Contour

Näköjään kun ihminen on päässyt mökkeilyn makuun niin tuntuu olevan valmuiutta sijoittaa melkoisia rahasummia viihtyvyyden parantamiseen.

Tietysti täytyy olla joko omaisuutta tai tuloja että niin voi tehdä. Joitain päiviä sitten kaupassa vastaan käveli varsinainen elämäntapamökkiläinen. Siis siinä mielessä että saa sanoa jokainen neliömetri sillä tontilla on kaivettu koneella vähintään kerran ja suurin osa vielä sen lisäksi joko aseteltu käsin tai koneella 1-3 kertaa.

Ranta on tietenkin yksi valtava rahareikä. Se on sitä varsinkin jos lähtötilanteessa on niukasti vettä, runsaasti kaislikkoa ja tavoitteeena kirkasvetinen hiekkaranta.

Myös pihaan saa uppoamaan käsittämättömiä summia jos lähtötilanteessa tontti on yhtä Stonehedgeä ja tavoitteena kivetön vihreä niitty.

Rakennuksiin saa uppoamaan käsittämättömiä summia. Pieneenkin rakennukseen kun tekee perustusvaiheessa muutaman virheen, runkovaiheessa muutaman virheen ja huomaa ne vasta viimeistelyvaiheen jälkeen.

Shoppailu voi jonkun mielestä olla kivaa. Taas toisen mielestä joskus on pakko mennä kauppaan ja ostaa jotakin tai sitten tehdä se itse. Tänään oli puutoslistalla jalka aisan kannattajaksi.

Kaupan oli myös multapusseja ja niitä pusseja tutkimassa oli nuori kaunis naismyyjä. Hän sitten ihmetteli toiselle myyjälle kuinka samanlainen ja samaa multaa sisältävä pussi toisessa pinossa on höyhentyynymäisen pehmeä ja toinen on taas kivikova.

Absoluuttista totuutta tästä turhan tiedon lähteestä on turha hakea, mutta noin maalaisjärjellä ajateltuna toinen multasäkki/koko lava on ollut puristuksissa ja silloin multa kovettuu. Pehmeä säkki taas on ollut sekä varastoinnin että kuljetuksen aikana pinon päällä.

Toki kovettuminen voi olla myös kemiallisen reaktion seuraus.

Valtavista valikoimista ei kuitenkaan löytynyt juuri sitä mitä minä etsin- tai sanotaan vaikka että vastaan tuli jotain mitä en ole nähnyt moneen vuoteen työpaikkansa ja työvaatetuksensa ulkopuolella. Oli siis metsästämässä isoa karhupumppua - sinänsä aika outo juttu kun juurikin sitä samaa työkalua kaipasin eilen kotona. Välillä vanhojen talojen vanhat viemärit käyvät vähän ahtaiksi,

Oli tullut aika siirtyä seuraavalle työmaalle. Edelliselle mennessä asiakas kertoi ettei hänen lukkonsa toiminut, vaan lukkopesä pyöri tyhjää.

En ollut koskaan purkanut tai nähnyt kenenkään muunkaan purkavan/kasaavan Perinteistä ulko-oven Abloy pakettia, mutta kun ei vielä siirtämäänkään päässyt niin päätin ihan vaan mielenkiinnosta kokeilla jos saisin sen kuntoon.

Asiakas oli itse purkanut lukkonsa ja pöydällä oli epämääräinen muovipussillinen osia, joista tunnistin lukkopesän, sisäpuolen vääntimen ja ruuvit. Kaikki muus sälä oli vierasta. Kun sitten aloin lähemmän tutkiskelun niin ensimmäisenä ihettelin kuinka ruuveja oli kolmea pituutta ja aika pian sen jälkeen arvasin minkä vuoksi lukko oli lakannut toimimasta.

Koko paketti ruuvataan kasaan sisäpuolelta ja kun kaikki osat olivat uusia/kulumattomia ei ollut haitannut vaikka lukkopesää kannattelevista ruuveista toinen oli pohjannut lukkopesän kromattuun suojakanteen. Kulumisen myötä lukkopesästä töröttävä pieni kieli oli pyöristynyt ja alkanut pomppia vastakappaleensa kärkien yli.

