Contour

Saakelin kiinalaislaakeri- Ei mennyt rasvaa vaikka mitä teki. Ilmeisesti jossakin indokiinassa on keksitty tehdä mistälie jätemetallista rasvanippa. Sehän oli sit purkaantunut ja ei mennyt onneksi kauan kun sen otti irti.

Jos koko olisi ollut 10 mm tai vastaava tuumakokoinen vaan kun ei. Tietty M6, kello viisi ja varastossa nolla- oli kuitenkin joku ehjä purettu nippa eksynyt rasvarikorjauspakkiin. Koskapa kyseinen nippa oli omalla paikallaan paskamainen rasvattava niin kun kerran pakki oli jo auki niin kurkkasin sisään. M6 lähtöliittimiä oli tasan yksi, putkea riittävästi, samoin helmiä, mutta millä laittaa nippa kiinni 4 mm putken toiseen päähän...

Olisi ollut osat laittaa perusliitin ja siihen sisäkierre jatkopala ja nippa, mutta kun oli M6 nippa odottamassa pistin 90 asteisen kulmalähdön ja siihen väänsin sisäkierteen. Lähtö kiinni laakeriin, putki väliin, kulmaliitin helmellä kiinni, rasvanippa paikalleen, putken taivutus ja hitsillä kiinni lingon peräosaan. Nyt luulisi laiskemmankin rasvaajan löytävän ja saavan sinne tungettua rasvaa

Kuten huomattavasti kalliimman kauhanpyörittäjänkin kohdalla- En voi ymmärtää miten ja miksi noinkin vähän huoltokohteet on tehty noin huonosti. Eikä siinä vielä kylliksi: Voimansiirtoakselin räikän rasvanippa ei kestä päivääkään. Lähinnä johtuu siitä kuin lingossa akseli on niin huonossa kulmassa. Eikä sille ole oikein mitään tehtävissä paitsi vaihtaa pienempi traktori tai uusi linko.

Kyl varmaan hyviäkin lumilinkoja on, niitä on tullut mm Runnilta. Sit on kalliita ruuvilinkoja.

Kotimaassa osataan kyl tehdä kaivinkoneeseen kaikenlaisia lisälaitteita. Varmaan jostain löytyy sellainenkin jonka geometriaa ei ole pilattu liialla korkeudella, laittamalla pikakiinnitysadabteri väärään kohtaan tai ylipitkä / liian lyhyt huulilevy.

Mutta kestävyys- Ei lähtenyt huulilevy hajoamaan, mutta huulilevyn saumasta ties kuinka monetta kertaa. Tehtaan jäljiltä oli kaikkein paskin tilanne- Sekin voi toki olla että tuon yksilön mitoitus on passeli 14 t koneelle, mutta se on tilattu 18 t koneeseen- kummassakaan ei kestä.

No piikkikauhat 2 kpl toiselta valmistajalta on hitsattu moneen kertaan, eikä varmasti ole kiinni siitä että olisi kaivettu liian lyhyillä tai pitkillä kynsillä.

Voi toki olla että tuon sarjan kauhat on tarkoitettu A lumelle, B pulverihiekalle. Laatu on laskenut koska traktorikaivurissa on mielestäni POME sekä edessä että takana. Kynsiä on mennyt kymmeniä, mutta kummassakaan päässä ei yhtään halkeamaa. Takavaste on tosin siirretty kulumisen vuoksi. Eikä ole Excalite luiskakauhakaan traktorikaivurissa purjennut.

Saa nähdä mitä seuraavaksi hajoaa

Muista pyhittää lepopäivä- se ei ollut ainakaan tämä sunnuntai.

Yöllä tuuli ulvoi ja oli katkonut puitakin. Ei onneksi katkonut sähköjä vaikka varauduinkin illalla suursäkillisellä toivottavasti karvan verran kuivempia polttopuita. Mutta ruotsalainen ryöstöfirma oli ainkin yhdessä kohtaa saanut luonnolta apuja linjojen maahanlaskemisessa- kai ne paalinarullakin seuraavan puun kaatumiseen asti säilyvät irti maasta.

