puolimatkassa

Takana on pitkä päivä ja paljon ajokilometrejä. Särkyneen lasin tilalla kiileli hetken aikaa puhdas uusi ikkuna- ei killä enää kiitos märän saviläven.

Asiakas kertoi maanantaipainajaisestaan. Oli siis tilannut soraa ja edellisillä kerroilla kaikki oli sujunut hyvin, nyt taas ei. Ei tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa kun näin kippaustulokset.

Sinänsä hyvä idea jättää ylämäkeen kääntyvä liittymä auki oli ok, mutta miksi hitossa kipata sinne kaikkein vaikeimpaan paikkaan, tieltä alas ja vieläpä siltarumpu tukkoon. On kumma ettei 14 metriä riittänyt. Kun sen kasan siihen jätti niin kääntöpaikka jäi lyhyeksi ja se kaikkein helpoin paikka oli vielä tänäänkin ihan tyhjä.

Sanotaan että kotimatka tuntuu lyhemmältä- tänään se sitä olikin, koska tiesin suunilleen mitkä mäet uskaltaa ajaa ilman että kone menee ylkierroksille ja missä vaiheessa voi pistää cruisen päälle ja katsella kyyttöjä.