Contour

Takana on pitkä päivä. Vaihteeksi sentään ehti käydä kaupassa ja osapuilleen ajoissa ehdin vielä urheilemaankin.

Yksi iso projekt jäi tänään taakse, ei tosin vielä mustavihreänä, mutta nurmen ja kivien osalta aika hyvin muodossaan.

Päivän päähuoli oli saada luiskakauhan hydrauliikka toimintaan. Ongelmana vaan se kun en vieläkään oikein ymmärrä miten ja miksi se on rakennettu.

Ei tietenkään 1/1, mutta monin paikoin korealainen kone on tietyn japanilaismerkin kopio. Ainakin tällä markkina-alueelle tuoduissa koneissa on vähintään yksitoiminen lisälaiteventtiili.

Kuitenkaan varaosakirja ei tunne kuin pedaaliohjatun kaksitoimisen lisähydrauliikan ja yksitoimisen vasarahydrauliikan nappiohjauksella.

Näin ollen ei ollut mitään kuvaa tai kaaviota mistä olisi voinut päätellä mikä on oikea venttiili ja mitkä ovat sen toiminnot.

En siis edelleenkään tiedä onko siinä pääpiirteittäin 2/3 venttiili jolla normaalisti aktivoidaan vasaraventtiili ja sen perässä 2/4 venttiili jolla ohjataan öljy joko vasarointipuolelle pääkaraa tai sen vastakkaiselle puolelle. Edellisessä koneessa oli päälohkon ulkopuolella pedaaliohjattu 3/4 venttiili luiska/kourakäyttöä varten ja vasaralle painonappi.

Meinasin että ensi vuonna perunat kasvavat kunnolla. Ehkä olisi ollut fiksumpi ratkaisu ajaa kaksi kuormaa turvetta jo kauan sitten kasvimaalle.

Kuka teistä on synnitön heittäköön ensimmäisen kiven. Minä heitin tänään tuuhansia kiviä, mutta en yhtään yhtään saanut osumaan Eloppiin tai muihinkaan MS kaikentuhoavan toimihenkilöön.

Käyttöjärjestelmä on taas päivittänyt itsensä ja kun saan tämän kirjoitettua menen mitätöimään ne päivitykset ja etsin edellisen toimivan kokoonpanon.

Työpäivä meni siis ihan kivasti, mutta sitten kun pääsee kotiin niin edes tietokone ei toimi kunnolla.

Suomalainenhan on varsinkin talvella melkoinen energiasyöppö. On sitä vaikka vain makaisi kotona, puhumattakaan jos käy töissä toisessa kaupungissa, matkustelee, käy päivittäin suihkussa, joka toinen päivä kaupassa ja saunassakin kahdesti viikossa.

Joku viherhörhö oli neuvomassa että suihkussa pitäisi käydä harvemmin kuin päivittäin. Kaunis ajatus, mutta jos fyysistä työtä tekee niin sen arvioidun kuuden minuutin verran saattaa mennä päivässä käsiä pestessäkin- mikä pakko siellä suihkussa on kuutta minuuttia olla? Jos on kylmä lattia niin parikin minuuttua kerrallaan päivittäin on parempi vaihtoehto - niin ja sulkee sen hanan välillä.

Tieteen kuvalehti tai joku vastaava oli saanut sivuilleen havainnekuvaan hiusten tummuutta lukuunottamatta kovasti entisen tyttöystäväni oloisen naisen. Jos havainnekuva piti paikkansa niin se selittäisi sen perheen suuren energian kulutuksen. Ilmeisesti neanderdalilaiset piirteet saadaan esiin käyttämällä alkoholia. Neanderdalin ihminen kun kuulemma käytti nykyihmiseen verrattuna tuplaten energiaa. Siihen ei sitten paljon jätteiden lajitteleminen auta jos suihkusta poistuessa ei osaa laittaa hanaa kiinni tai käyttää mökkireissulla kaikkia viittä vaihdetta.

Osa energiankäytöstä on kokolailla välttämätöntä, sitten taas on suoranaista tuhlausta kuten esimerkiksi käyttää muovikassit ja pussit vain sen ajan kun kiikuttaa niillä tavarat kotiinsa. Samoin pidän tuhlauksena juomanhakumatkoja ulkomaille, palautuspullojen ja tölkkien työntämistä sekajätteiden sekaan ja sitä että joka saakelin tuote pitää myydä kertakäyttöpakkauksessa.

