Ei se jää kanna

Tänään oli tavallaan työpäivä. Tavallaan olin myös opetustehtävässä, koska Pälkäneen puolella huoltoaseman tilossa sijaitsevan Hesburgerin kassalla oli tasan puoli tuntia työkokemusta. Kokeneena- en väitä kaiken kokeneena asiakkaana osasin jo ennakoida muutaman asian ja kaikki sujui aivan loistavasti. Mieluusti olisin jäänyt sinne ainakin tällä kertaa silmänruuankin suhteen omavaraiseen paikkaan syömään ja ehkä vielä tilannut jälkiruokaakin, mutta piti saada vanhempi kuski ruokittua eli kiirehtiä takaisin.

Oikeastaan enemmän harmittaa kun ei tullut maistettua niitä ranskalaisia heti autossa, koska edelleeenkin oletan että Kangasalla ne perunat paistetaan joko eri öljyssä, eri lämpötilassa tai eri ajan, koska ne on edelleen sen ketjun ranskalaisrankingkärjessä. Kuljetus ja jäähtyminen kun kuitenkin vaikuttaa makuun/rakenteeseen.

Itse työmaa oli pituudeltaan noin kuusi metriä ja leveydeltään ehkä noin kolme. Se oli siis kalatie josta puuttui pätkä välistä kuivalla aikaa. Sinne pääsemiseksi rantaa oli yritetty jäädyttää, mutta vanhempi kuski totesi saman kuin minäkin eli ei mitään toivoa että kantaisi edes jalkamiestä tai potkukelkkailijaa.

Hämmästyttävän lämmintä oli ja tietysti sulamisvettäkin alkaa liikkumaan. Naapurin metsäosuus oli kovasti harventunut sitten viime näkemän ja Ponsse siellä näytti olevan kuormaa tien varteen kantamassa.