Contour

On asioita joita ei voi paeta, syntymä, kuolema sit seuraavan taitavat olla kateus ja verottaja. Ulosottomieskin on aika korkealla.

Kuitenkin voi tapahtua seuraavasti: Erään kunnan parhaalla eli kalleimmalla asuntoalueella eleli nainen, kutsutaan häntä nimellä Riitta ("nimi muutettu") miehen etunimi taas yksi miehen peniksen lempinimistä.

Rakennusaikana pohja on kokolailla valmis ja mies tilaa reilun päivän ajaksi miehen ja koneen töihin. Siitä tulee reilun viiden sadan euron lasku. Lasku lähtee ensin kokonaisena tilaajalle, eli miehelle- rahoja ei kuulu. Soitto perään - mies pyytää laskun jakamista vaimonsa kanssa. Uudet laskut lähtevät Riitalle ja hänen miehelleen. Rahoja ei kuulu, soittoja perään, rahoja ei kuulu.

Menee vuosi jos toinenkin ja urakoitsija hermostuu tyhjiin lupauksiin ja vie laskun oikeustalolle ulosottoon.

Kuluu kuukausi, vähän toista ja samanniminen mies eri kunnasta soittaa kiihtyneessä mielentilassa. Hänelle ja vaimolleen Maijulle "(nimi muutettu") on tullut paperia ulosottovirastosta ja kun eivät ole ottaneet vastaan, eivätkä valittaneet niin oikeudessa on yksipuolisesti päätetty että lasku on ulosottokelpoinen.

Koska henkilö on kuitenkin väärä; Urakoitsija menee uudelleen oikeustalolle kysymään mitä ihmettä on tapahtunut. Samalla karhuaminen keskeytetään.

Kuluu taas aikaa, ihan vaan siitä syystä että urakoitsijalla on kovasti töitä. Viimein päästään vuoden 2011 ensimmäiselle virastopäivälle ja alkaa selvittäminen mitä oikeasti on tapahtunut.

No alkuperäisessä paperissa on ollut ihan oikeat nimet sekä miehelle että naiselle. Samoihin aikoihin kadonneen puhelimen muistissa katoaa myös miehen laskutustiedot. Sillä välin rakentajapariskunta on pistänyt lusikat jakoon ja nainen muuttanut aikaisemmin, miehen asuessa rakennetussa talossa.

(Urakoitsijalla ei siis ole 100% varmuuttaa ongelma-asiakkaiden osoitteesta, joten hän laittaa haku paperiin oikeana pitämänsä puhelinnumeron ja osoitteen ja tietenkin oikeat nimet.)

Oikean niminen henkilö- siis väärä mies, mutta oikea osoite ei siis ottanut lappua vastaan, eikä tehnyt ulosottovalitusta. Sitä ei tehnyt myöskään hänen uusi vaimonsa jonka nimi oli ulosottovirastossa muutettu Riitan tilalle. Näin ollen kaksi asiasta täysin tietämätöntä ihmistä oli todettu yksipuolisesti yhteisvastuullisiksi toiselle avioparille tarkoitettuun maksuun.

Tarinan opetus on mielestäni se että tehkää laskunne ajallaan ja jos haastemies kolkuttaa ovelle niin katsokaa ne paperit läpi ja valittakaa, älkääkä missään nimessä ottako sellaista nimeä joita on omassa kotikunnassanne 10 tai enemmän.

Tämä tarina on aivan totisinta totta.

Oikeustalon yläkerrassa oli siis yleiskanslian ulosottohenkilö. Siis nainen kaivoi paperit arkistosta ja totesi virheen tapahtuneeksi. En edes pitänyt mahdollisena että ulosotto voisi erehtyä henkilöstä ja vieläpä niin että vaimon nimi oikeasti muuttuu matkalla

Epävarma saatava, mutta kuitenkin ystävällinen nätti nuori nainen neuvoi hakemaan uudelleen ja oikeilla tiedoilla.