Korjausvaihtoehtoja oli lukuisia, mutta koska ei ollut oikein mitään millä katkaista ruuvi päädyin lisäämään lukkopesän jatkeeksi jatkomodulin ja vääntämään paketin kasaan niillä vanhoilla ruuveilla- modulin ansiosta ruuvit eivät pohjanneet ennen kiristymistä ja lukko toimii hienosti ja todennäköisesti toimii vielä pitkään kun vaan muistaa välillä kiristää ruuvit sisältä ja ulkoa.

Ammattilehti oli saapunut ja en saanut ensimmäistä lukuvuoroa. Kun kuvaan tuli Valtran linkku mainitsi ensimmäinen lukija siitä välittömästi. Johon minä sitten sanoin että älä kerro enempää vaan minä kerron. Kerroin kuinka ohjaus toimii ja mitä uusia / Vammaksesta (Magnum vuodelta 1989) tuttuja ominaisuuksia siinä on- ja olihan niitä. Oli kaikki mitä mainitsin ja muutama uusikin ominaisuus joiden toteuttaminen olisi ollut järjettömän kallista vielä vuonna 1989 tai 1994

Ilmeisesti Valtralla luetaan asiakaspalautetta ja niitä tuotekehitykseen lähetettyjä pitkiäkin kirjeitä. Kun edellisen kerran työmaalle tuli esittelykäytöstä "uusi" kone lähti sen palautekirjekuoressa noin kuuden sivun edestä tekstiä ja muutama kuvakin.

Lopputulosta en ole vielä nähnyt kuin kuvissa, mutta se on juuri sellainen jollaiseksi olisin halunnut seuraavan uuden traktorin muotoutuvan.

Kuvista ei tosin ilmennyt mahtuuko siihen laittamaan ketjut kaikkiin neljään pyörään (ja ajamaan turvallisesti) ilman tankin vaihtoa/muuta lisävarustelua.

Se on varmasti kallis. Se on varmasti niin kallis ettei niitä tule edes joka kuntaan sitä yhtä kappaletta- voi toki tulla kun kuntien määrä pienenee ja jos nyt sitten tällä kertaa runko-ohjaus on jälkiasennuskelpoinen lisävaruste myöhempiinkin malleihin ollaan oikealla tiellä.

Valtrahan on ollut joskus edellä, joskus jäljessä, mutta nyt loikka on sellainen että varmaan AGGO:n johtoryhmäsä on tilattu lisää nitroja ja mietitään kuumeisesti voidaanko samaa tekniikkaa hyödyntää myös konsernin muissa merkeissä vai lyödäänkö N Directiin vain uudet logot Suolahdessa.

Yhdistelmäohjaus on pirun vanha keksintö. Se on eri asia kuin nelipyöräohjaus, koska yhdistelmäohjauksessa toinen akseli on jäykkä. Se taas tarkoittaa että 60 cm pidemmästä akselivälistä on hyötyä raskaissa nostoissa runko suorana ja taas runko + pyörät samaan suuntaan kääntämällä ketteryys on omaa luokkaansa.

Yhdistelmäohjauksella voidaan ajaa myös tarvittaessa suoraan neliraiteisesti. Esimerkiksi äkeen tai kylvökoneen + paripyörien kanssa maa tiivistyy tasaisemmin. En tiedä onko kyntämisessä mitään käytännön hyötyä, paitsi tietysti päisteessä pyörähtäessä. Ehkä jollain rinnepellolla voi löytyä odottamatonta hyötyä.

Lehdessä ei mainittu mitään A- Sarjalaisista. Toivoin runko-ohjausta myös niihin- miksi runko-ohjatun taytyisi olla iso ja kallis, koska preerialla mahtuu kyllä ajamaan isolla jäykkärunkoisellakin, taajamien porttikongeissa välttämättä taas ei. Lisäksi jos koneella on tarkoitus poiketa tieltä metsään tai jonnekin kivikon, kaislikon tai turpeen sekaan- ei se siellä tarvita välttämättä maailman hienointa vaihteistoa, monipuolista ohjelmoitavaa hydrauliikkaa tai viirusilmävaloja.

Päivällä suoritetussa Saunan siirrossa ei tarvittu ihmeitä- pitkät liinat ja nostovoimaa niiden jatkoksi.

Tänään oli kirjanpitopäivä. Se on yleensä ollut vuoden paskimpia päiviä, mutta tällä kertaa meni puolet nopeammin kuin viime vuonna ja ilman kikkailuja.

