Vetelä loppusuora

Osasipa olla vesiyhtiön ukoilla hyvä ajoitus. Jos olisivat tulleet puolikin tuntia ajoissa niin ei olisi ollut mitään tekemistä hetkeen.

Jos eilinen ilta meni mukavasti ja seuraa loistavaa niin tänä aamuna ei voinut sanoa samaa. Virkaiältään vanhempi kuski onnistui pudottamaan pienemmästä koneesta telan pois paikaltaan ja se pisti heti lisätöiksi.

Onneksi oli toinen kone työmaalla niin pienen taiteilun jälkeen viimeisten kymmenen tai kahdenkymmenen putkimetrin upotus pääsi vauhtiin. Sillä aikaa kun uraa runkolinjan löytymisen jälkeen syntyi aloin hiljalleen hivuttaa konetta sellaiseen paikkaan että saisi telan takaisin päälle.

Ensin tarvi toki hakea ketjua, rasvapuristin ja työkaluja. Sit telan kiristys nolliin ja miettimään. Koskaan aikaisemmin tela ei ollut päässyt ylärullan alapuolelle kuten tänään, joten koneesta tarvi tehdä teloilla 45 asteen kulmassa auraava että lapun sai oikealle puolelle rullaa. Sit vaan pikkuhiljaa hivutin telan päälle ihan yksin, ihan itte ja ilman toisen koneen helpotusta ja päälle meni ennen kuin telan pudottanut kuski pääsi putkilinjan kanssa perille asti.

Sit kun putki oli urassaan saapuikin vesiyhtiön auto ja oikeat ammattimiehet. Reilussa vartissa putki oli käyttövalmis.

Sit kohtasin esteen. Piti hakea sulun ympärille soraa- vaan tielle oli ilmestynyt oja- siis ihan hyvä että oli kun olin ilmeisesti lastannut oikean alueen väärästä kulmasta- ei mitään merkitystä muuten, mutta saattaa aiheuttaa närää pari vuotta sitten paikkaamani tien osakkaissa. Toinen tie kuitenkin aukeni työkalujen kanssa ja nyt pitäisi sulun pysyä paikallaan. Tie voi olla vähän vetelä pinnaltaan.

Pieni väkivalta olisi ollut paikallaan jo edellisellä lastauksella. Puomi ei ollut lukossa, mutta lukkolaite oli ilmeisesti jäänyt renkaan tai kaivurin alle kun ei paljain käsin inahtanutkaan.