Contour

Tilasin tänään mielestäni hampurilaisaterian. Lounastakin olisi ollut, mutta jostain syystä ei maittanut hernekeitto. Ei maittanut vaikka tiedän että sen kyseisen kyläkaupan hernekeitto ihan hyvää onkin.

Tilaus meni siis sisään ja hetken aikaa odoteltuani ja jotain turhanpäiväistä jääkiekkopeliä muutaman minuutin ehdin katsella kunnes sain ensin ranskalaiset perunat. Ne oli ihan jumalattoman isot ja maukkaat. Ei ehkä ihan puolta kiloa, mutta sellainen iso kulho kuitenkin ja kukkua päälle.

En millään ehtinyt syödä puoliakaan niistä ranskalaisista kun hampurilainen saapui ja koska tapana on ollut syödä ensin ne perunat niin siinä menikin aikaa ja nälkäkin lähti. Oli kuitenkin sen verran pitkä matka seuraavaan ruokailuun että pistelin vielä sen hampurilaisenkin perään. Se ei kovin ihmeellinen ollut kooltaan tai maultaan. Tuli mieleen Burger King, mutta pekoni oli tuolla parempaa.

Sitten kuulin kuinka naapuri oli ostanut rantakiinteistön eurolla neliömetriltä. Rakennusoikeuttahan siihen lutakkoon ei tällä tietoa saa- mutta ajat muuttuvat, määräykset muuttuvat ja noin periaatteessa se olisi oikeinkin hyvä rakennuspaikka kenelle vaan vaikka loppuelämäksi.

Ihmettelen vaan ensinnäkin sen huijatun myyjän logiikkaa ja sitten taas toisaalta rakennusmääräyksiä. Jos kerran kunnan vesi, viemäri ja sähkökaapeli on jo tontilla, tontti lohkottu ja vielä kunnollisen tien vieressä- miksi ei.

Mutta siis jos teillä on iäkkäitä tuttavia/sukulaisia niin kannattaa välillä kysellä heidän omaisuutensa perään ettei sitten kun se mummo setä tai täti manan majoille siirry käy ilmi että arvokiinteistöt on myyty pilkkahintaan, tukkimetsät hakattu omistajan tietämättä siemenpuita myöden ja jätetty vielä tähteet keräämättä, laikuttamatta ja istuttamatta.

Vaikuttaa uhkaavasti että boikottissa joutuu joustamaan. Voittihan Suomi sentään Venäjän kymmenen kunnialaukausta myös mieshiihdolle.

Minä en varasta kirjoja ja olen 100% palauttanut kirjastoon kaikki lainaamani opukset. Mutta autokoulun oppikirjalle olisi tänään ollut käyttöä. Olisin antanut sen miehelle joka epätoivoisesti yritti peruuttaa lyhyttä ja kapeaa kompressorivaunua autollaan. Oli se sellaista tumpulointia että ei tiennyt pitäisikö itkeä, nauraa vai pyytää poistumaan ohjaamosta. Muistutti itse asiassa entisen tyttöystäväni isäpuolen ajamista perävaunun kanssa.

Mielestäni sanoin että ota sieltä joku ketju tai liina niin pyöräytetään yksi pihakivi ympäri. Ilmeisesti oletti että siihen pyöräytykseen tarvitaan myös moottoriajoneuvo. Ei tarvittu vaan toinen pihakivi toimi ankkuripisteenä ja ihan tavallisella isolla sidontaliinalla pyöräytys onnistui nopeasti ja kivuttomasti.

Asiakas myös halkaisi kaksi kiveä ihan vaan kiilalla ja lealla.

Auringon laskettua oli vielä kolme kohdetta käytävänä. Ensimmäisessä osoitteessa lapsista vanhin tai ainakin pisin säikytti oikein huolelle. Ilmeisesti pudotti jonkun rasvapurkin ja siitähän ei mitään kaunista jälkeä synny.

Omien hommien ohella kävin katsomassa kahta mahdollista työmaata. Ensimmäinen osoite oli vanha tuttu, toinen jokseenkin vieras. Päädyin sitten juttelemaan lomailevan opettajanaisen kanssa ja sain häneltä sitten ajo-ohjeen. Muuten hyvä ohje, pääsi ihan viereen, mutta välissä oli vaan vilkas tie.

Vettä on nyt toista metriä liikaa- ei taida oikein onnistua paitsi ehkä kelluvalla koneella.

Olikin taas vierähtänyt tovi siitä kun olen käyttänyt sorvia. Tämän päivän pyörittämisen varmaan näkee sähkölaskustakin. Ei ollut kovin kummoinen akseli jota vähän ohensin, mutta sitten päätin että teen siihen samaiseen akseliin vielä voitelukanavankin. Siihen saikin syöttää erikoispitkää nelimillistä poraa aika tovin, kierre päähän ja myös toiseenkin.

