Contour

Hondakuskille plussat, enkä tarkoita ulkoäköä. Tajusi ottaa matkustajat ulos ennen kuin pujotti autonsa ahtaaseen ruutuun. Kumma juttu vaan kun oma auto mukaan lukien kahdesta pitkästä rivistä parkkeerattuja autoja vain 8 oli ruudussa nokka menosuuntaan. Onko ne ihmisten ostoslastit oikeasti niin isoja ettei niitä saa autoon jos auto on peruutettu ruutuun. Hondakuski ei siis laittanut autoaan valmiiksi lähtösuuntaan.

Nyt on sitten yksi kaveri saanut aviomiehensä. Nyt kun kuunteli sulhasen isän kertomana millainen tuo hänen aviomiehensä oli ollut nuorempana tuli mieleen yksi entinen nuori eli minä itse.

Olosuhteiden oikusta ja kiitos nimeämättömien paikkojen löysin itseni kaverini työkaveria vastapäätä ja viereeni sain sitten ihan vieraan naisen.

Jotenkin voi sanoa että ranskalaisten autojen parjaaminen ei ole kovin fiksu silloin kun vieressä on 307:n kuski. Vieläpä saman värinen ja kovin saman oloinen kuin se 307 joka sylki öljynsä moottoritielle. Jopa vanteet oli samaa mallia, eri kone ilmeisesti 1.6 l.

Edit .25.9.2014
Nainen kertoi sitten kuinka muutamaa päivää aikaisemmin oli yöllä herännyt outoon kolinaan kun joku oli yrittänyt tulla ovesta sisään.

Minä sitten häntä lohduttelin että eihän tuossa vielä mitään ihmeellistä ole: Joku vuosi takaperin heräsin outoon kolinaan ja tyyliin pesäpallomaila kädessä lähdin katsomaan alakertaan kuka on tullut kutsumatta kylään joskus puoli neljän maissa aamuyöllä ja vieläpä arkipäivänä.

Löysin sitten huomattavia määriä viiniä juoneen viinimaahantuojan tyttären käytävästä pyrkimässä väärään asuntoon. Oli siis etsimässä minua ja syykin oli varsin ilmeinen. Viini kun sai hänet estottomaan mielentilaan ja oli alkanut himottamaan aivan kauheasti. Asiaa oli vielä pahentanut että hänen (tyttö) kaverilleen oli paria tuntia aikaisemmin käynyt flaksi ja rakastelun äänet saivat mielikuvituksen valloilleen. Viini sai tyttöparan näkemään vain villejä seksiunia ja huutamaan unissaan naapureiden mukaan lähes yhtä kovaa kuin palosireeni ja vieläpä kolmeen otteeseen.

Olisikin ollut selvin päin niin en todellakaan olisi sanonut ei yhteiselle yölle. Aika paljon itsehillintää vaati osoittaa naiselle paikka missä nukkua ja poistua muualle nukkumaan että jaksoi kolmen tunnin päästä lähteä töihin.

No sitä naista en sen jälkeen kovin montaa kertaa nähnyt, koska muutti ensin Sveitsiin, sieltä Ranskaan ja nyt lepää sukuhaudassa Porvoossa.

Paluu alkuperäiseen tekstiin

Muuten päivään mahtui erinäisiä ostostapahtumia ja parkkipaikkatumpuloinnin seuraamista. Kaikkein pahin oli musta Audi A6 2.0 TDI sedanin suoritus: Ideaparkin parkkipaikka on iso ja ruudut sellaisellekin autolle ihan sopivia. Kuitenkin tuon auton kuski yritti ruutuun ainakin kolme kertaa siihen osumatta. Jollain kerralla takapyörä tömähti jo reunakiveen. Siitä vielä kaksi yritystä sitä suoritusta nauraessa sormille valunutta jäätelöä myöhemmin Audi jäi hetkeksi ruutuun. Tai melkein ruutuun, koska oikea takapyörä oli suojatiellä väärällä puolella reunakiveä ja kolme pyörää ruudussa. Sitten se taas lähti liikkeelle ja olisin varmaan seuraavaksi käynyt koputtamassa ikkunaan ja kysynyt tarvitseeko hän apua parkkeeratessa tai onko se niin karvalakkimalli ettei sitä voi peruuttamalla ruutuun laittaa.

