Ajatuksia naisen kohtaamisen jälkeen

Joskus on sellaisia päiviä että kaikki menee putkeen. Toisaalta voi käydä niin että aamulla ensimmäisenä herää kesken kuolemanvakavan painajaisen, sitten soi puhelin ja on mentävä kohtaamaan kylmä maailma. Kylmä siksi että ulkona on kylmä, kylmä siksi että ulkona on kylmä kone ja kylmä siksi kun toinen virkaiältään vanhempi kuski ei ollut ottanut kellokytkintä välistä pois vaan laittanut virrattoman johdon kiinni lohkolämmittimeen lähtiessään. No näitä sattuu, joskus Webasto on ajastettu oikeaan aikaan, päivä on vain väärä siis viikkokellolla.

Sit on ilmeisesti tullut ennenaikanen vanheneminen tai keski-ikä. Naisethan tilastollisesti (ja tilastothan eivät valehtele) saavuttavat seksuaalisuutensa huipun n 30 ikävuoden kohdalla, mitkä ne kriteerit sit olivatkaan (Seksin Trendit; Kirja). Mutta aivan kamalaa huomata että pystyy olemaan varmastikin parhaan naisen kanssa useammat treffit vailla kokonaista seksuaalista ajatusta.

Pohdin tätä asiaa jo aikaisemmin saatuani aikaiseksi puolikkaan seksuaalisen ajatuksen. Tässä on mielestäni kysymys siitä että vastaan tuli täysin sattumalta liki 100% match toiseen suuntaan ja varmaan sit toiseen suuntaan lukisi "hakukriteerinne eivät täsmää" tai joku 36% korkeintaan.

On toki mahdollista että edellisestä pitkästä suhteesta toipuminen on vielä kesken, mutta pahaa pelkään että kyseessä on toivottoman ihastumisen tauti. Se on vaivannut sekä miehiä että naisia varsinkin lähimpinä vuosisatoina. Rakkaus on niin vahva sana että siitä ei voi vielä puhua edes yksipuolisesti.

Onko sitten mitään järkeä edes käydä tapaamassa ihmistä jos ei ole seksuaalisia ajatuksia- se on aika paha pulma. Toivotan kaikkea hyvää kaikille entisille tyttöystävilleni. Ehkä seksuaalinen energiani kertaikkiaan alkaa hiipua ja ruumis rupsahtaa. Henkimaailman juttuja tai sitten vaisto kertoo jotain mitä en muuten tajua. Voihan olla niinkin että kyseisen naisen perimä on geenikartalla toivottoman lähellä omaani, vaikka jo sukupuusta varmistinkin että yhtään yhteistä sukulaista ei mielestäni ole.

Kaikki voi tietysti muuttua salaman lailla ja siksi suhteita syntyy, eroja tulee ja taas syntyy uusia suhteita. Noin periaatteessahan miehen tyytyväisenä pitämiseen tarvitaan seksiä ja ruokaa, joku katsoo myös kaljan tarpeelliseksi. Naisen tyytyväisenä pitämiseen vaaditaan paljon enemmän. Pitäisi kuunnella, ymmärtää ja "lukea naisen silmistä" ja tehdä miljoona muutakin asiaa pyytämättä ja telepaattisten kykyjen avulla. Sen lisäksi pitäisi pystyä olemaan vilkuilematta kaikkea sitä silmänruokaa mitä maailma eteen tuo.

Kun en käytä alkoholia niin en myöskään juo naisia kauniiksi vaan jos jotakuta pidän viehättävänä niin se ei muutu seuraavan aamun valjetessa, ainakaan naisen ulkonäön vuoksi. Täytyy tosin tunnustaa että yhden suhteen lähökohtana ei ollut naisen ulkoinen kauneus. Eli siis jos tätä nyt joku nainen erehtyy lukemaan ja luulee että haluan itselleni vain jonkun supermallin niin vuosien saatossa mukavia supermallityttöjä ei ole eteen pudonnut, kerran tosin sellaiselle taisin vaihtaa puhjenneen kumin pikku Peugeottiin keskellä toria ja olihan niitä tanssityttöjä muinoin koko auto kattoa myöden täynnä.

Tässä maassa on varmasti kymmeniä ellei satoja tuhansia naisia jotka aliarvioivat omaa kauneuttaan, voi olla miljoonakin, koska muuten kosmetiikkateollisuus kuolisi. Jostain iskostuu kauneusihanne että meikkiä ja muotivaatteita, tiimalasivartalo ja alhainen painoindeksi. En minä väitä että pituuden sentteinä ja painon kiloina suhde 1 olisi hyväksi, mutta mallihommiin täytyisi saada terveen näköisiä naisia.

En muista minkä kanavan joku puolella silmällä seuraamassani ohjelmassa kauppoihin yritettiin saada mallinukkeja jotka eivät olleet anorektisen näköisiä vaan vähän vatsan kumpua. Olen yrittänyt välttää ihmisten ulkonäön arvostelemista. Se on toki joskus vaikeaa. Niinkin perus paikka kuin KotiPizza yöllä. Kaverini huuteli vieraaseen pöytään ja minua vähän nolottikin. En tuntenut viereisen pöydän kolmen naisen seuruetta. Kaksi naisista oli hoikkia, kolmas oli selvästi ylipainoinen. Kaverilleni suorastaan tyrkytettiin sitä ei hoikkaa.

Kun sieltä sit selvittiin pihalla niin kaverini totesi että se kolmas nainen ei oikeasti taida tajuta kuinka kaunis on. Kauneimmat kasvot pitkään aikaan, mutta ei ole pitänyt itsestään huolta. Joku 15 kiloa pois niin olisin todennäköisesti syönyt lopun Pizzaa yksin. Minulle se nainen olisi kelvannut ihan sellaisenaan jos olisin ollut sinkku KO hetkellä.

Mut ihan parin viikon sisällä olen tainnut kahdelta naiselta kysyä onko osallistunut kauneuskilpailuihin tai ollut mallina. Kumpikin on vastannut kieltävästi toinen sillä varauksella että on menossa harrastuksensa myötä tulen keskipisteeseen... Siis tämä siitä huolimatta että molemmat ovat mielestäni ihan yhtä kauniita kuin ne kaksi mallina toiminutta jotka olen tuntenut.

Suomi ei voita isoja missikisoja ennen kuin sinne oikeasti lähetetään kaunein nainen tästä maasta. Seuraavaa Armi Kuuselaa tai Riitta Väisästä ei vaan välttämäti saada missikisoihin. Tälläkin seudulla voisi pitää missikisat ihan vaan niin että keräisi kauneimmat kauppujen myyjät ja Kassaneidit. Veikkaisin voittoa Tiiriön Säästö - Kareille, mut monta kauppaa on toki käymättäkin ihan lähiseudullakin.

Sen kiinnostukseen tarvittavan kauneuden määrän selvittäminen vie mieheltä kolmisen sekuntia, varmaan joillekin naisillekin yksi pitkä katse on tarpeeksi. Elämästä kuitenkin suurin osa on arkea ja jos arki ei suju niin silloin myös se kaikkein paras ja nautinollisin suhde todennäköisesti päättyy. Molemminpuolista kiinnostusta- jos sitä ei ole niin tilanne on jo lähdössä toivoton.

Edit 1.11.2013 Tuossa yllä mainittu tytönkasvoinen kolmikymppinen on nyt naimisissa, mutta ei minun kanssani. Säästö-karit ovat nyt kaikonneet, mutta samaan paikkaan on edelleenkin jäänyt iloa silmälle.