Jo aikaisemmin olen todennut näihin "maan isien" risupaketteihin että raivaus ja puunkeruu tarvis aloittaa tienvarsista ja siihen hyvänä jatkona kaikki ilmassa kulkevien sähkölinjojen ympäristöt. Puolen metrin hangessa ei ihan pienellä koneella enää paljon keräillä edes pystystä, mutta tällä kelillä ja pakkasella pitäisi mennä läpikäymään ne pahat paikat, kuten suot tai muuten herkät alueet. Siihen telakuorma-auto Nasu on lyömätön peli- niitä ei vaan ole rakennettu risunkeräysalustoiksi, motoiksi eikä niiden polttoainetalous ole erityisen hyvä.

Mutta hyvät ihmiset jotka päätätte tien/kevyen liikenteen väylien hoidosta- tai te onnettomat aurantyöntäjät: Kyllä aurakin toimii tiettyyn rajaan asti, mutta jos samalla urakoitsijalla on sekä linko että aura niin tällä lumimäärällä penkkojen nostaminen auralla osoittaa järjen köyhyyttä. Toki on paikkoja joissa ei kertakaikkiaan voi pyörittää linkoa kun lumet/jäät lentävät tielle tai rakennuksiin mutta tehdä nyt metrin valleja keskelle peltoa. Sit kun on samanlainen keli kuin tänään aamulla ja ränni täynnä lunta niin EI siihen enää aura pysty- Sit täytyy mennä tökkimällä metri kerrallaan ja kun auraviittoja ei ole niin jossain vaiheessa se leikki loppuu ojan pohjalle.

Voi toki olla että tilaajapuoli vaatii verkkoterää, mutta se toimii lingossakin tai sit tarvii olla samassa koneessa sekä linko että karhennusterä. Ei ole itselläkään vielä, mutta suunnitelma on päässä olemassa.

Kovaa on ollut päivän työ. Ekaa kertaa niin kovaa että nostovarren pään tappi putosi kesken päivää ja toinen päivä kun oikeasti tarvi päivän mittaan kaikki 36 vaihdetta siis 12 ryömintää ja 24 työauleella. Ei vaan mene puolen metrin kinos tiettyä tilavuusvirtaa nopeammin- jos yrittää liikaa nopeutta niin A kardaanin kytkin luistaa tai B ylikuormitussuojapultti menee poikki, kuten tänään, eikä mikään herkkupaikka vaihtaa kovassa tuulessa uutta koloon.

Mutta valittajia: Sillon kun kevyen liikenkenteen väylä oli hoidossa se toisaan hoidettiin- siihen nähden nykyhoidon taso on aivan onneton- toki siihen on osasyynä se että viereistä tietä ei hoideta yhtä hyvin, puhumattakaan korokkeiden väleistä ja bussipysäkeistä- Onhan niille saatu komeat lumikinokset tukkimaan näkyvyyttä.

Mut kerran joku nimeltämainitsematon kateellinen kirjoitti pikkutien osuudelta mm seuraavaa "1liittymä oli aurattu täyteen lunta" "2 Täytyi kuumeisena lapioida että pääsi joulukirkkoon" "3 tiemaksu on maksettu"

1 Jos piha/tonttiliittymän hoidosta ei ole erikseen sovittu niin huoleta vaan sama vauhti ja sama lumen suunta kuin ennen ja jälkeen tonttiliittymää... Tässä tapauksessa oli ilmeisesti kyseessä yksi paikallinen suunnittelun kukkanen eli S - serpenttiini jossa leveyttä kuin lentokentässä ja mäkeä useampi metri. Normaalisti kyseisen liittymän kohdalla, kuten kaikkien muidenkin liittymien kohdalla auraa hieman käännettiin ettei lunta menisi ihan kinoksiksi saakka tonttiliittymään. Kyseisenä aamuna tai aamuyönä kääntöä ohjaaja sähköventtiili meni epäkuntoon ja aura jäi johonkin asentoon ja pysyi siinä. Muiden liittymien kohdalla kiinteä säätö ei aiheuttanut ongelmia, mutta kyseisen liittymän kohdalla tie on yhtä leveä kuin pitkä eli lunta kertyy väkisin ja ihan varmasti vastapäinen naapuri sai isomman annoksen