Täytynee palata lukemaan omat veikkaukseni... On aika paskamaista lukea hautauslupaa ja todeta ettei näköjään auta vaikka on mitä koneita, koulutettuja hoitajia ja hyviä lääkäreitä. Samoin todeta se että miettikää ihmiset itsenne ja omaistenne tähden milloin suostutte terveyskeskusjärjestelmän pompoteltaviksi ja kotiutettaviksi silloin kun kun pitäisi tutkia ja hoitaa. On todella vittumaista ennustaa oikein kuolinsyy olematta lääkäri, sairaanhoitaja, lähihoitaja tai ylipäätään edes alaa opiskellut. Potilasta tarvii perkele kuunnella ja näköjään hautaustoimisto on se paikka missä asiakkaita oikeasti kuunnellaan.

Jotain hyvääkin tässä päivässä oli eli maali loppui ja sain vihdoin viimein vietyä apuvoimani pizzalle. Ei sekään tosin ihan putkeen mennyt kun ilmeisesti pizzauunin kanssa oli joku ongelma. Vahva veikkaus on että termostaatti oli mennyt jumiin tai jonkun sortin kiertoilmapuhallin lakannut pyörimästä. Se selittäisi pizzan hajoamisen uuniin paiston ei poiston aikana ja sen ettei onnistu paistaa 2, 3 tai neljää Pizzaa kerralla.

Tämän ongelman hoitamisesta täydet pisteet hauholaisille kun antoivat lahjakortin jolla saa uuden pizzan. Pizza oli lopulta ihan hyvää.

Vähän hävetti tänään kun poliisi pysäytti- oli ihan syytäkin kun rekisterikilpi oli lasin sisäpuolella. Olisin tietty voinut ehjälläkin autolla tuon reissun tehdä. Jäi sit elokuviin menemättä ja kassillinen kosmetiikkatuotteita viemättä. Terveisiä vaan sinne lähikaupunkiin ahkerille poliiseille. Toivottavasti muistitte pistää rautoihin myös sen pölvästin joka erehtyi luulemaan Hätilän S-Marketin oviaukkoa parkkipaikaksi. Vähän on epäilys että voisi olla oman tien asukkeja koska yksi peräpään sankari on jo näyteikkunaan osunut ja voisi olettaa että se tehohirviö olisi jo korjattu.

Kilvestä vielä sen verran että olisin sen korjannut, jos olisin keksinyt siihen toimivan keinon. Imeisesti porattava, poltettava ja tehtävä kokonaan uusi kiinnitystapa/rauta alumiinisen tilalle.

Hyvin ei mennyt vesisateessa myöskään kuorma-autoilijalla joka kynti ojanpohjaa lentokentän kokoisessa risteyksessä. Siinä sentään kirjastoautokin mahtuu kääntymään ja olemaan paikallaan reunassa kun täysperävaunulla ajetaan ohi.

Aihiot on kateissa- siis laskuaihiot oli kertakakikkisen hävöksissä. Ei ollut ulkona, ei sisällä, ei missään koneessa. No sitten kun oli kaivettu yhtä lukuunottamatta kaikki tiedot esiin, lyöty ne koneeseen ja piti mennä ikivanhaa tulostinta herättelemään henkiin löytyi aihiolappu vieläkin vanhemman kiikarikotelon alta. Oli siis niin keskeisellä paikalla että hävetti.

Joskus pieni virheellisen informaation jakaminen käy helposti. Kuvitellaanpa tilanne jossa kaksi ihmistä keskustelee keskenään ja sen kuulee joku kolmas osapuoli. Mikäli keskustelun alku ja tausta puuttuu tulee hassuja väärinymmärryksiä.

Luultavasti tänään väärinymmärrys on mennyt läpi puolen suvun ja tämän viikon tapahtumista kuulen vielä jatkossakin, varmasti ainakin pirullisia kysymyksiä.

Sen verran voin lohduttautua että hautajaisten tullessa jos joku vanhempi täti tai setä alkaa kysellä koska on tullut minun vuoroni hankkia lapsia tai mennä naimisiin voi kysyä saman kysymyksen muun kirkollisen tilaisuuden osalta.

