Contour

Lauantain ratoksi joutui istumaan aamupäivän tietokoneen äärellä, mutta jos joku olisi sanonut että menet sitten illalla lomakylään saunaan ja kokeilemaan aivan uutta kaasugrilliä- olisin varmaan nauranut.

Tulin kuitenkin työmaalle ajeltuani ja muutaman tunnin touhuttuani siihen tulokseen että tarvikkeita puuttuu ja että ei tule millään valukuntoon vaikka painaisi puoleen yöhön.

Sunnuntainakin lähtö hieman venyi. Ei tosin lauantain tapaan pizzoja paistaen, mutta tarvikkeet kun oli ja tankissa muutakin kuin höyryt alkoi jälkeäkin syntymään.

Aamu hirvittää- siis lähinnä siksi kun odotan jos jonkinmoista tumpelointia betoniauton käynniltä. Yleensä ne on olleet ongelmattomia, mutta 2 edellistä teettivät lisätöitä ja niihen verrattuna tuo seuraava on autolle ainakin kolme kertaa vaikeampi kohde.

Sitten vielä sananen- jos nyt satut tämän lukemaan:
Minun päiväni oli suunniteltu ja pahoittelen etten hyödyntänyt tilaisuutta lähiseudulla lenkkeilemiseen. Noin muuten esittämäsi ehdotus oli kyllä kiinnostava, mutta ei tällä kertaa oikein toteutuskelpoinen.

Jos ehdotus rannalla olisi tullut keneltä tahansa muulta kuin pitkäaikaiselta ex tyttöystövältäni muutaman vuoden takaa niin lopputulos olisi ollut aivan sama. Siis se että nukkuminen saattaa onnistua tietyin edellytyksin, mutta se ei ole minulle mikään itsestäänselvyys tai automaatio että pystyisi edes nukkumaan samassa huoneessa.

Ehkä puhutaan tottumuskysymyksestä tai siitä että tiettyihin juttuihin pitää suorastaan kyllästyä tai ainakin alkaa pitämään itsestään selvinä että teltan saa purkaa ja salon taiteltua kasaan.

Telttakepitkin muistin viimein kaivaa pois lavetin laatikosta, mutta narut ovat vielä hakoteillä.

Piti kirjoittaa ihmiskaupasta, mutta taitaa jäädä väliin. Aika hurjaa on kuitenkin meno Nepalissa ollut jos väestö on tuplaantunut vuodesta 1981 ja mikäli arvio yli 7000 tuhannesta vuosittain ulkomaisiin bordelleihin päätyneestä tytöstä ja naisesta likikään pitää paikkansa.

Taisi eilen radiossa muuan entinen alppihiihtotähti kertoa elämästä virossa ja joistakin 300 € kuukausipalkoilla töitään tekevistä. Nepalissa tuokin olisi kova luku. Ihmettelen vaan koska sielläkin oikeasti tajutaan että siinä ilmastossa ja sillä pinta-alalla vuoden 1981 väkiluku oli jollain lailla järkevä, mutta kiihtyvällä kasvutahdilla siellä on kohta 60 miljoonaa nälkäistä suuta tuontiruuan varassa.

Ihmisellä on toki oikeus tavoitella parempaa elämää, parempaa palkkaa, parempaa koulutusta, mutta jos mikään ei riitä niin silloin kannattaa sijoittaa roponsa omavaraisuuden kehittämiseen. Tietokonetta tai hienoa autoa kun ei voi syödä.

Onko helpompi rakentaa uusi talo vai remontoida vanhaa- no kummassakin voi käydä heikosti.

Miltä esimerkiksi kuulostaa 8 vuotta niin että keskimääriin 1/8 tontista myllätään vuosittain ja nyt on vielä pelko perseessä että syksyllä juuri laitetut pinnat menevät uusiksi jos alueelle tulee kunnallistekniikka?

Takana on pitkä päivä ja paljon ajokilometrejä. Särkyneen lasin tilalla kiileli hetken aikaa puhdas uusi ikkuna- ei killä enää kiitos märän saviläven.

Asiakas kertoi maanantaipainajaisestaan. Oli siis tilannut soraa ja edellisillä kerroilla kaikki oli sujunut hyvin, nyt taas ei. Ei tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa kun näin kippaustulokset.

Sinänsä hyvä idea jättää ylämäkeen kääntyvä liittymä auki oli ok, mutta miksi hitossa kipata sinne kaikkein vaikeimpaan paikkaan, tieltä alas ja vieläpä siltarumpu tukkoon. On kumma ettei 14 metriä riittänyt. Kun sen kasan siihen jätti niin kääntöpaikka jäi lyhyeksi ja se kaikkein helpoin paikka oli vielä tänäänkin ihan tyhjä.

Sanotaan että kotimatka tuntuu lyhemmältä- tänään se sitä olikin, koska tiesin suunilleen mitkä mäet uskaltaa ajaa ilman että kone menee ylkierroksille ja missä vaiheessa voi pistää cruisen päälle ja katsella kyyttöjä.

