Contour

C20 ei tänään paljon edennyt, mutta tuli sentään opiskeltua ohjaamon kippaaminen. Muistaakseni viimeksi vuonna 1997 olen vastaavan homman tehnyt ja se oli kuorma-auton ohjaamo. Ihan sama periaate, mutta kuorma-auton ohjaamosta piti ensin poistaa kaikki irtotavarat ja se meni varmaan 90 astetta ja ylikin, kun taas tuo työkoneohjaamo kyllä kaatuu, mutta vain ehkä 25-30 astetta.

Kippaamisen jälkee siitä raosta alkoi vähän hahmottaa tuhon laajuutta ohjaamon alla.

Valtuutettu Pentti Pietilä lupasi asua kaksi viikkoa autoolla saarella jos SCC:sta tulee jotakin. Valtuutettu Pietilä on siinä mielessä räiskyvä persoona että uskaltanut moittia huonoja päätöksiä ja tarpeeksi huonon päätöksen kohdattuaan myös muuttaa asumaan toisen kunnan alueelle.

En tiedä oliko hänellä jo tiedossa se autio saari jostain Välimeren alueelta, Caribialta tai Indonesiasta siltä varalta että tänään jostain ilmaantuu useampi miljoona tai peräti niin paljon rahaa että ettei kaupunki pura kauppaa ja ala markkinoimaan peltoa viljelysmaana.

Paikallislehdessä oli uhrattu oikein aukeama asian pohtimiselle ja varmaan se reilut 300000€ on hyvä syy selvittäa erinäsiä asioita.

Näköjään pelkästää hymyilemällä saa joskus aikaan hämminkiä liikenteessä. Olin tulossa reikäpallon perässä juoksemasta ja päätin kurvata huoltoaseman pihan kautta. Edelläni ajoi pikkuauto, todennäköisesti harmaa/hopea Clio. Risteyksen saavutettuani ryhmittäydyin viereiselle kaistalle ja huomasin että viereinen auto oli lastattu nuorilla naisilla. Katsoin sitten autoon ja sieltä katsottiin minua, sitten heille syttyi vihreä valo, minäkin jo hain kytkintä tunnolle ja ihmettelin miksi se auto ei liiku mihinkään. Kumi vinkaisi vieressä, auto jäi paikoilleen, sammui, käynnistyi uudelleen, yritti lähteä uudelleen, sammui ja sitten paloikin taas punavalo ja pääsin kääntymään kun minun kaistalleni syttyi vihreä nuolivalo. Sain auton pysäköityä ja siellä se auto edelleen seisoi niissä samoissa liikennevaloissa.

En tiedä oliko siellä menossa takapenkin terroristien käsijarrusta tempominen, temppuiliko sammutusautomatiikka, oliko käsijarru jumissa vai jotain muuta.

Tänään tuli kahteen otteeseen vettä. Sain silti purettu C20 askelmien yläosat ja pari sivupeltiä. Sitten ihmettelin kun tieltä alkoi kuulua kuutoskoneen kurina. Itse asiassa traktorin ja lietevaunun yhdistelmä on sen verran suuri että sen myös näki varsin kaukaa.

Lietevaunussa oli pieni vika, mutta se esti levitysputkia kääntymästä oikeaan asentoon ja vaati Kemppiläistä hoitoa. Sitä ennen tietysti vähän hiontaa ja työskentelytasoa, taivutusta, vetoa ja puristusta.

Ihan muutamaa päivää sitten eli 25.9 ihmettelin millaiselle eliniälle rakennuksia ja rakennelmia on aikoinaan tehty. Yöllä kävin sitten ajamassa moottoritietä 60 km/h nopeudella läpi tunneleista uusimman keskellä Hämeenlinnaa.