Aamulla kuulin radiosta esimerkin kotimaisten viranomaisten lyhytnäköisyydestä: Pesuaineen myynti omiin astioihin oli kielletty. Perusteena oli puutteelliset pakkausmerkinnät. Toki joku saattaa vahingossa juoda mehupulloon laitettua pakkasnestettä tai syödä muropakettiin laitettua pesuainetta, mutta kai sentään näin pikamallinnuksen aikaudella voitaisiin tulostaa myös se etiketti ja asiakkaan huoleksi jäisi liimata, jos ei ole jo liimannut omaan astiaansa.

En ole vielä siinä ekologisuuden pisteessä että huuhtoisin jokaisen tölkin, mutta ainakin voin sanoa että palautan ostamani pantilliset tölkit, enkä joka kerta osta uutta muovikassia.

Ei yllättänyt että päivästä tuli pitkä. Heti aamulla ensimmäinen kone mitä yritin käynnistää oli hengetön eli akku tyhjä. Se taas tarkoitti suunnitelmien uudistamista ja noin kahta tuntia työajan menetystä. Iltapäivällä tiimalasi vuoti ja nyt sitä pitää kasassa pikaliima ja toivottavasti liukenematon polttoaineletku

Onneksi oli vain urien oikomista sovittuna ja tietysti vaunun vienti. Sitä ennen kävin poimimassa härkäpapuja ja nyt on sitten niitäkin maisteltu.

Jos oman maan porkkanat on pieniä niin maussa ei ole mitään vikaa. Perunoissakaan ei ole mitään vikaa, mutta onko kukaan nähnyt kenenkään survovan niistä muussia lävikössä tiskialtaan päällä?

Tänään aamulla olisi saanut proteiinitkin poimittua työmatkan varrelta. En tosin tiedä saako jonkun toisen autolla tappaman rusakon kerätä talteen ja pistää riippumaan, mutta olisi ainakin ollut jo pää ja suurin osa suolista valmiiksi poistettuina.
Fiktiota:
Mutta siis tosiaankin: vein perunota ja porkkanoita tuollaiselle reilut kuusikymppiselle miehelle, jonka oletin osaavan laittaa ruokaa. Kun hän sitten sanoi tekevänsä muussia jouduin toteamaan että ei kannata näin pienistä perunoista tehdä kun menee koko päivä kuoriessa ja niin suuret kokoerot että pilkottava.

Hänellä kun sitten oli toisia perunoita kuorittuina totesin että nekin kannattasi ainakin halkaista suunnilleen saman kokoisiksi (kattilaan kiehumaan) ettei muussiin jää raakoja paloja siinä vaiheessa kun pienet perunat ovat jo "räjähtäneet". Sitten kysyin onko maitoa ja kun ei ollut lähdin hakemaan.

Kun sitten tulin takaisin porkkananuudelinugettikastikkeen kera mies survoi perunoita lävikössä. Olen toki nähnyt jonkun survovan perunoita suoraan keitinveteen ja kaatavan ylimääräisen veden sujuvasti kannen välistä, mutta tuo oli sellainen suoritus että ei tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa.

Faktaa
Kun ei osannut niin päädyin sitten tekemään suolattoman muussin voilla ja maidolla hänen keittiössään. Sääliksi käy sitä naista joka tuonkin kanssa on naimisissa ollut. No sitten se ukko vielä töhri puoli pöytää jaffalla, yritti imeyttää sitä aikakauslehdellä vaikka pöydällä oli täysi rulla talouspaperia .

Jos tätä nyt joku nainen sattuisi lukemaan niin pysykää erossa tuollaisista tumpeloista etteivät vaan pääse lisääntymään.

Eilen illalla oli tavoitteena löytää sadevesijärjestelmän liitoskohta. Usko alkoi loppua auringon laskiessa ja kaivannon ollessa jo pitkälti toista metriä syvä.

Tänään sitten otettiin avuksi aurinko= valo + tekniikka = tasolaser. Paremmassa valaistuksessa maassa erottui sauma ja mittaamalla löytyi tavoitesyvyys puolisen metriä oletettua alempaa.

