoltoaamu katkesi puheluun kun valveutunut naapuri soitti. Palokunta kaiketi kävi kastelemassa. Ainakin tämän alueen palokunnilla on työkaluissa parantamisen varaa. Ei tarvinnut montaa tuntia olla niin keksin jo kaksi isoa parannusta tai vähintään muutosta sammutusvälineisiin.

Yhden olivat keksineet sammutushenkilöt itse, mutta se oli vielä toteuttamatta. Sanon sammutushenkilöt, koska paloautojen mukana oli tullut kauneutta keskelle metsää.

Päiväohjelma meni sekaisin kun piti mennä avustamaan pelastuslaitosta maastopalon jälkisammutuksessa. En saanut asiakasta kiinni- toivottavasti teki jotain muuta kuin istui pihalla odottamassa.

Töitä, töitä ja töitä

Nopea oli hitaan traktorin lähtö. Kaksi lavettireissua ja sen toisen aikana oli traktori häipynyt muihin hommiin- muuten hyvä, mutta tukkikoura perässä ei paljon maansiirtovaunua vedetä.

Lavettireissut sentään meni kokolailla putkeen. Ahdasta on sovittaa pitkää vaunua pienelle rantatielle- saman tien tosin tulin pakilla saman vaunun kanssa talvella.

Sit piti illan ratoksi käydä katsomassa yhtä konetta työmaalla. Autolla ei mitään toivoa mennä koneen viereen saakka, mutta Suzukilla vesijohtolinjaa pitkin kirjaimellisest telan viereen asti. Pyörä nojaamaan konetta vasten ja pikapikaa samaa reittiä takaisin. Ei olisi millään hienolla katetulla pyörällä samalle reitille uskaltautunut, mutta tuolla ei tuottanut tuskaa. Takavalosta ilmeisesti toinen kiinnitysruuvi katkesi vanhuuttaan, mutta niitä saa kaupasta uusia.

Lavetin äärivalon vaihto ei mennyt kivuttomasti- syy oli uusi tarvikevalo. Kyl se paikalleen meni ajan kanssa, mut puolta nopeammin olisi mennyt originaali. Vielä kun tietäisisi mikä poltti jarruvalojen sulakkeen.

Aamulla oli lasit jäässä. Onneksi oli vähän kirjallisia töitä rästissä.

Sen jälkeen konetta lavetille ja kolmella työmaalla käynti. Rantagrillillä on selkeästi valkattu nättejä kesäduunareita ja tänään ruokaillessa samaa saattoi sanoa myös asiakkaista. Pajut grillin aidan takana antautuivat Kobelcolle ja sisäinen tilataiteilija rakensi luonnonkiviportaat. Kivet vielä pesua vailla.

Taas meni pitkäksi. Onneksi on ABC, muuten olisi ollut aamupalaksi leipää, vettä ja valoa.

1918 siirretty talo- alkuperäinen rakennusvuosi noin 1830 ja vielä iskussa. Perustus rikottu yhdesä paikasta vesijohtoa varten, mutta muuten loistavassa kunnossa. Rannasta ja laiturista ei voi vielä sanoa samaa.

Naapurissa talovanhukselle sensijaan tuli noutaja- jos sen olisi pyromaani polttanut niin ei olisi tullu pitkää lajitteluprosessia. Katto oli jossain vaiheessa vuotanut ja näin ollen purkukuntoon meneminen oli tapahtunut nopeasti. Oli kaiketi koviakin hirsiä, mutta myös sellaista että nyrkillä pääsi kuulemma seinästä läpi.

Sitkeä vesijohtotyömaa menetti toisen koneen- mielestäni se on valmis ja ihan hyvä, mutta maksajalta täytyy vielä kysyä tehdäänkö jotain vai ei.

Kiinalaisrenkaista toinen vuotaa- onneksi sen saa tarvittaessa vaihdettua. 1,5 toisessa ja 2,2 toisessa ei ole enää hyvä ajaa suoraan- ehkä toimisi kallistetulla ovaalilla kunnes tyhjenee lisää.

Ei ollut illalla kaupungissa toimivaa painemittaria. Linnatuulesta löytyi kaksikin. Ajamaan joutui, mutta ei se mitään. Toivottavasti varsinkin ABC:llä mittaria käytettäisiin hellävaraisemmin- taas oli kappaleina.

Sahanpurua, kiilakiviä, niukasti sementtiä, puuta, tiiltä ja pärettä.

Ihmettelin ääneen kun pikku omakotitalossa ei kuulemma 3x 35 A sulakkeet kestäneet talvella- en ihmettele enää.

Toki alkuperäiseen verrattuna seinissä oli paksuutta hieman enemmän ja sahanpurua sentään eristeenä, mutta vähänlaisesti ja aika hienojakoista. Hauskoja ylläreitä tulee vastaan seinien avaamisen yhteydessä- onneksi ei ole oma talo.

Idea siitä että puskea talo nurin ja tehdä tilalle uusi ei olisi tuossa ollut ollenkaan huono ratkaisu. Ei talo mätä ole, eikä purkukuntoinen, mutta remontoimalla ja laajentamalla ei tässä tapauksessa pääse yhtään halvemmalla.