En ole nyt ihan äkkiä hankkimassa jälkikasvua- toimitusaika on kuitenkin normaalisti vähintään se 9 kuukautta luonnonmenetelmällä ja nykyteknologialla tarvis olla se munasolunkantajakin ja päästävä harjoittelemaan taas sitä hedelmöitystoimitusta.

Kuulin tuossa kuinka muuannen viraston työntekijällä on joku kompleksi perheettömiä kohtaan. Eihän se lapsen vika ole jos vanhemmat eivät tule toimeen keskenään. Ei molemmat vanhemmat takaa yhtään sen onnellisempaa lasta kuin yksin tai yhteishuoltajuus. Eroja on monenlaisia ja niin on vanhempiakin.

Miten sitten oikein lähestyä tai miten lähentyä ihmisen kanssa jolla on jo lapsi toisen ihmisen kanssa. Mitä se isi tai äiti kaipaa ja miten se lapsi reagoi muutokseen?

Kuvittelisin ainakin jonkinlaista kapinaa ja muutosvastarintaa iästä ja kehitysasteesta riippuen.

Päivän työt tuli onneksi tehtyä ja ontelo on odottamassa loppusijoitusta. Tolpat poistettu häkistä ja mullat levitetty monttujen yli.

Ei ihan vielä olla hautajaistunnelmissa, mutta käytetty moottoriöljy on tyypillisesti mustaa ja osa tulevista räystäslaudoista on valkoisia.

Kaikki muu tänään onnistui jollain lailla, mutta pizzan lämmittäminen mikrossa oli fiasko. Jos kaupan "kengänpohjapizzan" (anteeksi vaan valmisruokayhtiöt) laittaa kahdesksi minuutiksi täydellä teholla siinä polttaa sormensta, mutta kun laittaa omatekoisen jääkaapista lautasella kahdeksi minuutiksi tulee korkeintaan taskulämmintä.

Oli oikein erikseen mainittu kolmosen teksteissä että ilman kosteus 93 % ja lämpötila 21, tuntuu kuin 27 astetta. Sen kyllä huomasi.

En väitä lavettia huomaamattomaksi liikenteessä, mutta tulee silti yllätyksenä kun kuulee naisen suusta missä ja mihin aikaan ollut liikenteessä.

Päivä meni ruokaan asti ihan ok, mutta sitten pihasuunnitelmaan tehtiin lennosta kaivon kiertävä muutos eli ei saanut vielä konetta pesuun ja huoltoon.

Mut ei se mitään, on se päivä huomennakin ja parasta päivässä oli seura.

Täry meni rikki. Siinä täytyy olla joku piilovika pohjalla ja nyt se sitten ilmenee kehikon katkeamisena.

Katsottu 27 kertaa viikon sisällä, ei yhtään naisen kirjoittamaa kommenttia.

Ihmeellisiä heiluttelijoita sarjaan löytyi tänään yksi ukko lisää. Jos olisi ollut nainen olisin varmaankin pysähtynyt kysymään mitä ihmettä luulee tekevänsä, mutta kun oli joku keski-ikäinen ukko, eikä näyttänyt mitään hätää olevan niin pistin etusormella cruisen päälle.

Polttopuut on tältä erää tehty.

Siinä vaiheessa kun pitäisi kone pistää lavetille täytyy todeta ettei riemuloman katselija paljon sympatiaa herättänyt. Annostelupalkki oli irti ja pikakiinnikkeen letku löysällä.

Viimeisten kahden päivän aikana on tapahtunut jotaikin. Joko ihmiset on niin kännissä että ne näkee harhoja tai sitten ne on vaan olleet niin pirun hyvällä tuulella että suuruusluokkaa sata ihmistä tai autoilijaa on moikannut liikenteessä.

Ensin arvelin että puivat minulle nyrkkiä, mutta nyt olen tullut siihen tulokseen että kyse on vaan helteen ja alkoholin yhteisvaikutuksesta. Ihmisiä oikeasti kävelee jonoksi asti asfaltilla paljain jaloin, jopa kyläkaupan terassi ja parkkipaikka oli niin tupaten täynnä että pizzapäivä jäi hyödyntämättä, puhumattakaan akuutista munkkivajauksesta.

