Contour

Kaupungilla on ilmeisesti taas menossa tyrmäystippabuumi. En tiedä mitä mömmöjä on tällä kertaa laseihin/tuoppeihin pudoteltu, missä ja miksi, mutta ainakin yhdestä paikasta oli lehtikirjoituksessa mainitun osoitteen perusteella vahva veikkaus.

Tietysti kyse voi olla sattumastakin tai kertakaikkiaan liiasta määrästä alkoholia.

Jos kuitenkin oletetaan diagnoosi oikeaksi ja että tapauksia on ollut ainakin kuusi lyhyen ajan sisällä niin ilmeisesti jonkun täytyy jäädä auton alle ja kuolla että jakelijaa aletaan kunnolla etsimään.

Tähän menessä ilmeisesti kukaan näistä mainituista kuudesta ei ole käynyt antamassa verinäytettä vaikka on saanut oudon voimakkaita oireita. Tai jos on niin sitä ei ole julkistettu.

Vaikka ravintolan henkilökunta tekisi parhaansa niin millään eivät saa vahdittua kaikkia asiakkaita koko aikaa. Vaikka saisivatkin vahdittua niin lasit ja tuopit jäävät kyllä vahtimatta henkilökunnalta ja näköjään asiakkailtakin.

Olen varmaan ennenkin tästä kirjoittanut, koska kuulin vastaavaa tapahtuneen jo monta vuotta sitten- sillonkin useammalle kuin yhdelle ihmiselle. Ihmettelen vaan kuka ja miksi moiseen sortuu. Vielä pahempaa jos kyseessä on joku joukko joka on päättänyt tiivistää tyhmyytensä toisten ihmisten hengellä ja terveydellä leikkimiseen.

Vaikka periaatteessa en pidä hyvänä että ihmiset räpläävät kännyköitään koko ajan niin ehkä tämäkin tapaus ratkeaa kun kännykkäkameran kännäyskuvassa näkyy taustalla syyllinen itse teossa.

Otsikon mukaisesti jouduin tänään muuttamaan suunnitelmiani, ei nyt mitenkään radikaalisti, mutta kuitenkin sen verran ettei toiseen vastaavaan muutokseen ole varaa ainakaan seuraavaan puoleen vuoteen.

Niin ikään tämän viikon lehdessä oli juttua asunnottomuudesta ja syrjäytymisestä. Siinä ei kuitenkaan kerrottu tarinaa alusta vaan keskeltä ja nykyhetkestä. Joku voi pitää täysi-ikäisyyttä takeena siitä että voi muuttaa omilleen asumaan. Sehän ei ole mikään automaatio vaan tärkeämpää olisi ymmärtää mitä se asumismuoto tarkoittaa, mistä asumisen kustannukset muodostuvat ja niitäkin tärkeämpää olisi että on varaa maksaa siitä omillaan asumisesta. Joku voi asua omissa oloissaan onnistuneesti hyvinkin nuorena, mutta valitettavasti löytyy parikymppisiä ja vanhempiakin jotka pitäisi palauttaa ala-asteelle, sivariin tai mieluummin inttiin kasvamaan talon muiden asukkaiden viihtyvyyden vuoksi.

Sitten tämä ikuisuuskysymys eli raha. Kiitos pikavippifirmojen on maahan saatu oikea maksuhäiriöepidemia. Vikahan on tietysti niissä jotka ovat koroista ja kuluista välittämättä halunneet kenties vaikka vaan maitopurkin ja jauhelihaa silloin kun tilin saldo on näyttänyt nollaa. Siitä on sitten käynnistynyt ketju, jonka lopputuloksena on velka jota ei olisi pitänyt maksukyvyttömälle antaa. Niin suuri velkataakka että sen hoitaminen masentaa terveemmänkin ihmisen.

Päivä päättyi nenän mustumiseen. Ei ollut kyse kenestäkään mustasukkaisesta vaan lapion muovinen kahva meni poikki kolistellessani lavaa alapuolelta. Tietysti käsi meni ylös, mutta lapio painovoimalla alas.