Laajennuksen sisätäyttö meni lopulta yllättävän kivuttomasti, tosin harvalla työmaalla on 5 rakennusmiestä 2 kaivuria 1 kuski, pyöräkuormaaja + traktori ilman kuljettajaa. Näin ollen kun oli ahdasta niin iso kone meni niille sijoille josta yletti likimain koko pohjalle ja pikkukoneella sai siivottua sorakasaa siten että siihen yletti isommalla koneella. Muuten meni hyvin, mutta kapilaarikatko tuli nelisen tuntia liian myöhään tai siis ylipäätään silloin kun sitä olisi saanut nostaa sisään tuli kasetillinen jotain ihan muuta. No tuli ainakin ulkopuolelle tarpeeksi soraa niin ei ainakaan maan pehmeneminen telineiden alta rakentamista haittaa vaikka sataisi viikon putkeen.

Kapilaarikatkokerroksen 30 cm patja= teoriassa 9 kuutiometriä sepeliä. 10 tuli, mutta ei ihan riittänyt- vaan insinööri ratkaisee. Kapilaarikatkon päälle suodatinkangas ja puuttuva kerros hiekoitussepeliä. Olisi seulottu hiekkakin kelvannut, mutta tuo ajaa saman asian. Radontuuletus toki meni sepelin sisään kuten pitikin.

Mut kun ei saa tehdä oman pään mukaan niin ei- Jos olisi saanut niin sekä sähköt, puhelimet, ja sadevesi olisi rakennettu syvemmälle samaan korkoon kuin viemärit tiivistetylle maalle, soran sisään ja styroxin alle- niistä olisi huoletta päässyt ajamaan yli.

Mitä lie taas päivityksiä oli menossa kun edes kirjautuminen ei onnistunut. Muuten kyl selain toimi OK.

Sisätäytön avaus

Osasipa olla vesiyhtiön ukoilla hyvä ajoitus. Jos olisivat tulleet puolikin tuntia ajoissa niin ei olisi ollut mitään tekemistä hetkeen.

Jos eilinen ilta meni mukavasti ja seuraa loistavaa niin tänä aamuna ei voinut sanoa samaa. Virkaiältään vanhempi kuski onnistui pudottamaan pienemmästä koneesta telan pois paikaltaan ja se pisti heti lisätöiksi.

Onneksi oli toinen kone työmaalla niin pienen taiteilun jälkeen viimeisten kymmenen tai kahdenkymmenen putkimetrin upotus pääsi vauhtiin. Sillä aikaa kun uraa runkolinjan löytymisen jälkeen syntyi aloin hiljalleen hivuttaa konetta sellaiseen paikkaan että saisi telan takaisin päälle.

Ensin tarvi toki hakea ketjua, rasvapuristin ja työkaluja. Sit telan kiristys nolliin ja miettimään. Koskaan aikaisemmin tela ei ollut päässyt ylärullan alapuolelle kuten tänään, joten koneesta tarvi tehdä teloilla 45 asteen kulmassa auraava että lapun sai oikealle puolelle rullaa. Sit vaan pikkuhiljaa hivutin telan päälle ihan yksin, ihan itte ja ilman toisen koneen helpotusta ja päälle meni ennen kuin telan pudottanut kuski pääsi putkilinjan kanssa perille asti.

Sit kun putki oli urassaan saapuikin vesiyhtiön auto ja oikeat ammattimiehet. Reilussa vartissa putki oli käyttövalmis.

Sit kohtasin esteen. Piti hakea sulun ympärille soraa- vaan tielle oli ilmestynyt oja- siis ihan hyvä että oli kun olin ilmeisesti lastannut oikean alueen väärästä kulmasta- ei mitään merkitystä muuten, mutta saattaa aiheuttaa närää pari vuotta sitten paikkaamani tien osakkaissa. Toinen tie kuitenkin aukeni työkalujen kanssa ja nyt pitäisi sulun pysyä paikallaan. Tie voi olla vähän vetelä pinnaltaan.

Pieni väkivalta olisi ollut paikallaan jo edellisellä lastauksella. Puomi ei ollut lukossa, mutta lukkolaite oli ilmeisesti jäänyt renkaan tai kaivurin alle kun ei paljain käsin inahtanutkaan.

Aamu= tietokone, laskuja ja kirjanpitoa. Iltapäivä on sorarallia. Onneksi kerrankin sai pistää koneet seis kokolailla ihmisten aikoihin ja lähteä muualle.

Kyl oli upealla naisella upea pyörä ja taas platoninen aika meni nopeasti. Sormet ja housut mullassa, kasvit uusissa ruukuissaan onnellisen näköisinä- mutta voiko kasvi olla onnellinen? Sen uskon että kasvi voi olla hyvinvoivan näköinen tai heikkokuntoisen.

Toivotaan että chilien ohella myös kahvi riehaantuisi kasvamaan sankoin joukoin.

Jos väittäisin pyörineeni naisen kanssa lakanoiden välissä niin se olisi aivan totta- lakanoita oli hyllykaupalla, mutta ainoat jännittävän väriset oli hyllyn kalleimmat. Tapaamisesta jäi kyytiin kylmäkone ja muutenkin oli viileää. Niin meni nopsaan että ei muistettu edes teetä keittää.