Varmasti pidempiäkin teriä on saatavilla, mutta jo tuon noin 28 cm umpiaineeseen "kairaaminen" vaikkei Porissa ollakaan terällä missä on 24 cm kierukkaosaa kysyi kyllä hermoja.

Kävin pitkästä aikaa katsomassa kaveriani. Hänen hevostallistaan oli joskus marraskuun myrskytuulilla repeytynyt muutama kattopelti. Jos katto olisi loivempi ja oma kunto hieman vähemmän tukkoinen saattaisin hyvinkin olla korjaamassa sitä tuhoa vaikkapa huomenna. Se on kuitenkin mielestäni nosturihomma, koska katto on 5,7 - 10 metriä korkealla, eikä ainakaan minulla ole tarpeita rakentaan sellaiseen paikkaan, niin viettäville seinustoille ja noihin korkeuksiin mitään telineitä.

Katon ovat kuulemma aikoinaan pistäneet pystyyn venäläiset ja alla on vielä kohtuukuntoinen pärekatto toimittamassa aluskatteen virkaa.

Kotona aloin sitten ihmetellä kuinka sellainen kuuden tuuman nauloilla lyöty ristikkäisrimoitus nousee peltien mukana ja avautuu kuin säilykepurkki. Mitään muuta en keksinyt kuin sen että reunalla ei ole nurkkapeltiä. Niin pärekaton ja pellin väliin jää mukava pieni rako josta sopivalla tuulella syntyy peltiin nostetta.

Toinen aisia mikä ei keksimistä tarvinnut oli kyseisen vanhan rakennuksen päädyn painuminen. Pellit on sen edellisen uusimisen yhteydessä ruuvattu rimoihin kiinni. Jos painuminen on tapahtunut sen pellityksen jälkeen pelti on pysynyt kiinni rimoissa ja naulojen kärjet pärekaton alla olevassa laudoituksessa. Pärekerros ei sentään mitään pumpulia ole, mutta lujuus kahden suoraan toisiinsa naulatun laudan liitoksen lujuus leikkausvoimaa vastaan on ihan eri luokkaan kuin että väliin tungetaan muutama kerros päreitä ja ehkä vielä vähän ilmaakin.

Silloin myrskytuulen tullessa pärekaton alla on ollut kiini enää vähän naulojen kärkiä.

Eväät jäi aamulla ottamatta. Se siis tarkoitti ateriointia ja nyt voi sanoa edelleenkin että televisioruudusta katsotut lähetykset suurkisoista on tasan nolla, mutta ruokapaikassa oli niin iso kangas ettei sen näkemiseltä tai ainakin kuulemiselta voinut välttyä menemättä ulkoruokintaan.

Sen verran tuli rikkokiviä siivotessa tappioita että yksi kynsi kauhasta putosi. Etsin sitä ensi ihan väärästä paikasta, mutta löysin kuitenkin yllättävän helpolla. Lukitusrengas ja tappi jäivät seuraavalle arkeologisukupolvelle ruostumaan. Koneessa oli sentään mukana varasokat, mutta niistä ei tällä kertaa ollut mitään hyöytyä, koska olivat numeroa isommille ikenille ja kynsille.

Joskus kannattaisi vaan uskoa silmiään ja jättää poraamatta. 12 reikää meni aika tyylikkäästi, mutta 13 tuotti vaikeuksia. Kivi oli jotenkin halki ja pora meni halkemasta vauhdilla läpi. Annoin poran kuitenkin laulaa niin pitkään kuin kankea riitti ja vasta sitten rupesin miettimään millä sen saa halkeamasta ylös. Ei sentään veri valunut, mutta hikeä se vaati ja isompia käsityökaluja. Kanki tuli ylös pienen taistelun jälkeen ja niin tuli myös uusi porakruunu. Sen kiven saisi ehkä halkaistua pakkasilmalla vedellä ja sahanpurulla, mutta uskon kuitenkin tilaavani paikalle panostajan ja tuokoon sitten mukanaan jotain vähän nopeampaa ainetta.

Päivän päätteksi uuniin meni mustikkapiirakka. Ohje oli marginaaliin kirjoitettu, käsin ja omalla käsiallalla, joten jos tuli hyvää tai ei onnistunut niin siitä käy kiittäminen kotitalousopettajaa, jonka nimeä en tietenkään muista.

Osuvasti päivän lehdessä pohdittiin paikallisen lukion hallinnon siirtoa ja uuden koulukeskuksen kaavaa. Paikka on järjetön, koulu tarpeeton ja jos kerran lukion hallinto lähtee niin taas on vanhankin koulun kahvihuoneessa enemmän tilaa.