Vastapäinen naapuri oli vaan ahkerampi kolaamaan, eikä odottanut että lumi jäätyy. Kohta 2 jos minä olen kuumeinen niin en A lähde joulukirkoon B en lähde lapioimaan lunta vaan sen saa sit tehdä joku muu tai kone. Kaiken huippuna vielä se että näköjään jouluna kaikki pikkutyttöjä ja poikiakin juottavat ja teinityttöjä vikittelevät puolille päivin koko talven nukkuvat työttömät tappelupukarit kirkkoon- Voi olla ihan totta tai sit kirjoittaja on ollut perheen pää eli vaimo- sitä toki tukee epäilys ettei mies oikein osannut lukea eikä kirjoittaa kunnolla vielä kymmeneen ikävuoteen mennessä. Mutta edellyttäen että kirjoittaja oli nainen- olisi pistänyt miehen lapioimaan tai lapset.

Kohta 3: Ne paikait mihin kevyen liikenteen väylän hoito vaikuttaa ovat kaikki tien ensimmäisiä taloja ja niiden tienhoitomaksut on niin pieniä että siinä säästää parissa talvessa äkkiä moottoroidun lumilingon verrattuna taloon jolla on parin kilometrin edestä yksiköitä. Se toki edellyttää ettei koko talven tuet mene kurkusta alas.

Se piste jolloin lumiaurat piti vaihtaa linkoon meni jo monta viikkoa sitten.

No jos maanantai olisi vähän vähemmän kiireinen, tai olkoon mitä vaan kun palkka kaiketi juoksee. Taitaa olla tilipäiväkin, mutta eipä se minua juuri hetkauta

Kiira korpi olisi ollut tänään kisaamassa- jäi nyt sit katsomatta luistelut ja haastattelut- miten mahtoi pärjätä. Omalla ennätyksellä ilman kaatumisia voiton avaimet käsissä.

Löytöjä Cityn mainostarjonnasta:

deittibileet kevättalvella 2011. Bileet järjestetään 11.2. yhtä aikaa Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Illan ohjelmaan kuuluu Speed Datingiä, Sinkkuvisailua, juomatarjouksia ja paljon muuta, joka saa sinkut löytämään toisensa.
Bilepaikkana toimii uunituore Onnela osoitteessa Fredrikinkatu 48.
Turkuun
Bilepaikkana toimii The Monkey osoitteessa Aurakatu 3.
Tampere ilmoitetaan myöhemmin.

En siis tiedä saisiko noita mainoksia vähennettyä jollakin estäjällä. Toki jonkunhan tämänkin palvelun ylläpito tarvii maksaa. Vahvasti näyttää että noihin bileisiiin ei jakasa lähteä- ainoa siedettävä olisi Tampere, tosin sielläkin on lunta niin paljon että olisi mentävä joko maasturilla tai junalla- jos junalla niin sit olisi syytä onnistua löytäämään naispuolinen majoittaja

Mut toisaalta seuraavana viikonloppuna pitäisi olla sosiaalisessa tapahtumassa- ainakin viimeksi sinne oli jälleen kerran ehtinyt tasan yksi viehättävä sinkkuneito ja sille mies joka sormelle.

Siitä edellisellä kerralla niitä oli kaksi ja toinen aiheutti öisen käynnin päisvystävässä apteekissa. Mut mitäpä sitä ei tekisi saadakseen kinkkua, piparia tai laskiaispullia. Norjanpuhumista ja "hernekeittoa" tulee automaattisesti kun vaan on liikaa juotavaa.

Mut menkää te muut sanoin joukoin sinkkubileisiin. Tällä seudulla on n 30 km säteinen ympyrä likimain deitti.net mustaa aukkoa. Olihan toki tammikuullakin tullut joku ihan tosi upeilla kuvilla varustettu ilmoittaja, mut silti...