Pitkä päivä takana taas, eristeet peittossa, kehikko pystyssä ja kattomiehiä odotellaan. Tärystä edelleen uusi hihna kateissa, eikä vanhasta ole malliksi.

Paluumatkalla sain taas todistaa idioottiautoilua. Jos alla on Ford Transit ja samaan suuntaan on kaksi kaistaa joista vasen on päättyvä ohituskaista niin miksi se perkeleen Ford pitää ajaa suoraan sinne ohituskaistalle kun vieressä on kilometri oikeaa kaistaa vapaana?

Oikealta ohittaminen on mielestäni hölmöä, mutta vielä hölmömpää on ohituskaistan tukkiminen silloin kun edessä ei ole ketään ja takaa tulee auto muuten turvalliseen ohitukseen riittävällä nopeudella.

Kun tuollaisen idiootin eteensä saa niin joutuu miettimään uskaltaako sitä tientukkoa ohittaa ollenkaan vai ottaako vain auton perästä firman nimi ja puhelinnumero ylös vastaisuuden varalle.

Edelisen kerran samassa paikassa asioidessani tuli vähän sellainen tunne ettei heidän miehityksestään yksi oikein kuulunut joukkoon- oli siis silloin työharjoittelussa ja nyt kesätöissä.

Lasi on raamissa kiinni ja vuorokauden päästä saisi laittaa paikoilleen. Muuten ei mitään ihmeellistä tänään tapahtunut.

Joskus pienet asiat kiinnittävät huomiota: Koskapa jätin jo paljon elämää nähneet työkenkäni joko Asikkalaan tai Sysmään jouduin tarpomaan lenkkareilla. Huomasin sitten ruokakaupan kassajonossa kuinka takanani punakenkäinen nainen survoi nauhojaan kenkien sisälle- ei niitä turhaan tarvitse sitoa. En minäkään noita märkiä nauhojani sitonut- eli siinä sitä oli minun tyyliseni nainen ja vieläpä seurasi perässä parkkipaikalle melkein samaan ruutuun ja kapusi pienine eväineen ilmeisesti Fordin rattiin.

En vieläkään tiedä mikä rikkoi koneesta etulasin. Uutta osaa ei tietenkään kannattanut lähteä viikonloppuna etsimään, mutta vanha on sentään kehyksineen auton kontissa.

Sokko-ostoksena voi saada paskaa tai sitten jotain hyvääkin. Arvelin että telttapaikan alla on kiveä ja tänään se sitten varmistui. Maa oli hyvää kovaa moreenia ja sen alla kallio.

Rikoituista kivistä- jotka siis olivat pääosin peräisin tien teosta syntyi penger rantatielle ja tuli kai muutama puukin sahattua. Eilen hajosi etulasi, tänään särkyi onkivapa- siis niin uusi vapa etten ollut itse ehtinyt onkia sillä kertaakaan. Koneen omistaja kun lainasi sitä suuruudenhulluudessaan ja oli ilmeisesti kiinnittänyt teleskoopin pätkät toisiinsa huonosti. Kolmekin metriä vapaata pudotusta niin helpolla menee muovitulppa rikki.

Aattona olin töissä. Se oli tosin vain sellainen muutaman trukkilavan ja rumpuputken siirto, jälkimmäisten upottaminen maahan ja yksi koekuoppa mahdollista vesikaivoa varten. Silmänruokaakin oli kun yksi innokas lenkkeilijä tiukoissa kuteissaan juoksi pariinkin otteeseen työmaan ohi. Ihmettelen vaan miten sellaisissa varusteissa voi juosta- siis miksi teipata hauiksen kohdalle joku soitin tai mittalaite. Toki kun niinkin kaunis nainen lähtee lenkille keskellä ei mitään niin hyä olla puhelin matkassa ja kenties joku pippurisumutin, mutta mitä virkaa sillä hauispainolla on?

En tiedä millainen rummusta tuli, mutta kaivoon näyttää vettä tulevan ihan kivasti.

Sieltä sitten hyökkäsin perävaunu perässä tavallaan mökille. Oli ollut sen verran tiivistä työtahtia taas toista viikkoa että kaipasin lähinnä rauhaa ja hiljaisuutta. Rauhallista kyllä oli, mutta hiljaisuuden kanssa oli vähän niin ja näin.

Varmaankin viime vuonna nukuin laavulla ja tänä vuonna oli vuorossa eri paikka ja kupoliteltta mallia erittäin halpa, mutta uusi. Kun olen kuitenkin jokseenkin mukavuudenhaluinen niin perävaunussa kulki mukana neljä trukkilavaa ja kevytpeite. En siis kovin vahvasti luottanut että halpisteltta pitäisi vettä alta tai päältä. Trukkilavojen avulla teltan alle jäi mukavasti ilmatilaa ja kevytpeite varmisti ettei sada sisään.