Kun sitten viimein pääsin kauppaa kohti totesin että nyt ei ole ihan kaikki kohdallaan. Jos on päättänyt muuttaa hiekkatien varteen ja kokolailla sinne viimeiseen taloon niin en pidä kovin järkevänä lähteä autolla ulkoiluttamaan koiraa. Bensa on ilmeisesti liian halpaa tai ulkoiluttajan jaloissa jotain vikaa. En usko että koira tykkää pahaa näistä keleistä. Enemmän se on isäntien ja emäntien ongelma kun koiran mukana saattaa tulla kuraa jo omasta pihasta.

Ehkä se ajaminen vaan on niin kivaa kun koira on kyydissä ja onhan se toki koirallekin vaihtelua. Täytyy muistaa ainakin omille naapureille todeta että heidän koiransa saa heidän oman tonttinsa puolella ja aitauksensa sisällä haukkua ja purra ihan vapaasti, mutta jos sen tekee mun puolellani ensimmäinen kerta on poliisiasia.

Salomon- jos joku vielä muistaa kertomuksen jossa kaksi naista ajalta ennen geenitestejä, sormenjälkiä ja mikroskooppeja väitti samaa lasta omakseen. (Tarzanin oikea henkilöllisyyshän paljastui kirjassa lapsena jätetystä sormenjäljestä. En tiedä julkaisuvuotta, mutta se oli ensimmäinen jonka itse olen kirjasta lukenut)
Salomonilla oli siis hyvä ratkaisu nimeltään tasajako. Pistetään lapsi miekalla kahtia. Näin kun hän oli tekemässä niin toinen luovuttu ja toinen asettui miekan ja lapsen väliin.

Nykyään noita puolikkaita lapsia on paljon ja vaikka moni muuta väittääkin niin tuo miekan ja lapsen väliin asettuminen on paljon helpompaa kun suojeltavana on kokonainen lapsi, oma lapsi ja varsinkin sellainen lapsi jonka kaikki kehitysvaiheet on saanut nähdä jo siitä hetkestä kun ahkera harjoitus vihdoinkin tuotti siittiöparvelle yhden ja ainoaksi jääneen osuman munasoluun.

On oikeastaan ihan sama mitä tähän kirjoitan tai mitä sanon. Jäi vaan sanomatta että kohdelkaa niitä puolikkaita lapsianne yhtä hyvin kuin kokonaisia tai muuten niistä tulee henkisesti vajaita. Ei välttämättä kaikista, mutta mutta jos väitän että vanhempien eron jälkeen lapsi kaipaa sitä vanhempaa jonka luona ei ole, eikä ketään vierasta miestä tai naista oman vanhempansa tilalle.

Toki lapsen henkinen kehittyminen on muustakin kiinni kuin pelkästään vanhemmista. Tuntuu vaan välillä aika kamalta katsoa kuinka yli parikymppinen on monissa asiossa kymmenvuotiaan osaamistasolla ja vielä kamalampaa kuin vähän toisella kymmenellä olevat temmeltävät yökaudet yli parikymppisten seassa. Jos ei saakeli edes ministeri pysy juhlissa tolpillaan niin kyllä senkin vanhemmat ja virkaan valinneet ihmiset saavat katsoa peiliin ja hävetä. Saattavat ehkä kääntyä haudoissaan.

Tänään ajoin huoltoaseman ohi. Asemalla tankattiin Passattia täyteen ja ilmeisesti polttoöljyä johonkin työkoneeseen vietäväksi. Se ei millään lailla huomiota kiinnittänyt, mutta se kiinnitti kun auton takakontissa oli aivan käsittämätön määrä Sakua- siis oletettavasti Virosta tuotua olutta. Paljon täytyy olla painetta renkaissa ja jäykät takajouset että siinä lastissa selviää ensimmäisestä hidastetöyssystä ilman pohjakosketusta.

Tänään oli tavallaan työpäivä. Tavallaan olin myös opetustehtävässä, koska Pälkäneen puolella huoltoaseman tilossa sijaitsevan Hesburgerin kassalla oli tasan puoli tuntia työkokemusta. Kokeneena- en väitä kaiken kokeneena asiakkaana osasin jo ennakoida muutaman asian ja kaikki sujui aivan loistavasti. Mieluusti olisin jäänyt sinne ainakin tällä kertaa silmänruuankin suhteen omavaraiseen paikkaan syömään ja ehkä vielä tilannut jälkiruokaakin, mutta piti saada vanhempi kuski ruokittua eli kiirehtiä takaisin.

