Contour

Pojat on poikia- niin sanotaan kun pojat on pahanteossa, mutta kun olen noita maisemia välillä mainostanut niin mitä voi sanoa komesta paljaasta takapuolesta lähellä Rantatietä. Siis ei missään rannassa vaan ihan päätien varressa.

Onneksi tänään sain kivivallin valmiiksi, mut sen verran tuli tappioita että puskulevy narahti pois paikoiltaan. Yleensä kun tapissa on lukitus paikallaan niin sehän ei irtoa prässilläkään, vaan nyt oli lukituspultti tapissa kiinni ja oikein tuplamutterit paikaallaan- oli vaan ahkera apulaiseni laittanut sen pultin väärään reikään. Oikea tappi, mutta väärä pää. Onneksi ei ollut mitää kauhean rankkaa hommaa.

Meni hetki että sai tapin takaisin paikalleen- Suzukissa ei ollut tarpeeksi työkaluja kyydissä niin joutui ensin työkalujen hakuun toiselle työmaalla.

Ei mun päivääni pilaa jos joku haluaa leikkiä nudistia päätien varressa, mut jos olisivat olleet naisia niin kyl kolme tai 15 kpl olisi lavalle kyytiin mahtunut, mut sitähän ei tosielämässä tapahdu. Kerran tosin tuli liftari kyytiin Tuuloksen nurkilta ja ei siinä montaa minuuttia mennyt kun vaihtoi takapenkillä vaatetustaan vähemmäksi. Siitä on jo monta vuotta ja se nuori kaunis nainen on jo manan majoilla, manaajat lähettääköön terveisiä.

Rakentamisen laatua ihailin taas tänään- Asfaltin alla 10 cm soraa ja sit mustaa humusta ja savea. Asfaltti tietysti murusina, eikä salaojia savessa tietenkään saa toimimaan.

Muutama päivä sitten ihmettelin yhden ihmisen peruuttelua vaunuineen. En ihmettele enää. Siis se että on vaunulle paikka ja tukijaloille paikat niin siihen on osuttava just eikä melkein. Jos menee pieleen niin kaivaa sit laattoja maasta ja rakentaa uusia tukia.

Tänään piti lähteä syömään ja sit yksi onnellinen etuvedon omistaja tuli kysymään vetoapua- no 7,7 tonnia kotimaista nelivetoa kyllä vetää pikkuauton ja vaunun vaikka nahkoineen pieneen ylämäkeen, mutta se edellyttää että on vetopiste. Vaan ei meinannut löytyä, purkaa ensin tavaratilan lattia, sit aktiivisubbari pois tieltä, vetopiste kiinni ja menoksi. Tyhjäkäynnillä puoli metriä eteenpäin ja se siitä.

Ongelma on siis siinä että maa pehmenee sateella- niinhän savi yleensä tekee. Soraa se vaatisi ja jos on savea alla niin suodatinkangasta väliin, mutta kuka sen lystin maksaa.

Seuraavalle työmaalle en ihan ehtinyt kun puhelin soi- kaveri tuli käymään ekaa kertaa kaiketi kahteen vuoteen. Siihen katkesi sit hyvä työpäivä, mut ei voi valittaa. Hyvät syötävät saatiin aikaan ja jälkkäriä myöden melkein kaikki syötiin.

Vielä kun saisi kivivallin tänä viikonloppuna tehtyä niin hyvä olisi.

Lehdet alkaa olla aika isoja ja ruoho pitkää. Joku hätäisin oli jo kesantojaan niittämässä.

Vettä tuli, mutta onneksi tuuli tyyntyi. Sikäli ongelmaton päivä että ei kukaan edes soittanut.

Kyl ihmettelee kuinka joku jaksaa seistä ruuhkassa, tuonne korpeen ajaa sujuvasti, mutta aikaa menee aamuin illoin. Onneksi sentään hyvää tietä viimeistä kilometriä lukuunottamatta.

Niinkin tavallinen työkalu kuin vesivaaka loisti poissaolollaan. Siitä huolimatta uudet betonirenkaat jäivät tällä erää suoraksi kalibrointiasemaksi kaikkiin suuntiin.

Ei ollut herkkua tänäänkään, eikä silmänruokaa. Tuntuu että koko ajan tulee lisää ja lisää työtä.

Kolme putkimiestä tarvittiin tekemään uudet liitokset- siis puolet on vielä tekemättä ja yksi vanha liitos vuotaa edelleen, mutta jo tilapäisliitokset mahdollistaa sen että jokaiseen mökkiin tulee vettä. Maanantaina ilmeisesti tekevät loppuun.

Myydään antiikkinen kivikaivo. Valmistusvuosi todennäköisesti 1890 - 1912. Syvyys viitisen metriä. Korkealaatuista käsityötä. 2,5 metriä purettuna ja 2,5 metriä edelleen maan uumenissa. Myydään rakennussarjana ilman takuuta, ohjeita. Lopun purkamiseen vaaditaan uhkarohkeita ja vahvoja käsityöläisiä. Jotain alkuperäisestä valmistuslaadusta kertoo se että kivikaivon sisään asennetuista betonirenkaista yli puolet antautui murusiksi purettaessa. Noin kahdessa metrissä ei leallakaan saanut kiveä pois 2. kerroksesta vaan kivi meni helpommin poikki. Koneellinen purkaminen kunnallistekniikan alla todella työlästä.