Tänään sitten naapuri puhui jotain teltan siirtämistä ja jouduin toteamaan että se on ruuvattu kiinni alustaansa ja kallion päällä.

Naapurin suosiollisella avustuksella päädyin Kalkkisten sillalle puolen päivän tienoilla jälleen lenkkeilijän perässä jarrutellen. Nuotiomakkaroiden jälkeen naapuri työnsi koneellaan tietä auki ja kuului pieni helähdys. Etulasi helähti sisään ja tietysti niitä sirpaleita oli ulkonakin aika laajallla alueella.

Mutta noin muuten onkin aikaa edellisestä telttayöstä. Saattoi edellinen yö olla niinkin eksoottisessa paikassa kuin erään suurvallan rauhaturvaajien huoltoleirissä. Tällä kertaa oli huomattavasti parempi varustus,lämmin makuupussi ja sen verran paksut patjat että jos teltta olisi ollut hieman isompi olisin kaivannut naista ja yhteenkytkettävää makuupussia.

En ole mikään lintubongari, joten en ole varma oliko naapurissa kaksi kurkea ja kukkuiko käki missä suunnassa, mutta kaikkiaan varmaan se 20 erilaista linnunlaulua/näköhavaintoa + 2 pientä irtokoiraa kalkkistentiellä. On muuten paskamainen tilanne kun tietää että ne eivät selviä 33 tonnin jyräyksestä ja päättävät hyökätä vastaantuljoinen kaistan yli mun kaistalleni. Onneksi oli rauhallinen vauhti ja hyvät jarrut, muuten ne koirat olisivat vain pesuleimoja mustassa asfaltissa.

Aika hiljaista on- ja niin on varmaan monessa muussakin paikassa. Juhannuksen viettoon monen matka käy.

17.6 edelläni tötöili MB. Tänään sitten selvittyäni paalainkäärinyhdistelmän korjaamisesta ja rautakaupasta oli vuorossa BMW. No en tietenkään nähnyt mikä valo sille paloi, enkä myöskään kahden edessä menneen auton läpi nähnyt paloiko sille vihreä valo kun risteykseen lähti. Sen verran ehdin nähdä että edeltäni lähti Nissan Micra vihreillä liikkeelle, eikä siis mitenkään erityisen rivakasti. Samoin lähti koko viereisen kaista jono ja sitten se BMW:n oikea kylki oli Micran edessä, micra päin BMW:n kylkeä, Bemariin syttyi hätävilkut ja Nissanin kuski ajoi autonsa kaiteen viereen pois tieltä.

Noinhan sitä on hyvä juhlistaa eväidenhakureissua. Liekö sitten jomman kumman auton matkustaja ollut silä välin Tiiriössä kaupassa, koska ruokaostoksille päästyäni siellä naismyyjä teki ostoskärryn kanssa käänteistä ostoskierrosta, eli palautti kärrystä tavaroita hyllyille.

Jos liikennevalot toimivat normaalisti niin BMW:n on täytynyt tulla risteykseen päin punaisia valoja ja jos valo ei ole palanut ollenkaan on vika silti bemarin kuskissa, koska oikealta tuleva ajaa ensin, vastaantulijoden kaistan yli kääntyvä väistää suoraan ajavaa, enkä usko että Micra olisi ehtinyt kiihtyä ylinopeuteen. Micran kuski ehti tajuta tilanteen ja jarruttaa, mutta en tiedä mitä BMW:n kuski teki tai ajatteli.

Varmaankin sakkoja näköpiirissä ja Autokeskuksen korjaamolle töitä- tai AVK:lle.

Aamupäivän aikana sain hukattua loput hiekat, suodatinkankaat tien alkupäähän ja mursketta pintaan. Sitten kun eväät oli syöty kävin lykykäisellä kaapinkantokeikalla kaukana kotoa. Sinä aikana kun kannoin hiekkaa oli tullut 5 viestiä ja luonnollisesti olisi pitänyt olla jossain muualla klo 16 pintaan. Olin kuitenkin menoni sopinut ja sen 127 kilometrin päästä ei noin vain kotiin tulla, vaikka olisin mieluusti ollut toisellekin kaverille kantoapuna. Siihen päälle vielä käyni yhdistelmäkoneen luona.

Jotain mystistä siitä koneesta on pettänyt, koska käärintäverkkoa syöttävä nokka toimii oikeaan toimintaan nähden tasan päinvastaisesti paitsi tietysti käsiajolla. Sitä liikuttaa sylinteri jota ohjaa ainakin kaksi patruunaventtiiliä. Varma en ole, mutta jotenkin vaikuttaisi että kyseessä on vastapaineen aihettama ongelma tai vapaakiertoventtiilin jumiutuminen- jos sellainen koneessa on. Sähköthän karoille tulivat ihan normaalisti ja yleismittarin mukaan kelat olivat kunnossa.