Jos tästä päivästä jotain mieleen jää niin ehkä se oli stoppi huoltoasemalla. Olen nähnyt naisen ajavan puoliperävaunun veturia, kirjastoautoa, sorakasettiyhdistelmää, mutta tänään oli ihan ensimmäinen kerta kun näin naisen metsäkoneenkuljetusauton ratissa. Ei se ritiläauton ajaminen, mutta arvelen että sama henkilö ajaa myös saman firman metsäkonetta ja kuulemma on vielä kuski parhaasta päästä.

Ilmeisesti katsoin liian pitkään ja hartaasti puheluni päätyttyä kun olin tyrkännyt lähtiessäni pitkät päälle, vaikka päivävaloilla olisi ihan hyvin pärjännyt.

Lisälämmitintähän ei näillä keleillä enää tarvitse, paitsi ehkä heti aamulla. Tänään sitten isoon koneeseen öljynvaihtoa suunitellessani otin panssarin auki ja totesin kauhistuneena että sen koneen kuskin kannattaisi käydä lottoamassa. Lisälämmittimen pumpun putki oli irti eli siinä oli aikamoinen palovaara. Sen kun sain korjattua niin vielä siirtopumpun vierestä vähän tihkui. Nyt on työvaatteet pesukoneessa ja tällä erää vuodoton kone tallissa.

Koneen palautuessa lainasta kiinnitin huomioni heti esivalintakytkimen asentoon. Ohjelmoitavassa hydrauliikassa näyttää olevan se huono puoli ettei koneen omistajakaan ole vajaassa viidessä vuodessa saanut luettua kuinka se laitetaan toimimaan esimerkiksi perävaunun kanssa.

Ohjelmointiin tarvitaan esivalintakykimen lisäksi seitsemää painiketta joista ensimmäisellä aktivoidaan väylä, neljällä liikutaan valikoissa yhdellä valitaan ja yhdellä poistutaan. Tälläkin kertaa takalaidan korvakkeet olisivat varmaan pysyneet ehjinä jos sitä ei olisi ajettu 160-80 l minuutissa säädöllä niin että letkurikkoventtiili paukahtaa kiinni takalaitaa sulkiessa. 20-10 % olisi ollut aika sopiva eli korkeintaan 32 l/minuutissa avaamiseen. Sujuvaan sulkemiseen riittää vähempikin.

Oli varmaan kymmenes kerta kun tuosta vaunusta oli joko sylinteri, takalaita, sylinterit tai korvakkeita hajalla. Niin ja ne saakelin valot. toinen takavalo oli puolillaan kuraa ja se toinen kappaleina.

Aamu alkoi vitutuksella. Siis lähinnä siksi kun tiedossa viikolla tapahtuneen suojapellin oikomista.

Teräs on kummaa ainetta kun se on olevinaan niin kovin jäykkää, mutta kuitenkin sitä voi venyttää, puristaa, taivuttaa, valssata tiettyyn rajaan asti. Sitten kun tuollainen teräksinen luukku saa kunnon osuman niin se pieni noin 30 mm revennyt reikä tarkoittaa vinoja saranoita noin 40 cm päässä, pysyviä muodonmuutoksia reilun A4 kokoisella alalla ja tietysti koko pelti on hieman propelilla. Ei siis ihme että vastaava pelti solmussa maksaa AVK:lla 300 €, tehdasuutena varmaan varaosana puolet tai tuplaten lisää.

Kun pelti on tarpeeksi venynyt niin siihen ei tehoa pelkkä vasaroiminen, ei pelkkä lämpö, ei pelkkä ruuvipuristin, eikä pelkkä leikkaaminen. Toki jos olisi leikannut puolen neliömetrin palasen pois ja tehnyt uuden osan tilalle...

Nyt se on kuitenkin mahdollisuuksien mukaan tehty. On tulitikkuaskin verran uutta peltiä kyljessä ja varmaan puolisen metriä hitsaussaumaa.on hiottu ja pohjamaalattu. Pakkelia en ruvennut levittämään kun se nyt ei mikään henkilöauto ole ja kun seuraavan kerran sen kanssa tieltä poikkeaa niin naarmuja siihen puntin viereen joku puska kuitenkin tekee. Maali täytyy olla ja mielellään myös pohjamaalia ettei rupea raivolla ruostumaan.

Luulen tänään nähneeni aika lauman partiolaisia tai sitten niitä oli useampia tyttölaumoja ilta/yö/puisto/kaupunkisuunnistamassa. Hyvä harrastus vaikka tuntuu kyllä entisenä partiolaisena aika ihmeelliseltä suunnistusreitiltä.