On suoranainen ihme ettei kukaan ole kuollut tai loukkaantunut siellä. Ei ollut siis kyse yhdestä tai kahdesta levystä vaan niitä on jo pelkästään Tampereen suuntaan menevällä kaistalla jouduttu poistamaan varmaan yli 20 ehkä jopa 40 laattaa. Jos se kohta mikä ilmeisesti on piikkaamalla irroitettu tai edes neljännes siitä olisi humahtanut keskellä päivää normaalin liikenteen sekaan niin jälki olisi ollut melko karmivaa. Nyt en päästäisi sinne ainuttakaan moottoripyörää tai edes avoautoa jos kerran katossa roikuvat levyt ovat osaksi haperoita.

Hämeenlinna loistaa tänään:

Tänään olen ollut uutispimennossa. Nyt sitten kotona rupesin lukemaan mitä helvettiä moottoritietunnelissa oikein on tapahtunut.

Siis hei oikeasti: noin 60 kg painava laatta humahtaa tunnelin katosta moottoritielle. Olisi ehkä parempi piikata samalla koko kate alas.

Ei yhtään yllättäisi jos koko palosuojaus menisi uusiksi. Ei yllätä jos tunneli pistetään taas pikapuoliin kiinni. Ei yllätä jos katto suojataan verkoilla, eikä se jos korjatessa hajoaa jotain lisää.

Jo ennen kuin sillä työmaalla oli keppiäkään pystyssä pidin koko katetta järjettömänä ja epäilin uskaltaako siitä tunneliparista ajaa läpi. Näköjään ei uskalla, eikä pysty kun tunneli on kiinni. Voi olla että on nyt avattu.

SCC:n kohtalon hetket lähenevät. Jos joku edelleen uskoo ideaan kuin hullu marjapuuroon niin saahan sinne rahaa upottaa. Ehkä parempi olisi sijoittaa vaikkapa Braphamin kilpatalliin joku sata miljoonaa.

Ennen viikonlopun juhlia oli mielenkiintoinen ZF taka-akselin banjon kääntämisoperaatio. Se vei aikaa useamman tunnin, mutta pyörittäjän ja routapiikin kanssa rengasta sudittaen se lopulta kääntyi.

Kyllä siinä on kymmenen sentin kyläseppä tehnyt melkoisen vahingon kun ei ole vaihtanut katkenneita kiinnityspultteja uusiin. Jos tuo olisi takuukone niin takuu olisi jo rauennut. Jos olisi niin paha tilanne ollut ettei hitsaamatta olisi konetta saanut vaikkkapa metsästä pois niin ainakaan tuohon kohtaan en olisi saumaa laittanut vaan kiinnitysreikien ulokkeen eteen ja taakse.

Ihan vaan siksi kun banjo on jotain valuterästä ja hitsaamisen lämpövaikutus muuttaa materiaalin ominaisuuksia. Iso sauna ja kovalla virralla tekee tuossa kohtaa melkoisen murtumariskin vaikka onkin puristuspuolella kun pyörät ovat maassa,

Käytin tänään lähes kolme tuntia syömiseen ja ruuanlaittoon. No ehkä olisi voinut aloittaa laittamalla koipireidet uuniin, mutta oli suolaisen piirakan tarvikkeet hankittuina, lävikkö puolillaan miniporkkanoita ja neljä perunaa edellistä nostoerää.

Piirakkapohja, kinkkua, salamia, juustoa, munia, kermaa, tomaattia- ei mitään ihmeellistä, mutta mutta sitten rupesin miettimään mitä teen niistä porkkanoista- niitä kun saattaa olla maassa vielä useita kymmeniä kiloja (toivottavasti vähän suurempia osa)

Laitoin sitten ne porkkanat ja perunan suikaleet pellille, vähän öljyä alle, sudilla myös päälle ja ripaus suolaa. Lopputulos oli sen verran herkullisia maalaisranskalaisia että perunat on syöty, porkkanoista puolet ja piirakkaa huomenna.

