Contour

Ei tänään tehnyt mieli tehdä mitään. Kauppaan oli silti tarkoitus mennä ja poimia yksi mies matkalta joululauluja laulamasta kotiinsa vietäväksi.

Kaupassa oli jo hyllyt pullollaan kinkkua. Jauhelihan löytäminen oli siirtynyt toiselle puolen käytävää.

Etikka ja neilikat olivat ainoat varsinaiset puutteet tähän erään, mutta toki olisi voinut oikein ostoslistankin tehdä jos olisi vaan ehtinyt.

Kun kokolailla kaikki oli kasassa niin otis stopin irtokarkkihyllyn kohdalle. Ei siinä mitään ihmeellistä, mutta se kuinka paljon väkeä sinne ehti tulla ja mennäkin sillä välin kun yritin etsiä liitulakuja. Kaikkialla muualla kaupassa oli todella väljää, mutta minä ja kuusi muuta irtokarkkihyllyn ääressä tarkoitti että välillä työnsin ostoskärryä kauemmas hyllystä ja odotin kauha toisessa ja karkkipussi toisessa kädessä vuoroani. Mihinkään ei ollut siis kiire.

Kassakin mainosti viereistä vapaata kassaa, mutta niin kiire tai hätä ei ollut tällä kertaa. Itse asiassa ajoitus oli täydellinen kun juuri kirkon risteyksen kohdalle päästyäni oli matkustaja noin kolmen metrin päässä alaportista ja pääsi kävelemään heti auton ympäri kyytiin.

Tänään oli taas niitä päiviä kun olisi mieluummin ollut jossain muualla, muussa seurassa ja tehnyt jotain muuta. Ei sillä etteikö MF 35 traktorin ilmaaminen ja polttoaineuotojen korjaaminen olisi ollut mielekästä työtä vaan kun sen joutui tekemään aluksi pihalla lumen päällä.

On jo todettu että edes papin traktori ei kulke pelkällä pyhällä hengellä ja nyt tiedetään ettei kulje myöskään pelkällä pakkasnesteellä.

Kovinhan se muistutti talvidieseliä, mutta moottoriöljyyn osuessaan muutti mustan harmaaksi.

Sen operaation perään poistuin ruokakauppaan. Täytin ostoskärryä ja jossain maitojen ja Citymarketin valtavan sispsivalikoman nurkalla meinasin ajaa ostoskärryillä suoraan päin kaunista vaaleaa naista joka kantoi oikeassa kädessään ostokoria. Näytti tutulta, mutta en osaa sanoa mistä yhteydestä.

Siinä väistöliikeen yhteydessä unohdin mitä olin menossa hakemaan, kävin leipäosastolla asti ja palasin samaiselle kohdalle juuttuakseni juttelemaan asiakkaan kanssa. Siis oman asiakkaan joka oli kaupassa ostamassa ruokaa.

No ruokakerma oli viimeinen puute ostoslistattoman ostosreissun tarpeista ja lähdin sitten kassaa kohti. Kassa oli mielestäni vapaa ja sitten yht äkkiä se samainen sinitakkinen nainen meni ohitseni kassasta läpi väärään suuntaan ja mietin että mahtaako olla kaupassa töissä. Siinä vaiheessa kun melkein olin saanut ostokseni hihalta pois tuli nainen taas jälleen kassalle.

Voi olla että kyseessä oli puhdas sattuma tai sitten kyseessä oli myymäläetsivä joka tuskin valmisti ostoksistaan bataattilaatikoita, lihamakaronilaatikkoa, bataattimakaronilaatikkoa ja lasagnea lähes puoleen yöhön saakka kuten minä.

Kohta saa laittaa seuraavan erä laatikoita pakastimeen ja pohtia sit huomenna lanttujen ja punajuurien käyttökohdetta. Kotimaiset tomaatit olivat vuodenaikaan nähden suhteellisen edullisia. Se on hyvä asia jos vaan tuottajakin on saanut käyvän hinnan kasvihuoneidensa tuotteista. Hämmästyttävä kasvi sitäpaitsi tuo tomaatti:

Minulla on vieläkin pöydällä kypsymässä lähes kymmenen tomaattia. Ne on siis kerätty kasvihuoneesta jo kuukausia sitten aivan vihreinä.

Viikonloppu alkoi automatkalla. Se tosin pysähtyi kolmanteen risteykseen kun edessäni ollut ajoneuvo rikkoutui. Takana oli sata metriä autojonoa siinä vaiheessa kun saimme työnnettyä tytön ohjastaman avolava Polariksen ajolinjalta sivuun.

Onneksi siinä oli vinssi ja akussa virtaa + vinssin kaukosäädin kyydissä mukana niin hinaaminen ei ollut kovin vaikeaa. Muutenkin oli helppo hinata kun hinausmatkaa oli vain muutamia satoja metrejä.

Ei saanut edes hinata ihan kotipihaan asti, mutta parempi näin niin mitään muuta ei hajonnut ja pääsin hyvissä ajoin matkaan.

Kiire oli taas toisaalta turhaa kun vastaanottopäässä oltiinkin ylitöissä.

Seuraavana iltana oli ohjelmassa Burleskia. Se ehkä saa jonkun miehen halut heräämään vaan ei tällä kertaa minun. Sen sijaan takaamme poistettiin yksi häirikkö, viereeni rikoittiin lasi ja häiriinnyin kun edessä istuneen naisen olkain oli kääntynyt nurin.

Melkoisen hyvää viihdettä se Burleski oli näin ainakin ekan katselukerran kokemuksella.

