Talvisen uimakoulun apuluokka

Toiminta liikenneonnettomuudessa: Estä lisävahingot, pelasta ihmiset, hälytä apua.

Tällä kertaa uimakoulussa ei ollutkaan ihan pikkulapsia, eikä nuoria aikuisia. Sensijaan juttu lähti suunnilleen näin.

Leppoisa aamu hitsauskoneen äärellä päättyi puhelinsoittoon. Puhelin jäi jonnekin hitsauskoneen viereen, mies ja kone ovesta pihalla muutamassa minuutissa.

Tehtävä oli niinkin yksinkertainen kuin estää penkalta luiskahtanutta traktoria kaatumasta. Ei oma kone, mutta tuttu omistaja ja sellainen kone johon suunnittelin ja itse tein puskutuen nivelauraa varten. Kone oli siis toinen takapyörä ilmassa penkalla ja sen verran kenossa että tasapainossa pysyminen oli pieni ihme. Koneen oikaisuun riitti konevoima ja kaatumavaarasta päästiin turvalliseen penkan laskeutumiseen

No noin periaatteessa kun on puoli metriä jäätä niin päälle voi ajaa aika raskaankin koneen ja koska ei ollut mitään hyvää reittiä ylös niin omistaja itse ajoi alas jäälle ja kahden metrin päässä rannasta jäästä läpi- Oli siinä pienillä jalokaloilla ihmettelemistä

Mutta suuri oli ihmetys myös rannalla- millä helvetillä sen ottaa sieltä ylös. Siis monet järvet ovat loivarantaisia, mutta kyseinen järvi on uimarannat poislukien äkkisyvää. Etupyörät hävisivät kokonaan näkyvistä ja toisesta takapyörästä näkyi puolet, toisesta vajaa neljännes- oli siis syvällä.

Toivottomien vetoyritysten jälkeen päädyimme siihen tulokseen että toinen kone on saatava avuksi. Ei muuta kuin koneeseen ja turbo punaisena hakemaan toiselta työmaalta lavetti ja sen jälkeen toinen kone kyytiin ja penkalle.

Noin puolen tunnin kuluttua siitä sain toisen koneen perille raviivan tuntumaan ja kokeiltiin vetää sillä yksinään. No liikettä tuli kokonaista puoli metriä. Useamman tunnin, kahden katkenneen ketjun ja lukuisien jääsahausten jälkeen takapyörät viimein nousivat jäälle. Keula seurasi peräässä mutta vetäminen oli todella hidasta.

Kaiken jo näyttäessä hyvältä uimakoulun apuluokkalaisen etupäässä ollut työkalu nappasi kiinni rantakoivuun. Onneksi oli pikakiinnityslaite ja erotus onnistui. Taas päästiin pari metriä. Sen jälkeen vetokoneiden paikat oli pakko vaihtaa ja edessä oli traktorin sitominen kiinni puuhun, varppien löysäys ja kaivinkoneakrobatiaa jyrkällä jäisellä penkalla. Puoli metriä korkean rantakiven ylitys oli pelottava kokemus ensimmäisellä kertaa eli rantaan mennessä. Poistulo oli jo sellainen että olisi ollut turvallisempaa räjäyttää se kivi peittämättä.

Vetokoneet tulivat ehjinä kotiin. Samaa ei voi sanoa järven suurimmasta kalasta. Huominen näyttää onko avattava koko kone. Onneksi ei ole oma.

Voin silti valehtelmatta paljoa todeta nostaneeni varsinnaisen syvänveden petokalan. Kaiketi suurin mikä kyseisessä järvessä on koskaan uinut.

edit syyskuu 2011
Tämän episodin jälkeen lomakylän isäntä laittoi postikortin kuivumaan. Ei kuitenkaan puuhun vaan pyykkipojalla suurkeittiön huuvaan. 29.7 sama osoite ja nudistibileet = Dian takaumat

Bussipysäkkiä ei ole lomakylään vieläkään saatu, mutta tilausbusseja ryhmämatkalaisineen siellä käy usein. Kullankaivajan bussi on tosin parkissa jatkuvasti. Näin ollen siellä sitä voisi neiti luulla istuvansa alasti bussipysäkillä landella ilman että kukaan kiinnittää isommin huomiota.