Sitä ennen olin ehtinyt käydä syncron kanssa vetämässä hinattavaa laitetta ja sen jälkeen tein yhden elementin. No ehkä vähän jo toistakin.

Keräsin tänään reilun kourallisen toukkia. Ne oli ainakin Suomen mittakaavassa niitä kaikkein paksuimpia jötkäleitä ja nyt tiedän että niitä on muutama omassakin puutarhassa. En tosin usko että selvityvät lannan levityksestä, mutta täytyy sen hetken koittaessa ottaa ämpäri ja kerätä niitä talteen. En minä niitä tietenkään itse ole alkamassa syömään, mutta ne voisivat kelvata esimerkiksi kanoille.

Noin muuten päivän anti oli varsin vähäinen. Sentin korkuisen pinon verran paperitöitä. Koe-elementin villoitusta ja purun/paskan lappamista.

Toki purukuorman kanssa olisi voinut edetä toisinkin, mutta tällä varrella korokelaidan yläosan koukkaaminen pois paikoiltaan ei käy luontevasti. Kipatessa sitten laita lähti pois paikoiltaan ja puoli kasaa purua päälle. Jos en olisi jo ennen kuorman hakua saanut purua kenkiin sekä sisä että ulkopuolelle olisi varmaan harmittanut enemmän.

Olisi ollut suolaista piirakkaakin tarjolla, mutta valitettavasti olin lähtiessä tankannut täyden lautasellisen. Ehkä jos talon emäntä olisi ollut paikalla piirakkaa tarjoamassa se olisi tullut syötyä ja lautanen nuoltua puhtaaksi.

Jos joku olisi taas aamulla kertonut mitä illalla tulee tapahtumaan , olisin nauranut sen minkä kipeillä vatsalihaksillani pystyn.

Muuten ei oikeastaan mitään ihmeellistä, mutta joskus paras asia mitä voi tehdä on sanoa ei silloin kun joku tarjoaa jotain. Toki voi olla että tätä kirjoittaessani se joku tuijottaa tuopin pohjaa puhe vieläkin enemmän sammaltaen ja puuman kynnet pureutuvat parin tunnin päästä jonkun nuoren miehen selkään.

Se kriittinen ei oli kuitenkin tämän viikon ylivoimaisesti paras päätös. Ajoitus oli täydellinen ja ovesta ulos astuessani saatoin sanoa itsekseni "vau",

Kun siitä shokista sitten selvisin ja sain suuni auki en kuitenkaan keksinyt mitään järkevää sanottavaa, mutta joskus sattuma puuttuu peliin, vaisto sanoi että odota ja katso.

Minulta kysyttiin tänään mitä menetän jos lähden tanssimaan. Ei äkkiseltään tullut mitään mieleen, mutta nyt voin sanoa ainakin melkein soittopyynnön todellla upealta naiselta, melkein käynnin ulkona syömässä ja kuutamoajelun, vaikka kuuta ei tainnut paljon näkyäkään. Toivottavasti en nolannut itseäni aivan tyystin.

Vasta kotimatkalla aloin miettiä että olikohan naisen suusta vihreää nuolivaloa odotellessa päästämä heitto sittenkin kaksimielinen.

Kun aikoinaan neuvolajärjestelmä Suomeen saatiin vauvat ja lapset pysymään hengissä. Nyt sitten synnytyksiä ollaan keskittämässä aina vaan suurempiin yksiköihin, suljetaan kaikki pikkukoulut ja rakennetaan tilalle velkarahalla kymmenien miljoonien jättilaitoksia.

Näin voidaan tehdä kun on käytettävissä raakaöljyä ja niin odottavat äidit kuin jo syntyneet lapsetkin saadaan rahdattua jonnekin reilun tunnin ajomatkan päähän.

Miksi aikoinaan kouluverkko on ollut tiheä- no siksi kun joka talossa ei ole ollut autoa ja vaikka olisi ollutkin niin ei ole ollut mahdollisuutta lähteä päivittäin kuskaamaan lapsikatrasta kouluun.