Oikeastaan enemmän harmittaa kun ei tullut maistettua niitä ranskalaisia heti autossa, koska edelleeenkin oletan että Kangasalla ne perunat paistetaan joko eri öljyssä, eri lämpötilassa tai eri ajan, koska ne on edelleen sen ketjun ranskalaisrankingkärjessä. Kuljetus ja jäähtyminen kun kuitenkin vaikuttaa makuun/rakenteeseen.

Itse työmaa oli pituudeltaan noin kuusi metriä ja leveydeltään ehkä noin kolme. Se oli siis kalatie josta puuttui pätkä välistä kuivalla aikaa. Sinne pääsemiseksi rantaa oli yritetty jäädyttää, mutta vanhempi kuski totesi saman kuin minäkin eli ei mitään toivoa että kantaisi edes jalkamiestä tai potkukelkkailijaa.

Hämmästyttävän lämmintä oli ja tietysti sulamisvettäkin alkaa liikkumaan. Naapurin metsäosuus oli kovasti harventunut sitten viime näkemän ja Ponsse siellä näytti olevan kuormaa tien varteen kantamassa.

Vilja vainoaa taas. Nyt kun isot kisat on kisattu ja ensimmäisen kerran virittelin digiboxia uuden kaapelin perään: Maajussitar rannalla ongella. Seuraavan kerran ilmeisesti joku päättäjäislähetys menossa taas sama ohjelma ja taas samasta kohtaa auki.

Yöllä tuli mielenkiintoinen puhelu. Luokkakaverini isä, jota en siis koskaa aikaisemmin ollut tavannut oli päättänyt nuorimman tyttärensä häistä tullessaan poiketa vähän vanhemman tyttärensä pihassa. Pihaan oli päässyt ihan hyvin, mutta peruuttasessa takaisin tielle oli tullut eteen talvinen liukkaus ja siellä se jo mallimerkintänä hinauspisteiden osalta hyvinkin tutuksi tullut Peugeot jökötti takapyörät ojassa etupyörät keskellä tietä. Jos olisi mennyt puoli metriä vasempaan olisi osunut puuhun ja jäänyt tielle, puole metriä enemmän oikealle olisi lähtenyt miehissä työntämällä, tai auton leveys lisää oikealle niin olisi mennyt hiihtoväylää pitkin pellolle ja tullut todennäköisesti ihan ajamalla pois.

Perintökalleus sen jaksoi ihan hyvin sieltä vetää pois.

Sen verran noita uutisia luin että rakkaan naapurimme Ruotsin tähtihyökkääjä oli kärynnyt kiellettyjen aineiden käytöstä. Siis sellaisen lääkkeen jota on käyttänyt jo vuosia. Jos se kuitenkin on kiellettyjen aineiden listalla niin ehkä kannattaisi testata koko joukkue. Siis jos jotain mömmöä saa NHL:ssä käyttää ja ilman sitä henki ei kulje- se ei tarkoita että sen kielletyn mömmön voimalla saisi arvokisoissa pelata. Eihän noissa testeissä muuten mitään järkeä olisi. Hylätään samalla koko joukkueen suoritus- niin on kai muuannen surullisen kuuluisan kotomaisen maajoukkuepelaajan kanssa käynyt- nykysäänöt ovat sen suhteen armollisemmat muulle joukkueelle.

Tuo bändi tai ainakin massamääräisesti suuri osa sitä oli minulle täysin tuntematon joskus 1996. En sitten tarkkaan muista koska, mutta muistan kyllä missä ja kenen syntymäpäivillä oli saunavuoro miehille, naisille ja ynnä muille.

Kun kuitenkin oli nyt varmaan vasta toinen kerta kun se pumppu oli tositoimissa (ja minä näkemässä/kuulemassa) niin en odottanut tisseseistä tulta suihkivaa mallinukkea, alastonta miestä jättifalloksen kanssa tai zombien tyrmäämistä paperitykillä. Esileikkinä oli juonnon aikainen ketsuppivalelu.

Tiesin odottaa että paikalla olisi "rumia" miehiä ja kauniita naisia. Näin siksi että naisille riitti silmänruokaa. Toisaalta oma huomioni kiinnittyi tällä kertaa ilmeisesti niska/hartiavaivoista kärsivään naiseen jonka vaatetuksessa oli mustia tähtiä. Valitettavasti Roctumin mukana ei tällä kertaa ollut kalevalaista jäsenkorjaajaa- tai jos oli niin en tunnistanut.