Nyt on sitten putket maassa, kukkapenkki odottaa multaa ja koko laani eristeiden päällä. Eilinen mullan kippaus oli täydellinen, tänään korkeintaan lähes täydellinen.

Aamu- se on sitä aikaa päivästä kun pitäisi lähteä töihin. Joskus se vaan tarkoittaa taistelua toimimattoman täyttölaitteen kanssa, tyhjän tankin täyttämistä ja sitä että työmaalle päästyään on heti nälkäinen.

No valtaosa eristeistä on silti maan povessa, mutta sadevesilinjan kytkentä ei vaikuta oikein onnistuvan alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Ilmeisesti päivä oli ollut muillekin rankka, koska neljää minuuttia vaille puolitoistatuntinen kuntoilu-urakka oli vähintäänkin riittävä tälle päivälle. Jotenkin huomasi että maalissa oli jostain naapuruiseurasta lainattu maalivahti kun toisessa päässä kenttää oli neljä ukkoa ja kaikki loput siellä toisessa päässä.

Rasvarin täyttölaite on ehkä yksi kaikkein huonoimmin suunnitelluista koneista ja ainakin laadultaan kaikkein heikoin mitä tässä vuosien varrella on hankintalistalla ollut. Nyt niitä on jo hankittu neljä ja kolme tavalla tai toisella hajonnut. Myös käyttäjävika on ilmeinen: Jos sitä rasvapurkkia hakkaa maata vasten tai telaa vasten varsinkin tai murjoo kyljet ruttuun kuljetuksen aikana niin ei rasvaa ohjaava levy liiku kohti pohjaa tai vaihtoehtoisesti jää sinne pohjaan kiinni ryppyjen alle.

En usko että kaverini tänään tai huomennakaan tätä lukee, mutta täytyy sanoa että voisi tämän päivän perusteella ottaa miehensä poikansa huomenna kyytiin ja mennä lottoamaan.

Oli näet niin täydellinen hetki soittaa ja ehdottaa syömässä käyntiä että muutama minuutti johonkin suuntaan olisi torpannut sen täysin.

Juuri kun saatiin syötyä puhelin soi ja oli lähdettävä remonttihommiin.

On hetkiä jolloin haluaisi olla jossain muualla. Kertaalleen olen ollut teltanpystytyspuuhissa ja siinä vähän ennen maahan ankkurointia todennut että maasta sojottaa kranaatin pyrstö. Samoin kertaalleen joku pikkupoika isänsä kanssa kiikutti eteeni kranaatin.

Tänään sitten maasta paljastui valurautaosa ja jos oikein arvaan niin sen alkuperämaa on Neuvostoliitto ja se on tuotu perille lentokoneella. Todennäköisesti sen alkuperäinen kohde on ollut noin kymmenen kilometrin päässä, siellä se on räjähtänyt osittain ja sieltä se on kaivettu esiin ja tuotu tietä tehdessä osoitteeseen x. Tokihan se voi olla joku muukin koneen osa.

Tokihan kolmeen otteeseen rakennetulta tontilta saattaa löytää haudattuna vaikka vanhan moottoripyörän, auton tai puolikkaan hirven luurankoa.

Sitten päivän käydessä jo iltapäivän puolta soitti avaimen etsijä. Sanoin kolme vaihtoehtoa, koska en itsekään heti muistanut mihin kohtaan olin sen työkalun jemmannut, mutta kyllä se niistä vaihtoehdoista yksi lopulta oli, vaikkakin etsintäpartio ei ohjeesta huolimatta ensimmäisellä yrittämällä siihen osunut.

Eilisestä ei jää paljon kerrottavaa. Ilmeisesti vaan osasin valita hyvän katselupaikan, mutta päivä oli vaan väärä. Tietysti lavalla oli esiintyvä taiteilija. Monen mielestä hyvin kaunis nuori nainen. Paikan kaunein nainen ei kuitenkaan ollut lavalla.

Noin muuten takana oli pitkä päivä töissä, tänään lyhyt, mutta tehokas. Sitten kävin katsomassa onko porkkanoiden sankassa joukossa yhtään syömäkelpoisia- olihan niitä ja olosuhteisiin nähden yllättävän paljon perunoita. Pieniähän ne kaikki olivat, mutta voi sanoa että jauhelihaa lukuunottamatta oman maan antimia on tänään syöty.