Hiihtokaan ei sujunut yhtä vauhdikkaasti kuin eilen. Uusi lumi hidasti tasamaalla, mutta laskuissa latu oli kyl ihan ok. Nousut nyt on aina nousuja ja raskaasta kelistä huolimatta eka luistelusetti riitti just samaan pisteeseen kuin eilenkin. Oikeastaan 6,7 km eilenkin vaikka itse latu oli 6,5.

Ei ollutkaan tänään lottopäivä, ei anakaan Suomessa. Voihan olla että vaikka kuinka monessa maassa taas leivottiin muutama miljonääri. Mutta ehkä huomenna.

Tekisi mieli poistua maasta ja käydä Lontoossa, ei siksi että haluaisin katsella nähtävyydet tihkusateessa ja suunnilleen samassa säässä kuin kotoinen marraskuu sateineen oli.

Mut ei nyt tullut lähdettyä passin ja hammasharjan kanssa kentälle jonottamaan peruutuspaikkoja tai jotain pyrähdysmatkoja tilattua. Sensijaan arvelin että kun on näin mukava lauha ilma, eikä sada mitään niin jos 6,5 km tuttua latua auttaisi.

No ei tullut sellaisia ilon hetkiä että ladulla olisi saanut jonkun ohittaa ei ylä- eikä alamäessä. Tuolla voitelulla en yhtään ihmettele että alamäessä eteen lähtenyt varsin muodokas naisen takapuoli katosi ja meni lykkimättä pitkälle ylämäkeen, siinä missä minun vauhtini pysähtyi tasaiselle. Eikä siinä vielä kaikki, viimeset 2 kilometriä pysyin näköetäisyydellä ja tasamaalla otin jopa hieman kiinni, mutta taas kun tuli alamäki tuli myös eroa.

Arvelin että noin kovan vauhdinpidon jälkeen varmaan pysähtyyparkkialueelle ja lähtee kotiin- vaan ei sinne häipyi ylämäkeen toiselle kierrokselle. En tiedä kuinka hiljaa pitäisi eka kierros mennä että jaksaisi simahtamatta vetää toisen 6,5 km. Mutta sikäli reissu meni hyvin että vapaalla jaksoin pisimmän nousun viimeisen jyrkän kohdan alle asti, eikä tehnyt edes pahaa- liekö sit syödyn kanan ja riisin ansiota.

Puolimatkassa tarvi pitää naturan lannoitus ja kaatumistauko- ei kannata mäessä ruveta ottamaan monon ja suksen välistä lumikertymä pois. Parempi olisi ollut mäen päällä tai alla, mutta tuli siis myös naturaan kaatumistauko, onneksi ei lannoituspaikkaan.

Mut mistä stressiä- varmaan osuvista sanoista- "Enkö pärjää yhtä päivää ilman"- no se oli hyvä ja aiheellinen kysymys. Uskon. toivon ja tiedän pärjääväni yksin. Uskon, toivon ja tiedän että kaipaamani henkilö pärjää myös ilman minua ja haluaa pärjätä myös ilman minua, itte, yksin jne. Kysymys on lähinnä siitä että kun löytää jotain tai jonkun sellaisen joka/mikä miellyttää kaikkia aisteja niin pitäisikö sit vaan olla hiljaa sanomatta mitään. Tyhjiä sanoja tähän maailmaan mahtuu ja tyhjiä tekoja, mutta jos jostakusta oikeasti pitää niin siihen täytyy sit koittaa panostaa ja näyttää se.

Itseään ei kannata ajaa perikatoon, eikä konkurssiin "...Love won't pay the rent...". ja sitä rataa. Mut eri ihmisille eri asiat ovat tärkeitä- yksi saattaa tarvita soraa mökkitielle, toinen uudet sidontalenkit sängynpäätyn ja kolmannelle vaikka hevostarhan tolppien pystys.

Mut miten sanoa ihmiselle "Minä välitän sinusta" tai "Ajettelen sinua joka päivä" ilman että se aiheuttaa vastapuolessa ahdistusta, pakokauhua, vauvaunia tai numeronvaihdosta ja muuttoa nunnaluostariin/ muuten vaan ulkomaille. Siinä sitä on stressiä kerrakseen. No yksin on pärjätty ennenkin, suhteessakin selvisin useamma vuoden joten ei tässä mitään hätää ole. Joskus vaan kiinnostuksen kohteet on suurelta osin samanlaiset, mutta keskenäinen kemia ei ole sellainen että siitä syntyisi mitään elämää suurempaa romantiikkaa- eikä tässä tapauksessa edes tarvi tulla, koska elämä on ihan tarpeeksi suurta.