Siinä oli sitä yötä/iltaa. Päivällä oli ohjelmassa telojen puhdistusta ja ties kuinka monta reikää porasin kallioporalla. Niin paljon niitä ainakin oli että tusinan verran jäi syventämättä/ rikkomatta koska panostajan varasto tyhjeni. Alkaa olla hoitotienpätkällä kohtuullisesti hintaa, eikä vielä muruakaan soraa pinnassa. Taas toisaalta läpi pääsee kyllä traktorilla oli sitten soraa pinnassa tai ei ja sitten jos/kun on kovin märkää ei tarvitse ajaa.

Joku aika sitten kaadoin pieniä koivuja- katkaisupinta oli varsin pilkullinen. En kuitenkaan ollut pistänyt yhtään arvopuuta vaan jonkun perkeleen kärpäsen toukan turmelemia rankoja. Toki niitä koivuja kaikkiaan on sen verran monta että sieltä seasta saattaa juku yksittäinen visakin löytyä.

Joitain vuosia sitten serkkuni pihasta kaadettiin pihakoivu. Se varmasti harmitti suunnattomasti, koska kyseessä oli varmasti suurin visakoivu mitä olen koskaan nähnyt. Harmi vaan että runko ja osa oksista oli hyvinkin pitkälti lahoa joten siitä tuli melkoisen kallista polttopuuta- ja paskamaista halottavaa.

Huh mikä päivä. Arvelin että voisin turhan krääsän sijasta tehdä juhlakalulle jotain syötävää. No niinhän siinä tietysti kävi että kesken paiston koko saakelin kylä meni pimeäksi ja kävi ilmi että juhlakalu oli poistunut paikkakunnalta.

Niin poistuin minäkin, mutta kiitos tuon sähkökatkoksen ainakin tunnin tai kaksi suunniteltua myöhemmin. Tietysti sitten juhliinkin myöhässä, enkä tiedä jäikö ylärullat pyöriviksi vai ei.

Lopputulos oli kuitenkin maukas. Ei tietenkään makea kuin kakkutaiteilijan vääntämä puolikas tuontitraktori, ei suolainen kuin voileipäkakku, ei makea kuin pulla, ei rapea kuin keksi, eikä yhtä monipuolinen kuin samalla uuninlämmityksellä omatekoiselle pakastepohjalle tehty jääkaapintyhjennyspizza.

Hyvää se kuitenkin oli vaikka vuokaan ei mennyt kuin maitoa, makaroneja, kuorettomia nakkeja tomaattimurskaa ja sähkökatkoksen kohdalla pizzaprojektista ylijääneet juustoraasteet. Ei siis lisättyä suolaa tai mitään muutakaan maustetta.

Päätin myös jättää katsomatta loputkin isojen kisojen lähetykset. Jos nyt joku sit katsoi seksiblogaajan esiintymisen niin se jää minulta katsomatta. Sen kerran kun itse olen joutunut pääuutislähetuksen tekoon osallistumaan oli lopputuloksena suoraansanottuna paskaa. Jos olisin tiennyt/kuullut mitä se toimittaja siellä tekee olisin todennut että se esimies siellä takana ei ilmeisesti ymmärrä että hyvää kuvaa ei saada jos ajoneuvo pomppii kuin kenguru. Jos pitää ajaa ajaa hiljaa niin pitää pysähtyä, vaihtaa maastoalueelle ja lukita vaihde. Se ei vaan perkele mennyt jakeluun ja lopputuloksena oli vähitäänkin muunneltua totuutta parhaaseen katseluaikaan.

Jonkin verran minä huumoria ymmärrän, mutta en sitä kuinka minun työaikaani käytetään valheellisen tiedon levittämiseen kaikella kansalle. Ylipäätään valehtelu on rumaa ja toimittajahan ei tietysti tiennyt mihin meidän kranaatti-iskun kokeneessa kylässämme oli jo totuttu. Ei pelottanut olla samalla reitillä ranskalaisten kanssa jalkapartiossa, eikä varsinkaan pelottanut ajaa siitä reitistä pientä pätkää panssaroidulla ajoneuvolla lippaat täynnä ja siniristilippu liehuen. Ei todellakaan pelottanut kuin se että se hiljaa ajamisen rytkytys liaan isolla vaihteella rikkoo jotain tai kuumentaa jarrut. Mitä siellä olisi pitänyt pelätä kun on valiojoukko joen toisella puolella. Siis se valiojoukko johon itsekin kuuluin.