Minä en ole sitä lukiota käynyt ja se oli selvää paljon ennen yhteishakua, vaikka opo oli tietenkin yrittämässä haalia sinne oppilaita joilla oli mieluummin 8.6 kuin 6.8 keskiarvo. Koulun rakennuksissa ei silloin eikä mielestäni nytkään niin isoa vikaa ole että täytyisi rakentaa monien miljoonien laitos. Vanhojen koulujen sijainnit on aikoinaan aika hyvin osattu optimoida ja vaikka varmaan edellisenkin laajennuksen louhintatyö jonkin verran maksoi niin lopputulos lepää kalliolla eikä millään paalutusta vaativalla sekalaisella turpeella.

Moottoritien katteen alla körötellään vielä pitkään alennetuilla nopeuksilla. Voi jopa olla että keskelle moottoritietä tulee tällä menolla pätkä taajamaa. TUULILASINKIN noteeraama sakkorysä hukkaputki oli vaan pakko rusoa läpi turpeen ja vellin.

Mietin mitä piti muistaa tuoda kaupasta, en muistanut, en pysähtynyt, mutta kotona roskia viedessä välähti: Kiitos muutaman piirakan ja aamupäivän neljän ison Pizzan ei ole vehnäjauhoja- kahdella paketilla maitojauhetta ja pakastetulla hiivalla ei vielä oikein mitään leivota.

Olikin eka kertaa pitkän aikaan kun pizzan pohjat oli jotain muuta kuin kaupan pakastetavaraa. Ei maussa suurta eroa ollut, mutta rakenne oli kyllä kotitekoisessa parempi paiston jälkeen. Saa nähdä onnistuuko itse tehdyt esipaistetut pakastepohjat kelvollisesti.

10 tonnia nelimillistä sepelilä hiekoitukseen ja lukematon määrä käsin lapattua lunta. Niillä eväillä ja erinäisillä työkaluilla tehdään eduskuntatalon lumityöt. Myös traktori on (toivottavasti kotimainen) ja lumilinko. En muista onko joskus koulun kanssa siellä käyty pikkunaperona vai ei, mutta tuohon juttuun nimensä antanut ei laulava, ei näyttelevä talonmies on silti tavallaan tuttu mies. Hänen "seuraajansa" on tullut tutummaksi vuosien saatossa.

Onhan ne kiviportaat olleet aikoinaan massiivinen rakenssusprojekti ja ihan ok näköiset olivat kun viimeksi ohi ajoin. Nyt moisia ei varmaan tehtäisi, vaan loivemmat ja monta pyörätuoliluiskaa joissa tietenkin olisi lämmitys sähköllä tai vaikkapa säädellyllä kaukolämmöllä. Jos niin olisi voisi talonmies ohjelmoida sulatuksen päälle ja pitää huolen että sulamisvesillä on reittit auki sadevesikaivoihin.

Niin se vaan maailma on pieni kun Pirkkaa lukee ja ilmeisesti lunta varsin vähän kun täytyy lumityökaluja niin kovin mainostaa. Muutaman kerran tähän aikaan vuodesta lumilapiot ovat olleet kaupoista loppu, nyt niitä on hyllyt ja käytävät väärällään.

Sohvaperunakiusauksen välttämiseksi siivosin television johtoineen. Saa olla käyttämättömänä ainakin viikon tai vähintään siihen asti kunnes valaisin on vaihdettu.

En yhtään tiedä miten isoissa kisoissa on mennyt- meni miten hyvänsä ne ei minun päiväohjelmaani vaikuta. Hiihtämään ei pääse kuin matkustamalla- onneksi en ostanut uusia suksia vaikka viime keväänä kovasti kiinnostikin.

Rengasliikkeessä oli jonkinasteinen ruuhka. Sain sentään käydä työmaalla ja Parker Storessa + odottaa noin 8 minuuttia ennen kuin rengastyö edes alkoi. Onneksi vararengas oli vaunun alla jo lähtiessä, eli ei ollut mikään kiire.

Olin ihan varma että vaunokompressorissa on juku isompi vika. Vika oli iso, mutta ei kompressorissa.

Vetoaisa on joskus ollut säädettävä. Sitä varten aisan keskellä on lukittava nivel. Lukitusmutteri oli vaan yhteistyöhaluton siihen saakka kunnes sen kuumensi kaasuliekillä lähes punahehkuun ja vasaroi aikansa. Sitten vaan rasvaa väliin ja ruuvi kireälle. Se tuli kuntoon, tukijalka taas toisaalta ei tullu.

Harvemmin tähän aikaan vuodesta pystyy pihalla painepesuria käyttämään. Nyt on kuitenki pikkukone ulkoa puhtoinen ja moottorissa uudet öljyt.