Vahingoniloa

Päivä ohi ja syytäkin olla. Ei sillä että päivä olisi kovin venynyt vaan sillä kun oli taas työtehot hukassa. Ensinnä siirsin jonkun tuntemattoman suuruuden kaivinkoneen kahden tunkin ja midikoneen avulla pois kontin ovien edestä. Se otti aikansa kun tarvi ensin saada ne tunkit sinne.

Siitä sit vauhtiin ja purkamaan 1 kpl puuliiteri- muuten hyvä, mut ilmeisesti rakennusjätelavalle ei ole tarkoitus laittaa koko rakennusta kerralla. Noin puoli liiteriä mahtui vaikka yritin sulloa tiukkaan. Pohjalla oli toki jo jotain tavaraa.

En päässyt ihan loppuun kun puhelimen paholainen soi ja tarvi mennä ottamaan kuorma syväkeräysastian montusta. No toisen firman mies ja hieno vanha vastapainokone synnytti reikää hiljalleen ja viimein pönttö meni koloonsa. Täyttövaiheessa toisen firman miehelle kävi hassusti ja kolautti juuri maahan laittamansa ja varjelemansa pöntön kahdella kauhan osumalla suusta solmuun (huomenna varmaan kaivetaan ylös)

Voi sattua omallekin kohdalle ja itse asiassa iloitsin kun ei tarvinnut kaivaa sitä Kobelcolla. Lopputuloksen nähtyäni painuin purkamaan liiterin loppuja ja vähän taisi hymyilyttää vielä kotimatkallakin.