Exeltaulukkokin on jossain olemassa- sitä jo yhdelle Bloggaajalle kauppasin, mutta lupasi tehdä omansa itse. En tosin tiedä missä kiintolevyn nurkassa se majailee. Vaan sit kun se omasta mielestä todella kiintoisa ja monella osa-alueella ylivoimaisesti paras yksilö tulee vastaan- Ei silloin voi, eikä saa ruveta laskemaan ja jos niin tekee niin todennäköisesti silloin se ylivoima vasta selvästi näkyykin ja jos ei niin pitää muuttaa laskukaavaa.

Sikkubileitäkin oli tulossa kolmelle paikkakunnalle- no mikäs siinä. Se saattaa auttaa joitakin pariutumaan tai edes parittelemaan, kenties muutama "yllätysvauvakin" 9 kk myöhemmin. En ole koskaan käynyt ja jää varmaan väliin tälläkin kertaa.

Viimeinen korjaamopäivä. Noin periaatteessa kaikki toimi. Penkki oli kuitenkin otettava irti ja saatettava toimintaan.

Grammerin istuimessa on kuitenkin sellainen ominaisuus- siis ilmapenkeissä että ne menee rikki jos ei ole ilmaa palkeessa. Niin oli tässä tapauksessa käynyt ja penkin korjaaminen on siis sangen pitkä ja paskamainen operaatio jonka onnistumisesta ei ole takeita- vain sen on varmaa että jonkun verran verta lentää kun yrittää mekanismin veitsenterävien rautojen välissä laittaa paljetta kuntoon tai kolvilla poltaa sormensa sähköjohtoja korjatessa

Onneksi joskun muinoin jostain koneesta oli melkein uutena purettu mekaaninen jousitus. Tuskaisen irroitusoperaation jälkeen vanha penkki tuli pihalle ohjaamosta pohjapelteineen- pakko ottaa pohjia myöden kun pituusäätö ei muuten riitä. Sen jälkeen päätös äänin 2-0 etukuormaajan käyttövivun kiinnitys muutetaan, samoin penkin alaosan- siis siten että ohjaamon alla olevaan koloon ei tarvi laittaa kättä pitämään vastaan - ei tarvi kun pultit on toisesta päästä hitsillä kiinni.

No sit kun uusi alaosa ja vanha istuin oli naitettu yhteen tuli eteen ongelma: Penkin pituussäätö ei toiminut ollenkaan- Tai toimi kerran kun työnsi väkisin- Pitkällisen pohdinnan jälkeen maalaisjärki voitti insinööriopit. Minä epäilin että ero olisi reikien sijoituksessa, mutta kun osat oli irti uudestaan ero oli tosi selvä. Vanhan alaosa oli suora, uusi pokattu. Näin ollen liukukiskot olisi pitänyt kääntää katolleen, muuten pokkaus puri kiskon liikuvaan osaan. Reikäjako ei sopinut ylösalaisin, joten rasvaus 4 kpl M 8 muttereita väliin ja kasaan ja hyvä tuli- siis huomattavasti parempi kuin tehtaan jäljiltä- lähinnä siksi että uusi asennus salii noin 5 cm lisää etäisyyssäätöä ja myös korkeudelle on säätö jousituksen jäykkyyden lisäksi.

Jokunen kosketushäiriö uitosta toki tuli ja taisivat jäädä umpiot ajovaloista tyhjäämättä, mut ne voi omistaja lauhana päivänä korjata kotonaankin.

Se käy sittenkin. Kauan siinä meni, yleensä noin pitkässä remontissa hajooa ainakin rystyset, jos ei sit hermot mene sitä ennen. Vaihteistossa oli vettä, moottorissakin oli, mutta molemmista kun vaihtoi öljyt niin taas on toimintaedellytyksiä. etukuormain toimi ja kaikki varoitusvalot sammuivat. Pikavaihde ei toimi, mutta ei toiminun ennen uintiakaan. Aivan ihme juttu kun eivät saa sitä kuntoon.