Päivän onnistunein anti oli ehkä kättelyn arvoinen. Jollain oli M&M onohtuneet laivareissun jällijtä kotiin, mutta nyt minä muistan nimikirjaimet Ma&N.

Sainhan toki ne lavetinkin valot toimimaan, mutta se oli varsin helppo homma kun löysi ohjekirjan ja siitä oikean sivun.

Minähän en pidä kaikista ihmisistä ja ihan siis ennen tuota kättelyä se nainen vakuutti että se paikka missä mieluiten istun ei ole hyvä.

Vaihdoin sitten paikkaa seuraavaksi tunniksi tietenkin katselin vähän ympärilleni. En oikeastaan noteerannut kokolailla nurkassa istunutta kolmikko sen kummemmin, koska olivat käytännössä selkäni takana. Koska kuitenkin kauniin henkilökunnan lisäksi silmänruokaa oli varsin niukasti katsoin myös sinne takaviistoonkin.

En yhtään tiedä mitä ja miksi siellä oli tapahtunut, mutta näytti siltä että kolmikon kaunein ja vaalein nuori nainen oli joko itkenyt, tapellut, jätetty, petetty, saanut mustasukkaisuuskohtauksen tai muuten vaan juomat päällensä ja yritti saada vaatteistaan enimpiä juomia pois aseenaan nippu paperia.

Hänen kavereistaan toinen näytteli kansainvälisiä käsimerkkejä eikä ilmeisesti ollut vailla vielä yksiä. Kun en heitä tuntenut niin kysyin onko heillä joku hätä.

Saman kysymyksen olen jälkeen olen muun muassa Englannissa jutellut lähes tunnin elämäänsä kyllästyneen YH äidin kanssa yökerhon ulkopuolella, kunnes turvamies tuli kysymään häiritsinkö naista ja nainen vastasi "No, He has been really nice". Kertaalleen vastaus oli "Mä en löydä mun kotia"- terveisiä vaan sille Hevosmiehentien tytölle vaikka tuskin muistaa turvallista kyytiään.

En pysty sanomaan mikä se ongelma/hätä sillä toisella oli. Jos se oli seuran puutetta niin ehkä olisi kannattanut tilata vähemmän juotavaa, katsoa ympärilleen ja tehdä aloite silloin kun siellä viiletti useampia nuoria miehiä.

Voihan sinne ravintolaan tai yökerhoon mennä vain istumaan, kuuntelemaan musiikkia tai räpläämään kännykkäänsä, mutta se pitää tajuta jo kotona että siellä saattaa olla muitakin ihmisiä jotka saattavat katsoa ympärilleen. Näin ollen ei kannata itkeä lauantaina tai viitsiä murjottaa jos saa osakseen ihailevia katseita.

Voi perkele totesin aamulla kun mehupurkkia auki väänsin hampaat irvessä. Ei näköjään riittänyt että käteen osui sen 17 päiväysvanhaa säilyketölkkiä kaupassa- ihan kunnollisia muuten olivat ja näköjään olin kuitin mukaan saanut ne ihan ilmaiseksi. Se oli ok, mutta toi päiväysvanha mehutiiviste tuotti kyllä tuskaa. Hyvä etten lähtenyt putkipihtejä hakemaan napsuteltuani ensin sinetin hakaset poikki. Vähän taisi kämmenestä ihoa kuoriutua, mutta kyllä se aukesi ja ihan juotavaa oli. Onneksi ei ollut yhtä vanhaa maitoa, koska se olisi varmaan ollut juomakelvotonta.

Sitten päivällä yritin ostaa Kotipizzan lahjakortteja- no niitä ei sitten ollut sen ensimmäisen työntekijän tiedossa joten kysyin sitten että mahtaisiko joku muu tietää missä niitä säilytetään, koska jopa minä olen saanut kotipizzan lahjakortin. Hän sit soitti esimiehelleen ja selvisi ettei niitä ole. Sentään toisessa kotipizzassa niitä löytyi ja niillä näyttää olevan hyvä idea. Siis se että ihan paperisenkin lahjakortin voi käyttää uudestaan.