Toki voi kyseessä olla joku sympatiakin, koska olin töisssä täyden päivän sekä aattona että tänään. Asiakas puhui ennen Lappiin lähtöään että pihassaan on vain yksi paikka jossa voi pallotella ja sen keskellä on suuri omenapuu tiellä.

Nyt kaksi päivää lähdön hetken jälkeen olen toista mieltä. Nakkasin sivupihalta parit puskat penkereen yläreunasta alas ja poistin pintakaatojen tekemistä haitanneen istutuspatin. Nyt sivupihalla mahtuu kääntymään ympäri vaikka keskikokoisella kolmiakselisella koppiautolla jos se vaan alamäestä ensin selvityy. Sireenit eivät tietenkään enää näy suoraan keittiön ikkunasta ulos katsottaessa, mutta lieden ja tiskikoneen äärestä kyllä. Syödessähän oleellista on se mitä on pöydässä ja sen ympärillä

Mitä tänään sitten kaipasin... no kivenkeräysapulaistani, kilpailevan firman kaverin lainaamaa traktoria takaisin, että ei olisi ihan yöllä tarvinnut ruveta polttopuusavottaan tai repimään perävaunua irti toisesta koneesta. Niin ja ruokaseuralaista- menee hyvät wokit nyt jääkaappiin.

Kaunkohan kestää kauneuteen tottuminen. Tottuuko siihen nopeammin kuin ympärillä pörrääviin verenhimoisiin paarmoihin ja huonoon työasentoon kiviä kerätessä.

Tänään olin siis pyrkimässä kokkoa polttamaan, makkaraa paistamaan ja kiviä keräämään, mutta sitä ennen tarvi peittää yksi viemärikaivanto ettei kukaan laitapuolen kulkija kusireissullaan kuole monttuun pudotessaan.

Sen verran oli ajatukset jo kivien keruussa että säätökulma ja tiivisteet jäivät kotiin. Saa ne sinne huomennakin kun ensin saa yhden koneen siirrettyä maanantaita varten työmaalle.

Lähipiirissä on kuukauden sisällä tapahtunut ja tapahtuu paljon. On ollut ristiäiset, tulee rippijuhlat, yksi täyttää 50, häät ja sitten se ikävistä ikävin eli hautajaiset.

Seksiblogaaja tutkii pelejä, mutta minä en ole oikein ennättänyt pelaamaan mitään, en edes silmäpeliä. Puhuin tuossa ettei elinikäisiä työpaikkoja enää ole- mutta onhan niitä jos pystyy jäämään koti-isäksi tai äidiksi tai sitten vaan sattuu kuolemaan nuorena.

Mietin myös että pitäisi deitti-ilmoituksen otsikoksi muuttaa "elinikäinen osa-aikatyö"- ainakin niin kauan kuin omat työt vie tehokkaasti koko valoisan ajan ei ole oikein tilaisuutta olla kokopäiväpoikaystävä. Onko se sitten työtä vai ei... No jos suhteen eteen ei yhtään tee työtä, panosta rahallisesti ja ajallisesti niin sitten se kaatuu. Kun aikaa ei ole, eikä rahaakaan liiaksi niin mitä voi silloin tehdä- no työtä tietenkin. Eikä kovin usein ole tullut vastaan ihmistä jonka haluaisi viedä töistä kotiin tai edes ajatella sitä elinikäistä osa-aikatyötä.

Kun on tähän ikään tullut niin oppimiskyky on jo sen verran laskenut ja pettymykset ovat lisänneet kokemusta siinä määrin että on tullut hyvin varovaiseksi sanomaan:"tietäisit vain kuinka monta kertaa olen ajatellut sinua viime viikkoina" tai "kaipaan sinua" tai "minulla on ikävä" tai "että jos tuollaisen naisen joskus valloitettua saisi niin ei voisi koskaan jättää".

Ei pienet puutteet tai pettymykset maailmaa kaada tai suhdetta kun vain ihminen on oikea. Mistä sen tietää ei ole minulle vielä selvinnyt.

Olen jättänyt yhdet häät väliin vain siitä syystä kun en oikein uskonut liiton kestävän jos pettäminen alkaa jo seurusteluaikana.