Onhan traktorin vaihteistossa toki enempiliikkuvia osia kuin esimerkiksi Honda MBX vaihteistossa, mutta yhtälailla jos jokin on vinossa niin kyllä se pitäisi käydä ilmi. Voi toki olla että Casen laatikko ei kertakaikkiaan kestä Sisudieselin voimia- jos suora akseli on spiraalilla niin ei sen ympärille kootut kytinpakat toimi kuten tehdas on ne tarkoittanut. Meinasi jo menne verkonpainoksi koko keksintö.

Ihmettelen Teboilia- siis venäläisille kai sekin myytiin ja voitelupuolta on edelleen suomessa, mutta niin onnettomat 20 l kannut että voi olla viimeinen kerta kun yritin kaataa moisesta. Castrollin vastaavassa kannussa on ilmakanava ja se ei roiski/puklaa täydestäkään kannusta. Silmät tuollaisten muovsten kannujen kanssa menee. Pitää kai lyödä ensin tuurnalla kylkeen reikä ja sit vasta ruveta kaatamaan. Paitsi silmille pahaksi, myös ympäristölle kun tulee roiskeita ja öljyä kuluu turhaan.

Huomenna pari ruuvia pohjaan kiinni ja kovaan ajoon

Uitetun Steyrin sulatus jatkui. Jäät olivat aamuun mennessä hävinneet, vaan moottori ei edelleenkään pyörinyt.

Alkoi siis purkaminen- Ilmansudattimet- vettyneet. Imuputki jo kuivanut, mutta ahtimessa vettä. Ahtimelta imusarjaan menevä putki jo kuivunut, imusarjassa vettä kuten myös sylinterikannen sisällä.

No ken tekniikasta jotain ymmärtää niin Dieselmoottorin palotilassa ei mahdu vettä olemaan kun neste ei puristu kasaan puristustahdin aikana. Bensakoneessa palotilan puhdistus on helpompi kun ruuvaa sytytystulpan irti- Dieselissä kun ei ole esikammioita, eikä hehkutulppia palotilaan niin tyhjennys onnistuu vain suuttimen kautta.

Steyrissä on SisuDiesel ja noin periaatteessa helppo ottaa suuttimet pois, kunhan löysää 2 M 8 ruuvia , ylivuotoputken ja ruiskutusputket- Tässä luiskakeulaisessa Casessa ei vaan ole operaatiolle tilaa ennen kuin puretaan lämmityslaitekokonaisuus.

Ensimmäinen suutin lähti helposti, toinen ei- ei inahdustakaan, joten pakko miettiä muita mahdollisuuksia. Moniammatillinen tiimi, mutta ainoa toimiva idea löytyi ihan omasta päästä eli venttiilit auki ja starttaamaan.

Sit piti purkaa venttilikopan kansi= 4 ruuvia, mutta että kanne sai pois piti purkaa tulipelti, että tulipellin sai irti, polttoainesuodatin jalkoineen, Thermostart kylmäkäynnistimen säiliö ja jarru tai kytkinnestesäiliö.

Sit koppa pois ja prikka jokaisen venttiilin ja keinuvivun väliin ruuvarilla auttaen- No kun venttiilit ei mene kiinni niin jo rupesi kone pyörimään.

Vettä lensi ja tuloksena oli että tarvii aukoa myös loput suuttimet. Yksi ei inahtanutkaan, 3 lähti helposti. Kone pyörii nyt startilla kun vedet on pois palotilasta. Saa sit nähdä miten käy kasauksessa. Onneksi ei ole oma kone.

Älkää siis ajako koneitanne järveen, lampeen, jokeen tai mereen vaikka jää olisikin vahvaa ja oikaisu houkuttaisi. Kelluvat koneet on asia erikseen. Tuossakin jos olisi ollut Snorkkeli tai Valtran ilmaotto konepeiton päällä niin ei olis tarvinnut kuin nostaa järvestä ja laittaa käyntiin

Puhelin- joskus se on kateissa ja joskus soi väärään aikaan. Tänään kun puhelin soi kolmannen kerran oli toisessa päässä pappi. No ei sillä mitään isoa hätää ollut, mutta stoppasin koneen kuitenkin pois tieltä.

