Oikomista ja kukkamultaa

Piti kirjoittaa ihmiskaupasta, mutta taitaa jäädä väliin. Aika hurjaa on kuitenkin meno Nepalissa ollut jos väestö on tuplaantunut vuodesta 1981 ja mikäli arvio yli 7000 tuhannesta vuosittain ulkomaisiin bordelleihin päätyneestä tytöstä ja naisesta likikään pitää paikkansa.

Taisi eilen radiossa muuan entinen alppihiihtotähti kertoa elämästä virossa ja joistakin 300 € kuukausipalkoilla töitään tekevistä. Nepalissa tuokin olisi kova luku. Ihmettelen vaan koska sielläkin oikeasti tajutaan että siinä ilmastossa ja sillä pinta-alalla vuoden 1981 väkiluku oli jollain lailla järkevä, mutta kiihtyvällä kasvutahdilla siellä on kohta 60 miljoonaa nälkäistä suuta tuontiruuan varassa.

Ihmisellä on toki oikeus tavoitella parempaa elämää, parempaa palkkaa, parempaa koulutusta, mutta jos mikään ei riitä niin silloin kannattaa sijoittaa roponsa omavaraisuuden kehittämiseen. Tietokonetta tai hienoa autoa kun ei voi syödä.

Onko helpompi rakentaa uusi talo vai remontoida vanhaa- no kummassakin voi käydä heikosti.

Miltä esimerkiksi kuulostaa 8 vuotta niin että keskimääriin 1/8 tontista myllätään vuosittain ja nyt on vielä pelko perseessä että syksyllä juuri laitetut pinnat menevät uusiksi jos alueelle tulee kunnallistekniikka?