Olisi ollut tarjolla kaukalopalloa. Sitä varten tarvisi ostaa jalkaan sopivat luistimet. Varmaan pakko jossain vaiheessa panostaa sellaisiin kuumailmapuhaltimella muovattaviin. Ei nyt viitsisi jalkateriä ruveta muokkaamaan.

No hiihtovälineet oli sentään suksien osalta paremmat kuin eilen. Toinen hanska otti ja hajosi, pipo oli jääkylmä koko loppulenkin, eikä pelkoa että olisi mennyt 6.5 km alle 40 minuutin. ensiimäiset alamäet oli parasta antia, mutta loppulaskussa tuntui vaan että pää jäätyy. Onneksi oli lämmin auto odottamassa.

"Tuulilasi tammikuu 1981:
"Uusi Toyota on hämmästyttävä auto. Sitä on kevyt käsitellä, se on tilava, lämmin ja miellyttävä ajaa. Vaikka jo kauas näkee ettei se ole varsinaisesti tarkoitettu pahaan maastoon, sillä pääsee yllättävän huonoistakin paikoista.
Tämä auto soveltuu mainiosti ainoaksi kulkuvälineeksi sellaiselle, joka joutuu silloin tällöin poikkeamaan sangen huonoillekin teille"

G mersu oli jo silloin parempi maastossa ja Land Rover... "Toyotalla voisi ajaa vielä tänäkin päivänä, mutta Land Roverilla täryttely vaatisi kyllä ennaltaehköisevän shokkilääkityksen"

Itse olen ajanut G mersulla, muutamallakin Toyotalla, pannsaroidulla Land Roverilla ja parilla panssaroimattomallakin. Myös parilla G mersulla ja ollut myös kyydissä. Ei panssarilantikka mikään kovin meluisa ollut ja panssaroimattomilla kerkesi ihan hyvin, mitä nyt hätävilkut syttivät hidastetöyssyissä. Jeepistä ei ole kokemusta.

Mitään noista vertailussa olleista vanhuksista en hannkisi itselleni. Kierrejouset on tätä päivää. Land Rover Defender alumiinikorisena, siihen mersun akselit ja jousitus sekä kaikki muu tekniikka Land Cruiserista. Toyota menisi muuten sellaisenaan, mutta 60 ja 61 oli alustaltaan aivan onnettomia verrattuna pyöreäkeulaiseen malliin, kierrejouset ja kunnolliset iskarit. Ehkä pelkillä iskareillakin olisi saanut alustaa parannettua ja maastoa varten paineilmapalkeilla joku 10 cm lisää maavaraa.

Nauratti kun katoin Discoveryllä kun tekivär romuista Off road autoja. Kun maavaraa halutaan lisää niin mitä lyhempi kardaani sen vaikeampiin kulmiin se joutuu taipumaan korotuksen jälkeen. Jos ei ole tarkoitus lähteä tielle niin laittaa sit sellaiset alustan osat että kardaani pysyy ehjänä, jos olkatapit on muutaman asteen väärässä kulmassa niin se on pienempi paha kuin murtuneet ristikot ja katkennut kardaani.

Ei riitä että Janne Ahosta on vuosi toisensa jälkeen sorsittu tuomaritornista kiitos siitä norjalaisille. Nyt mäkiviikosta tulee tuhoisa Suomen joukkuelle. Larinto pistettiin liian kovilla vauhdeilla mäkeen ja mitäs takamatkalta tehdää- hypätään niin että tuntuu. No nyt ei tarvi tänä talvena enää hypätä.

Nyt kun Janne Ahonen ei ole ihan voittovedossa niin tällä menolla Koivurannasta tulee seuraava mäkihyppysankari. Kyllä Hautamäelläkin on mahdollisuuksia, mutta jos Matille tulee paska tuulirako niin kyllä sille näytetään vihreää valoa, vaan annas olla kun tulee itävaltalainen tai saksalainen niin sit mennään tauolle kunnes löytyy voittotuulet. Alkaa tulla mieleen Neuvostoliitto tai DDR.