Kysyi äitini siskon nimeä- Jos kyseessä olisi ollut isäni sisko olisin ymmärtänyt kysymyksen, mutta tähän päivään asti ädillä on ollut vain kaksi veljeä. Hetken aikaa mietittyäni tulin siihen tulokseen että kyseessä on jonmpikumpi joko leski M tai leski K, ja siinä mielessä asiat oli hyvin että oli kumpi tahansa niin sama etunimi- Hetken ehdin jo huolestua että pappi olisi tutkinut arkistoja ja vaarilla olisikin ollut avioton lapsi jossakin päin maailmaa. Ei sekään toki mahdotonta ole. Sodan aikana ja lomilla on saattanut tapahtua kaikenlaista.

Kyseessä oli kuitenkin vain väärinkäsitys eikä tullut uutta serkkupoikaa.

Teki mieli hiihtämään. Eilisestä märissä kengissä olemisesta huolimatta vointi on mainio- Hiihtämään ei vaan kerinnyt kun tuota uutta hiihtolatuainetta puski aamupäivän ja iltapäivällä myös muiden alueita. Lopputuloksena paluu töistä 21:30.

Toiminta liikenneonnettomuudessa: Estä lisävahingot, pelasta ihmiset, hälytä apua.

Tällä kertaa uimakoulussa ei ollutkaan ihan pikkulapsia, eikä nuoria aikuisia. Sensijaan juttu lähti suunnilleen näin.

Leppoisa aamu hitsauskoneen äärellä päättyi puhelinsoittoon. Puhelin jäi jonnekin hitsauskoneen viereen, mies ja kone ovesta pihalla muutamassa minuutissa.

Tehtävä oli niinkin yksinkertainen kuin estää penkalta luiskahtanutta traktoria kaatumasta. Ei oma kone, mutta tuttu omistaja ja sellainen kone johon suunnittelin ja itse tein puskutuen nivelauraa varten. Kone oli siis toinen takapyörä ilmassa penkalla ja sen verran kenossa että tasapainossa pysyminen oli pieni ihme. Koneen oikaisuun riitti konevoima ja kaatumavaarasta päästiin turvalliseen penkan laskeutumiseen

No noin periaatteessa kun on puoli metriä jäätä niin päälle voi ajaa aika raskaankin koneen ja koska ei ollut mitään hyvää reittiä ylös niin omistaja itse ajoi alas jäälle ja kahden metrin päässä rannasta jäästä läpi- Oli siinä pienillä jalokaloilla ihmettelemistä

Mutta suuri oli ihmetys myös rannalla- millä helvetillä sen ottaa sieltä ylös. Siis monet järvet ovat loivarantaisia, mutta kyseinen järvi on uimarannat poislukien äkkisyvää. Etupyörät hävisivät kokonaan näkyvistä ja toisesta takapyörästä näkyi puolet, toisesta vajaa neljännes- oli siis syvällä.

Toivottomien vetoyritysten jälkeen päädyimme siihen tulokseen että toinen kone on saatava avuksi. Ei muuta kuin koneeseen ja turbo punaisena hakemaan toiselta työmaalta lavetti ja sen jälkeen toinen kone kyytiin ja penkalle.

Noin puolen tunnin kuluttua siitä sain toisen koneen perille raviivan tuntumaan ja kokeiltiin vetää sillä yksinään. No liikettä tuli kokonaista puoli metriä. Useamman tunnin, kahden katkenneen ketjun ja lukuisien jääsahausten jälkeen takapyörät viimein nousivat jäälle. Keula seurasi peräässä mutta vetäminen oli todella hidasta.