Päivän työt piti hoitaa sitä ennen ja se rumba alkoi lavetin valojen arpomisella. Yhtään johdinta ei ollut pistokeessa kiinni, ja irlantilaisten näkemys johdinten väreistä ei ollut sama kuin veturin ohjekirjassa. Onneksi sentään maadoituksen ja jarruvalon värit olivat sattumalta oikea niin ei jäänyt arvottavaksi kuin vilkut ja parkit. Ei ollut mitenkään kiva remontti tuulisen pellon reunalla räntäsateessa.

Kaivurin kylki on aika lohduttoman näköinen.

Ei oikein edes huomaa että viikonloppu on jo vierähtänyt lauantaihin. Ravikuski=Ohjastaja- kai siellä voi joku muukin hevosta liikuttaa, mutta ohjastaja täytyy olla ja kurssin käynyt että pääsee kilpaa ajamaan.

Tänään piti olla rauhallinen päivä. Olihan se sitä, mutta 6:45 herätys ja 21:20 kotona. Se taas johtui pari päivää sitten maanmittauslaitokselta tulleesta puhelusta. Sieltä infottiin että yhdeksältä aamulla olisi rajanaapurin mökkiprojektin varalta rajalinjan merkkaus ja samalla voisivat kiertää myös minunkin länttini ympäri.

Siellä menikin useampi tunti. Ei niinkään yhden rajapyykin maahan lyömisessä ja maanmittareiden perässä tarpomisessa vaan sitten sen jälkeen kun rupesin moottorisahalla hakemaan niitä rajalinjoja.

Alkuun kelikin oli ihan loistava, mutta iltapäivän koittaessa tuuli alkoi tuntua. Vaikka varauduin laittamalla kameraan uudet paristot, ei auttanut. Kamera hyytyi puolen kierroksen kohdalla ja rupesi toimimaan vasta kun oli ollut siätiloissa lämpimässä.

No sitten taas näitä maailman pieniä juttuja. Ilmeisesti jopa Hesburger on loppujen lopuksi "pieni" työpaikka. Yleensä edeltäjän tapaa ennen seuraajaa, mutta tänään oli päin vastoin. Kysyin varmaankin käsipyyhepaperia vessaan, koska toinen automaatti oli tyhjä, toinen täynnä, mutta tukossa ja vihloi käyttää kuivatuskonetta viimassa kuvaamisen jälkeen. Nuori kaunis kassaneiti vastasi olevansa vasta kolmatta päivää siellä töissä ja ettei tiedä asiasta mitään. Johon minä sitten totesin että ei tuo vielä mitään ole, koska edellisellä asiointikerralla tynötekijä oli ollut töissä kokonaiset puoli tuntia.

Sit tämä kolme päivää ollut kysyi että missä pisteessä ja minkä näköinen. Kerroin mitä muistin ja kävi ilmi että olin tavannut hänen seuraajansa jonka kuvailu oli lyhyesti pitkät tummat hiukset.

Sitä ennen ehdin käydä syntisen hyvällä nimipäiväkeitolla. Päivän päätteeksi kuulin että vanhempi kuski oli pellolla kolhinut kaivikoneen kyljen perävaunuun, lavetista sähköpistoke kappaleina ja perävaunusta vielä toinen takavalo säpäleinä. Taas saa useamman päivän pyhittää korjauksille. On se perkele kun ei pellollakaan mahdu väistämään.

Vertasin muutama päivä sitten Ukrainaa Kosovoon. Serbia ei ole vieläkään Kosovoa tunnustanut ja jos osa Ukrainasta päättää liittyä Venäjään tuskin Ukrainakaan vapaaehtoisesti luopuu niin isosta alueesta.

"Älä lue Politicaa"- en ole ihan varma miten serbialaisen lehden nimi kirjoitetaan, mutta se oli kyllä sisällöltään välillä todella hupaisaa luettavaa. Siinä muun muassa kerrottiin kuinka kaksi Suomalaista rauhanturvaajaa oli karannut koska heidän mielestään Kfor kohteli serbejä niin huonosti.

Oikeasti kaksi suomalaista rauhanturvaajaa oli palannut kotimaahan henkilökohtaisten syiden vuoksi ja heistä kumpikaan ei ollut kovin innokas puolustamaan mitään etnistä ryhmää yhtään sen enempää mitä käskettiin.