Ennen paukkupakkasten tuloa oli aika kaivaa pölyiset sukset ja vielä pölyisemmät monot esiin. Sauvoja ei tainnut juuri jäädä pölyyntymään. Kauniit oli maisemat ja paljon väkeä.

Tässä n 5 vuotta sitten paikkasin yhden YH äidin Corollan helmoja. Samaisena talvena samainen nainen pyyhälsi hiihtoladulla heittämällä ohi alamäessä. Samainen 6.5 km piti tänäänkin kiertää, mutta päädyin 4.4 km ladulle. Lyhyt, mutta rankka oli latu ja hyvässä kunnossa, siis latu ei mies. Onneksi oli sentään pari perhettäkin laduntäytteenä- sai itsekin ohittaa jonkun. Muuten meno oli aika taaperrusta ja luistoa puuttuu.

Normaalisti 6.5 km ladulla hyvällä luistolla pääsee ankkalammen jäätelökioskin tuntumaan. Nyt väliin ja tie ja useita kymmeniä metrejä matkaa- ei siis tälläkään kertaa voinut laskea mäkiä vilkuilematta taakse siltä varalta että joku tulee selkään. Jos ostan uudet sukset niin tapahtuu seuraavaa joko A: samaisella ladulla on seuraavalla kertaa hiekkaa B suksien ostosta seuraavalla viikolla häipyvät lumet tai tulee niin kovat pakkaset ettei tee mieli muuta kuin kantaa kaminaan kuivia polttopuita.

Valitettavasti hiihdosta, luisteusta ja monesta muustakin urheilulajista tehdään koulussa sellaista pakkopullaa että nekään joilla olisi lahjoja urheilun huipulle eivät poistu pleikkareiden äärestä. Pahempaa on ainoastaan se jos koulussa ei liikuntatunneilla vaadita, eikä opeteta mitään. Siis aivan käsittämätöntä että on yksikin liki kolmikymppinen suomalainen joka ei osaa luistella eikä oikein edes hiihtää. Jos on fyysisiä tai psyykkisiä ongelmia niin sit sen voin ymmärtääkin, mutta noin muuten en.

Toki ensin pitää osata kävellä, juosta, puhua, solmia kengännauhat jne, mutta jos vanhemmat eivät viitsi sen vertaa vaivaa nähdä että opettaisivat lapsensa hiihtämään ja luistelemaan niin koulussa olisi syytä opettaa. Ei siksi että kaikista tulisi jääkiekkotaitureita tai Virpi Kuitusia vaan siksi että tässä maassa on neljä vuodenaikaa ja joskus voi käydä kuten Bornholmissa eli toista metriä lunta ja tiet tukossa. Silloin olisi syytä osata hiihtää ja vähän myöhäistä opetella.

Voin kyllä tunnustaa että kyllä se hiihto minullekin oli pakkopullaa, siis jotain käsittämättömän kamalaa ja vielä pitäis pikkunassikkana hiihtää kilpaa. Kilpahiihdot pitäisi koulussa unohtaa. Jos toisella on kilpatason varusteet ja toisella 20 vuotta vanhat perintösukset niin varmaan joku huippulahjakas onnistuneella voitelulla voi pärjätä viime vuosituhannen lopun vehkeillä tämän talven uutuuksia vastaa, mutta muuten on kuin yrittäisi kanttiLadalla pärjätä tämän vuosimallin Bemarille kesäisellä Ahvenistolla.

Tästähän oli legenda Keijo "Keke" Rosbergista joka ennen Formuloita paahtoi kaupungista toiseen jollain vanhalla paskalla. Aika oli käsittämättömän nopea ja keskinopeus oli suurempi kuin vakioauton huippunopeus. Autoa ja polttoainetta oli vähän terästetty ehkä myös kevennetty. Kuljettajan lahjakkuutta ei voi kiistää. Keke olisi tasaväkisellä kalustolla pärjännyt varmaan Shumillekin, poika kun on sen jo vähäisellä kokemuksellaan tehnyt.