Kaiken jo näyttäessä hyvältä uimakoulun apuluokkalaisen etupäässä ollut työkalu nappasi kiinni rantakoivuun. Onneksi oli pikakiinnityslaite ja erotus onnistui. Taas päästiin pari metriä. Sen jälkeen vetokoneiden paikat oli pakko vaihtaa ja edessä oli traktorin sitominen kiinni puuhun, varppien löysäys ja kaivinkoneakrobatiaa jyrkällä jäisellä penkalla. Puoli metriä korkean rantakiven ylitys oli pelottava kokemus ensimmäisellä kertaa eli rantaan mennessä. Poistulo oli jo sellainen että olisi ollut turvallisempaa räjäyttää se kivi peittämättä.

Vetokoneet tulivat ehjinä kotiin. Samaa ei voi sanoa järven suurimmasta kalasta. Huominen näyttää onko avattava koko kone. Onneksi ei ole oma.

Voin silti valehtelmatta paljoa todeta nostaneeni varsinnaisen syvänveden petokalan. Kaiketi suurin mikä kyseisessä järvessä on koskaan uinut.

edit syyskuu 2011
Tämän episodin jälkeen lomakylän isäntä laittoi postikortin kuivumaan. Ei kuitenkaan puuhun vaan pyykkipojalla suurkeittiön huuvaan. 29.7 sama osoite ja nudistibileet = Dian takaumat

Bussipysäkkiä ei ole lomakylään vieläkään saatu, mutta tilausbusseja ryhmämatkalaisineen siellä käy usein. Kullankaivajan bussi on tosin parkissa jatkuvasti. Näin ollen siellä sitä voisi neiti luulla istuvansa alasti bussipysäkillä landella ilman että kukaan kiinnittää isommin huomiota.

Mainosteksti kauhan päällä. Kauhan huulilevy on kulutustavaraa, näköjään myös pohja. "Suuressa viisaudessani" meinasin että vaihdan pohjan vahvikkeista vain 2 A4 kokoista palaa. Ei tullut siinä vaiheessa mieleen että jäljelle jäänyt palanen olisi keskeltä A4 paperin paksuinen.
Siihen kun hitsiä tarjosi niin kuohui edeltä karkuun kuin olisi yrittänyt hitsata vanhaa Datsunia.

Hardoxia tai jotain muuta kulutusterästä saisi huomenna, mut pohjavahvikkeeksi menee varmaa ihan halvinta rautaa mitä sattuu olemaan 8 mm vahvuisina lattoina lumen alla. Huulilevyyn sitä olisi turha laittaa, koska kuluu melkein silmissä kun töihin ruvetaan.

Tuossa leveässä tasoituskauhassa pohja varmaan kuluu vauhdilla kun liipataan nurmikoita tai jotain sorakenttää.

Muys perälevyn terä kuluu näilläkin keleillä. Tänään piti laskea verkkoterää pykälällä. Muuten meni hyvin, mutta jostain syystä itselukittuvat pultit ei verkkoterään sovi. Luulisi että valmistusvaiheessa olisi helppo laserilla, plasmalla tai levytyökeskuksella/poramalla huomioida myös se mahdollisuus että ohut originaaliterä korvataan verkolla niin Ikään kulutusterästä.

Päivään onneksi mahtui muutakin kuin remppaa. Kiire meinasi tulla, mutta hyvin lopulta ruokapaikan ovelle kun päästiin niin ei ollut ehtinyt ede aueta. No palvelu oli hyvää ja tarjoilija taisi käydä viisi kertaa. Yritti vielä tarjota valtavien annosten jatkoksi jälkiruokaa- jouduin toteamaan että upea nainen joka ei voinut itse olla kieltäytymässä oli menossa kakkukahveille ja siksi olimme ensin ottamassa "vähän" suolapalaa.

No Ilmeisesti päivä kaikkineen meni OK, mutta valtavan ravintola-annoksen jälkeen täytyi vähän sulatella ja harrastaa liikuntaa. Ei 6,5 km latu tuntunut yhtään pahalta vielä puolimatkan rankimpien nousujen jälkeen, mutta sen verran oli kumminkin sykettä että ei mitään toivoa luistella koko lenkkiä ympäri, mutta jos ensi viikolla menisi parkkipaikalta pahimman nousun päälle asti luistellen- tosin jyrkin kohta voi olla tällä fysiikalla mahdoton.