Hardox in my body

Mainosteksti kauhan päällä. Kauhan huulilevy on kulutustavaraa, näköjään myös pohja. "Suuressa viisaudessani" meinasin että vaihdan pohjan vahvikkeista vain 2 A4 kokoista palaa. Ei tullut siinä vaiheessa mieleen että jäljelle jäänyt palanen olisi keskeltä A4 paperin paksuinen.
Siihen kun hitsiä tarjosi niin kuohui edeltä karkuun kuin olisi yrittänyt hitsata vanhaa Datsunia.

Hardoxia tai jotain muuta kulutusterästä saisi huomenna, mut pohjavahvikkeeksi menee varmaa ihan halvinta rautaa mitä sattuu olemaan 8 mm vahvuisina lattoina lumen alla. Huulilevyyn sitä olisi turha laittaa, koska kuluu melkein silmissä kun töihin ruvetaan.

Tuossa leveässä tasoituskauhassa pohja varmaan kuluu vauhdilla kun liipataan nurmikoita tai jotain sorakenttää.

Muys perälevyn terä kuluu näilläkin keleillä. Tänään piti laskea verkkoterää pykälällä. Muuten meni hyvin, mutta jostain syystä itselukittuvat pultit ei verkkoterään sovi. Luulisi että valmistusvaiheessa olisi helppo laserilla, plasmalla tai levytyökeskuksella/poramalla huomioida myös se mahdollisuus että ohut originaaliterä korvataan verkolla niin Ikään kulutusterästä.

Päivään onneksi mahtui muutakin kuin remppaa. Kiire meinasi tulla, mutta hyvin lopulta ruokapaikan ovelle kun päästiin niin ei ollut ehtinyt ede aueta. No palvelu oli hyvää ja tarjoilija taisi käydä viisi kertaa. Yritti vielä tarjota valtavien annosten jatkoksi jälkiruokaa- jouduin toteamaan että upea nainen joka ei voinut itse olla kieltäytymässä oli menossa kakkukahveille ja siksi olimme ensin ottamassa "vähän" suolapalaa.

No Ilmeisesti päivä kaikkineen meni OK, mutta valtavan ravintola-annoksen jälkeen täytyi vähän sulatella ja harrastaa liikuntaa. Ei 6,5 km latu tuntunut yhtään pahalta vielä puolimatkan rankimpien nousujen jälkeen, mutta sen verran oli kumminkin sykettä että ei mitään toivoa luistella koko lenkkiä ympäri, mutta jos ensi viikolla menisi parkkipaikalta pahimman nousun päälle asti luistellen- tosin jyrkin kohta voi olla tällä fysiikalla mahdoton.