Joskus on sellaisia päiviä että kaikki menee putkeen. Toisaalta voi käydä niin että aamulla ensimmäisenä herää kesken kuolemanvakavan painajaisen, sitten soi puhelin ja on mentävä kohtaamaan kylmä maailma. Kylmä siksi että ulkona on kylmä, kylmä siksi että ulkona on kylmä kone ja kylmä siksi kun toinen virkaiältään vanhempi kuski ei ollut ottanut kellokytkintä välistä pois vaan laittanut virrattoman johdon kiinni lohkolämmittimeen lähtiessään. No näitä sattuu, joskus Webasto on ajastettu oikeaan aikaan, päivä on vain väärä siis viikkokellolla.

Sit on ilmeisesti tullut ennenaikanen vanheneminen tai keski-ikä. Naisethan tilastollisesti (ja tilastothan eivät valehtele) saavuttavat seksuaalisuutensa huipun n 30 ikävuoden kohdalla, mitkä ne kriteerit sit olivatkaan (Seksin Trendit; Kirja). Mutta aivan kamalaa huomata että pystyy olemaan varmastikin parhaan naisen kanssa useammat treffit vailla kokonaista seksuaalista ajatusta.

Pohdin tätä asiaa jo aikaisemmin saatuani aikaiseksi puolikkaan seksuaalisen ajatuksen. Tässä on mielestäni kysymys siitä että vastaan tuli täysin sattumalta liki 100% match toiseen suuntaan ja varmaan sit toiseen suuntaan lukisi "hakukriteerinne eivät täsmää" tai joku 36% korkeintaan.

On toki mahdollista että edellisestä pitkästä suhteesta toipuminen on vielä kesken, mutta pahaa pelkään että kyseessä on toivottoman ihastumisen tauti. Se on vaivannut sekä miehiä että naisia varsinkin lähimpinä vuosisatoina. Rakkaus on niin vahva sana että siitä ei voi vielä puhua edes yksipuolisesti.

Onko sitten mitään järkeä edes käydä tapaamassa ihmistä jos ei ole seksuaalisia ajatuksia- se on aika paha pulma. Toivotan kaikkea hyvää kaikille entisille tyttöystävilleni. Ehkä seksuaalinen energiani kertaikkiaan alkaa hiipua ja ruumis rupsahtaa. Henkimaailman juttuja tai sitten vaisto kertoo jotain mitä en muuten tajua. Voihan olla niinkin että kyseisen naisen perimä on geenikartalla toivottoman lähellä omaani, vaikka jo sukupuusta varmistinkin että yhtään yhteistä sukulaista ei mielestäni ole.

Kaikki voi tietysti muuttua salaman lailla ja siksi suhteita syntyy, eroja tulee ja taas syntyy uusia suhteita. Noin periaatteessahan miehen tyytyväisenä pitämiseen tarvitaan seksiä ja ruokaa, joku katsoo myös kaljan tarpeelliseksi. Naisen tyytyväisenä pitämiseen vaaditaan paljon enemmän. Pitäisi kuunnella, ymmärtää ja "lukea naisen silmistä" ja tehdä miljoona muutakin asiaa pyytämättä ja telepaattisten kykyjen avulla. Sen lisäksi pitäisi pystyä olemaan vilkuilematta kaikkea sitä silmänruokaa mitä maailma eteen tuo.