Muistelin joskus lukeneeni nopeusennätyksiä. Silloin muistaakseni mopolla se oli 162 km/h. Se mopo oli todennäköisesti kaksisylinterinen, nelitahtinen ja polttoaineena oli bensiini.

Tuo nykyinen ennätysksen haltija onkin sitten aika kaukana noista kaduilla rullaavista mukavasti pystyssä ajattavista skoottereista.

Ilmeisesti moisen nopeuden saavuttamiseksi on käytetty umpinaista katetta tai koria ettei kuljettaja aiheuttaisi liikaa ilmanvastusta.

Mutta millä sitä tehoa on saatu niin hurjasti... Muistelen että kun 125 cc 2-T pyörärä olivat parhaimmillaan niille luvattiin 28-40 hevosvoimaa ja jollen ihan väärin muista niin silloin nopeimmat kulkivat 158-180+ km/h tehtaan jäljiltä 98/99 oktaanisella pumppubensalla Suomesssa ja ilmeisesti niissä oli vielä parantamisen varaa.

Oletan että tuossa 230+ km/h kulkevassa mopossa on ahdin ja polttoineena jotain muuta kuin tavallista 95E10 bensiiniä, mutta millä sitä tehoa on otettu niin paljon että moisiin nopeuksiin on mahdollista päästä. Onko kyseessä ahdettu nelitahtinen vaiko peräti turbolla piristetty kaksitahtinen.

Turboahdettua kaksitahtistahan pidettiin mahdottomana toteuttaa mopon mittakaavassa. Suuria ahdettuja 2-T dieseleitä toki maailmalla on ja niitä on tietääkseni valmistettu myös Suomessa.

Nykyään kuitenkin on olemassa pieniä turboja. Jopa pienissä henkilöautoissa käytettävät turbot alkavat olla niin pieniä että kun mopon moottorin vain saisi käymään useampia tuhansia kierroksia minuutissa ja polttoaineen kulutuksessa ei olisi tarvetta pihistellä, voisi henkilöauton turbon saada pyörimään mopon koneella.

Olisin suuresti epäillyt jos minulle mopoiässä olisi joku kirkkain silmin väittänyt että mopoihinkin tulevat polttoaineen ruiskutuslaitteet. Se on kuitenkin jo tapahtunut ja saattaa olla että on tapahtunut myös suorasuihkutuksen tuleminen.

Se taas tarkoittaa että siitä pienestä palotilasta ja iskutilavuudesta voidaan ottaa melkoisia litratehoja kun vaan jäähdytys pelaa ja materiaalit on valittu oikein.

Kiihdytysajosssa/nopeusajossa moottorin ei tarviste kestää satoja tuhansia kilometrejä, mutta onko sit tulevaisuuden superpyörä 150 kuutioinen turboahdettu, painaa alle 100 kg josta akkua 30 kg ja käyttökelpoinen matkanopeus 250 km/h

Jos kyseessä vaikkapa Yamaha YZF 150 + turbo se olisi noin 22-35 hevosvoimaa. Jos 50 kuutiosta on puristettu 40 hevosvoimaa jo vuosia sitten niin tulevaisuudessa 150 kuutiota tarkoittaisi yli 120 hevosvoimaa eli samaa suuruusluokkaa kuin nykyiset 600 cc luokan parhaat.

Niin ikään jos sitä pientä moottoriä pystyisi säätämään puristussuhteen ja iskutilavuuden osalta siinä missä voidaan jo nykyäänkin säätää ilmaan ja polttoineen määrää, sylinterin hengitystä ja sytytyshetkeä (ainakin niitä)- pienikin määrä polttoainetta riittäisi pitkälle.

Nykyiset autot ovat koko ajan tulossa turvallisemmiksi, mutta millä hintaa? Kun paino tuplataan, turvavarusteiden määrä nelinkertaistetaan ja käytetään muutenkin erityisen lujia ja arvokkaita materiaaleja tulee jossain kohtaa raja vastaan.

Se raja tarkoittaa rakenteen äärimmäistä keveyttä ja herkkyyttä pienellekin korroosiolle, muodonmuutokselle tai valmistusvirheelle.

Eli on odotettavissa että ajoneuvojen käyttöikä lyhenee. Se on sitä jo nyt jos ajatellaan vaikkapa ihan vaan perus Golf 5 1.6 - alta 150 000 km mittarissa, moottorin vikavalo palaa, keskuslukitus ei toimi ja ainakin jälkimmäinen johtuunee siinäkin yksilössä johdinten ja eristeiden kulumisesta.

Edellisen sukupolven Golffin edustajalla vastaavassa autossa lähes 400 000 km, mutta yhtään sähköjärjestelmän osaa ei ole tarvinnut korjata. Toki polttimoita ja sytytystulppia on tarvinnut uusia.

Eikä tarvitse mennä edes niin kauas. Kotona on ikivanhat stereot. Kajarien johdoista toiset ovat alkuperäiset ja pelaavat hyvin. Toiset on ostettu muistaakseni 2012 ja niistä toinen alkaa olla ihan kevoton. Sähköä kyllä menee läpi, mutta sen verran paljon häviöitä että pienellä voimakkuudella kuunteleminen ei onnistu ollenkaan.

Ehkä Suomessa voitataisiin rakentaa edes kuorma-autoja joilla voisi ajella 5 miljoonaa kilometriä ennen romutusta. Se tosin tarkoittaa melkoisia haasteita maalaamiseen ja ruostesuojaukseen, mutta parempi sekin kuin paaliin puolen -1,5 miljoonan kilometrin jälkeen.