Sentään vähän silmänruokaa tänään. Vain lounaalla tosin. Taisi olla kirjastoihminen kun näytti syövän lounaansa avainrengas sormen ympärillä- tai sit oli kassann avain renkaineen jäänyt sormeen kiinni.

Lounas oli lopuillaan kun henkilökunta tuli kysymään:" Otatteko lisää ruokaa?". Siltä kauniilta naiselta ei kysytty mitään.

Aikaa meni siis kaivon purkamisessa ja uimaranta-avenuen rakentamisessa. Kaivo 1 on osina, mutta rannalle joutuu vielä palaamaan.

Kilometrejä on tullut tällä viikolla. Orpo olo kun ei ole auto pihassa- onneksi sentään Suzuki.

Täysi työpäivä ja vähän ylikin. Ei muita vastonkäymisiä kuin kivikuorman jääminen jumiin lavalle ja vajaat 2 tuntia nukkunut apumies.

Tiet alkaa nyt vasta pettää kun syvin jää sulaa. Jos vettä sataa niin se ei paranna tilannetta.

Kun sit viimein pääsi kotopuoleen polttoainemittari punaisella sekä miehessä että koneessa oli portilla odottamassa vieras kaivuri. Pihakin oli myllätty sähkötolpalle asti ja uusi kaapeli vedetty maahan. Ei silmänruokaa tänään.

Päivän ohjelmassa oli lastautuminen ja taas jonkun toisen firman susien korjaaminen. Toki varmaan pari korjausta sitten tuokin sadevesijärjestelmä oli toiminut ihan oikein, mutta ei enää viime talven jälkeen. Välitön havainto: välikaivosta jokainen putki meni ekat 3 metriä alamäkeen eli kolmessa putkessa seisoi vesi. Kun sitten virkaiältään vanhempi kuski ehdotti että kartorengasta vain leikataan- joutui oikein rautalangasta vääntämään ettei käy.

Olihan se toki kova työ ottaa kaikki putket esiin, katkoa niistä 3, madaltaa putkia, purkaa kaivo, laittaa suodatinkangas eristää ja kasata kaivo 18 cm alemmas kuin lähtötilanne. Näin ollen 3 putkea laskee kaivoa kohti ja se mikä jää jäljelle toimii poistoputkena ja ihan kuten on ollut uutena.

Susien tekeminen on niin kovin helppoa, monta kertaa myös kerralla kunnolla tekeminen. Tuollakin alueella kaikki rakennukset saisi olla puoli metriä korkeammalla, samoin parkkipaikat- ei tarvis koskaan vaihtaa massoja ja harvoin paikata edes asfalttia. Jopa syksyinen kivimuurikin pysyi talven pystyssä kahdella pienellä salaojaputkella ja pikkukököllä sepeliä.

Huominen hirvittää, mutta eiköhän siitäkin selvitä. Tuolla työmaalla helpottaa toisillla taas ei. Toivottavasti uimaranta ei mennyt pieleen. Ainakin se osuus minkä kahlasin oli ihan ok.

Mene sinne, mene tonne, tee sitä, tee tätä. Tulihan tänään lopulta jotain valmistakin. 2 1/2 kuormaa kiviä muuttui kivipenkereeksi ja tarvikekuorma kyydissä maanantaita varten. Muuten hyvä, mutta kärryvanhuksesta uupuu sidontapisteitä.

Eikä sikäli ollut mikään huono työmaa kun asiakas oli ja on tämän vuoden todennäköisesti nuorin ja varmasti kaunein tähän mennessä. Onneksi ei ole helle niin pysyy silmät ja keskittyminen paremmin työssä.

Päiväohjelmassa oli 1 kpl uimarannan teko. Siihen asti meni kuivin jalon kun piti laittaa suodatinkangas uima-alueelle.

Onneksi sain oikein nätin apulaisen rullan toiseen päähän yhden siivun ajaksi. Viimeisen- sen syvimmän laitoinkin sit ihan itse. Saappailla ei olisi ollut mitään virkaa.

Nyt se kaipaa vaan vähän lisää hiekkaa. Vesijohtoa jäi vielä kaivettavaksi ja muuta pientä, mutta viikonlopuksi montut kiinni ettei asiakkaat putoa niihin.

Eka oikein aikainen aamulähtö taas muutamaan päivään. Sisäinen kello oli menossa jo ennen kuutta. Aurinko kaiketi tai huonot verhot.

Päivä sinänsä meni ok. Ruokaakin oli buffetin täydeltä ja silmänruokaa jälkkäriin saakka. Pieni talo preerialla isolta kankaalta ja aito hämäläinen vaalea Ingalssin Laura edessä hieman ruutua peittämässä- Ei tainnut tyttö tietää että buffetissa rahalle saa paremmin vastinetta. Niin oli hoikka ja nätti että oikein ihmettelin miten sai paria kuivaa ranskalaista lukuunottamatta kaiken syötyä.

Huomenna taas aikainen herätys ja pieniä logistisia ongelmia+ täytyy vaihtaa työmaata viikonlopuksi.