Olot ovat muuttuneet, mutteivät pelkästään parempaan suuntaan. Nyt jos tänne suuntaan tapahtuu jotain samansuuntaista kuin mitä itänaapurissa on jo tapahtunut ja huoltoasemat sulkeutuvat on koko maa halvaantunut kolmessa vuorokaudessa. Voi olla että opetus kouluissa jatkuisi siitä huolimatta, mutta oppilaskato olisi varma kun kävellen/pyöräillen koulumatkan taittaminen kunnan ainoaan keskuskouluun veisi koko valoisan ajan päivästä.

Vielä enemmän ihmettelen synnytyspaikkojen vähentämispäätöstä. Toki ymmärrettävää että joku tietty hoidon taso on ongelmatilanteessa oltava, mutta auttaako siinä tuhannen hengen organisaatio kahden tunnin ajomatkan päässä yhtään sen enempää kuin taksikuski matkalla tapahtuneessa synnytyksessä.

Vielä tästä tyhmien päätösten kirjosta: Kun aikoinaan betoni ja tiili ovat olleet halpoja ja on rakennettu hienoja julkisia rakennuksia- millaisia käyttöikä vaatimuksia niille on asetettu? Jos esimerkiksi sairaalaa syytetään sokkeloksi niin kuka sellaisen rakennusluvan on hyväksynyt. Nykyään on tyhjiä terveyskeskuksia, kouluja, kunnantaloja, sivukirjastoja teollisuusrakennuksia, autiotaloja ja tiloja. Samaan aikaan valitetaan asuntopulaa, työvoimapulaa ja pulaa työpaikoista.

Kuvaavaa on esimerkiksi paikkakunnan nimeltä Kiuruvesi kehitys. Tyypillisesti siellä on haettu vuosittain reilut 10 rakennuslupaa uudisrakennukselle- tänä vuonna tasan kolme. Kuka haluaa rakentaa kodin tietäen että mikä tahansa palvelu saattaa koska tahansa siirtyä tuottavuuden nimissä suurempaan yksikköön ja työpaikka halvemman työvoiman maahan.

Sekin kunta (kaupunkikin) olisi kusessa jos sinne muuttaisi vaikkapa sata uutta perhettä vuodessa. Ehkä jopa liikennevaloistakin olisi jotain hyötyä ja valokuitu saataisiin vedettyä muutamalle uudelle kylälle.

Oli varsin pitkä päivä. Päivällä mietin mitä tekisin kaalista. Kaali on jonkun mielestä hyvää salaatissa, joku toinen taas olisi tehnyt kääryleitä.

Minä arvoin hetken aikaa, laskin sen tehoksekoittimesta läpi, tolkki tomaattimurskaa, tölkki tonnikalaa, vähän vettä ja suolaa sekaan kattilaan miedolle lämmölle.

Oliko se sitten hyvää... Siihen nähden mitä olen itselleni kaalista valmistanut se oli ihan parhaastä päästä.

Reikäpallon perässä juokseminen ei taas ollut likikään parhaasta päästä. Maanantaihin verrattuna tuntui että koko ajan vain sohii tyhjää. Toki vasta parkkipaikalla otin uuden mailan muoveista.

Ei tee mieli mennä pihalle. Aamupäivä oli varsin hyytävä ja tietysti maasturi odotti takanurkka pukin varassa. Nyt se on kasassa, mutta ei voi taata vakaajan kumityynyn pysyvän paikoillaan seuraavia pariakymmentä vuotta ja 352000 kilometriä.

Sen verran muutin rakennetta että kumin kiinnikkeen yläpää on pultin lisäksi kiinnitetty hitsaamalla Kestää sitten sen minkä kestää. Löysin jopa käsijarruvaijerin pään sokan.