Kun en käytä alkoholia niin en myöskään juo naisia kauniiksi vaan jos jotakuta pidän viehättävänä niin se ei muutu seuraavan aamun valjetessa, ainakaan naisen ulkonäön vuoksi. Täytyy tosin tunnustaa että yhden suhteen lähökohtana ei ollut naisen ulkoinen kauneus. Eli siis jos tätä nyt joku nainen erehtyy lukemaan ja luulee että haluan itselleni vain jonkun supermallin niin vuosien saatossa mukavia supermallityttöjä ei ole eteen pudonnut, kerran tosin sellaiselle taisin vaihtaa puhjenneen kumin pikku Peugeottiin keskellä toria ja olihan niitä tanssityttöjä muinoin koko auto kattoa myöden täynnä.

Tässä maassa on varmasti kymmeniä ellei satoja tuhansia naisia jotka aliarvioivat omaa kauneuttaan, voi olla miljoonakin, koska muuten kosmetiikkateollisuus kuolisi. Jostain iskostuu kauneusihanne että meikkiä ja muotivaatteita, tiimalasivartalo ja alhainen painoindeksi. En minä väitä että pituuden sentteinä ja painon kiloina suhde 1 olisi hyväksi, mutta mallihommiin täytyisi saada terveen näköisiä naisia.

En muista minkä kanavan joku puolella silmällä seuraamassani ohjelmassa kauppoihin yritettiin saada mallinukkeja jotka eivät olleet anorektisen näköisiä vaan vähän vatsan kumpua. Olen yrittänyt välttää ihmisten ulkonäön arvostelemista. Se on toki joskus vaikeaa. Niinkin perus paikka kuin KotiPizza yöllä. Kaverini huuteli vieraaseen pöytään ja minua vähän nolottikin. En tuntenut viereisen pöydän kolmen naisen seuruetta. Kaksi naisista oli hoikkia, kolmas oli selvästi ylipainoinen. Kaverilleni suorastaan tyrkytettiin sitä ei hoikkaa.

Kun sieltä sit selvittiin pihalla niin kaverini totesi että se kolmas nainen ei oikeasti taida tajuta kuinka kaunis on. Kauneimmat kasvot pitkään aikaan, mutta ei ole pitänyt itsestään huolta. Joku 15 kiloa pois niin olisin todennäköisesti syönyt lopun Pizzaa yksin. Minulle se nainen olisi kelvannut ihan sellaisenaan jos olisin ollut sinkku KO hetkellä.

Mut ihan parin viikon sisällä olen tainnut kahdelta naiselta kysyä onko osallistunut kauneuskilpailuihin tai ollut mallina. Kumpikin on vastannut kieltävästi toinen sillä varauksella että on menossa harrastuksensa myötä tulen keskipisteeseen... Siis tämä siitä huolimatta että molemmat ovat mielestäni ihan yhtä kauniita kuin ne kaksi mallina toiminutta jotka olen tuntenut.

Suomi ei voita isoja missikisoja ennen kuin sinne oikeasti lähetetään kaunein nainen tästä maasta. Seuraavaa Armi Kuuselaa tai Riitta Väisästä ei vaan välttämäti saada missikisoihin. Tälläkin seudulla voisi pitää missikisat ihan vaan niin että keräisi kauneimmat kauppujen myyjät ja Kassaneidit. Veikkaisin voittoa Tiiriön Säästö - Kareille, mut monta kauppaa on toki käymättäkin ihan lähiseudullakin.

Sen kiinnostukseen tarvittavan kauneuden määrän selvittäminen vie mieheltä kolmisen sekuntia, varmaan joillekin naisillekin yksi pitkä katse on tarpeeksi. Elämästä kuitenkin suurin osa on arkea ja jos arki ei suju niin silloin myös se kaikkein paras ja nautinollisin suhde todennäköisesti päättyy. Molemminpuolista kiinnostusta- jos sitä ei ole niin tilanne on jo lähdössä toivoton.

Edit 1.11.2013 Tuossa yllä mainittu tytönkasvoinen kolmikymppinen on nyt naimisissa, mutta ei minun kanssani. Säästö-karit ovat nyt kaikonneet, mutta samaan paikkaan on edelleenkin jäänyt iloa silmälle.