Valtatyhjiö Kosovossa johti poltettuihin taloihin, autioihin pihoihin, itkeviin lapsiin ja pitkään rauhaturvaajien tarpeeseen. Toivottavasti Ukrainassa ei käy yhtä huonosti.

Vaihteeksi oli kirjallisten töiden aamupäivä. Sitten yritin soittaa työmaalle pariinkin otteeseen - ei vastausta. Pistin viestin perään että jos tarvii tuoda jotain niin ilmoittaa.

Ei tullut soittoa takaisin, eikä viestiäkään ja pääsi valoisaan aikaan kauppaan. Niin oli valoisaa että löysin 17 purkkia missä parasta ennen päiväykset oli menneet, kahdessa ne oli peräti viime vuoden puolella, eikä tainnut olla edes loppuvuotta. Kassalla sitten sain aikaan "Kassalle tarvitaan apuvoimia"- hälytyksen kun kassaneiti pohti pistetäänkö ne roskiin, annetaanko köyhille vai myydäänkö alennuksella.

Sitä ennen kävin katsomassa mitä panostaja oli saanut aikaiseksi. Louhetta oli ainakin jonkun verran näkyvissä, mutta viisi reikää näytti jääneen ehjäksi. Kun on kolmen metrin matkalla kolmea kivilaatua niin on varmaan ollut aika vaikeaa annostella turvallinen, mutta silti tarpeellinen määrä räjähdettä reikiin. Siellä missä louhetta oli enemmän oli kivessä luonnon muokkaamia halkeamia vähän joka suuntaan. Näki missä reijässä oli paukku ollut ja kolmen rivin päästä asti oli pinnasta puoli metriä irti ja näin ollen useampi reikä mennyt hukkaan.

Varmaankin juuri rikkonaisen kiven ja rajallisen mattomäärän vuoksi ei ollut tehnyt mitään isoa kenttää. Muutaman metrin maapeitolla olisi toki voinut pistää vaikka kaikki kerralla, mutta kalliosta on vähän huono kaapia.

Lehdessä oli kolme vai oliko peräti neljä maa-aines asiaa kuulutuksissa. Ihmettelen vaan kun niistä yhdessäkään ei puhuttu kiviaineksen vastaanotosta murskaamista varten tai maisemointimaan varastoinnista.

Tuntuu vaan niin kovin hullulta että lähes kaikkialla muualla paitsi Hyvinkäällä ajellaan tyhjällä kuorma-autolla maankaatopaikalta rakennuspaikalle ja taas rakennuspaikalta tyhjällä autolla sorakuopalle/kalliomontulle. Meno-paluu kuormia pitäisi suosia ja se onnistuisi kaikkein helpoiten velvoittamalla ja mahdollistamalla maa-ainesluvissa puhtaan maan vastaanotto ja käsittely. Hyvinkäällä ainakin muutama vuosi sitten maankaato tapahtui sujuvasti laskettelurinteen päältä alamäkeen (ei varsinaiseen laskettelusuuntaan kuitenkaan). Harmitti kun ei ollut kunnon kameraa- sinne kun alamäkeen lähti juuri ja juuri 18-tonnisella lastatatuksi kivi pyörimään niin siinä ei paljon pienet kivet, kannot ja puut vauhtia hidastaneet.

Päiväohjelmassa oli kaluston pesua, käynti konekiertueen grillin ääressä ja täytyipä vielä vetää yksi lavettireissukin. Tietysti juurikin lastauspaikalle ajaessa perään tuli tukkirekka ja kääntöpaikalla täytyi pyytää että päästäisi meidät alta pois ja tulisi sitten perässä.

Matka meni ihan ok vaikka jyrkin ylämäki olikin osittain jäässä. Huomasin sitten kärryä vaihtaessani että jotain outoa on pistokeessa. Lavetin pistoke oli mennyt kahteen osaan ja piikit siis veturin pistokkeessa, kuori siellä missä lavettikin.

Nyt osaan sit myös vaihtaa esiohjaussuodattimen. Kobelcosta se on jätettty pois jo suunnitteluvaiheessa. Nyt ei enää huoltoilmaisin hohda punaisena ja huuda, mutta seuraavaksi tarvii opetella ilastoinnin ja tuloiman suodattimien vaihdot.

Moni pitää Caterpillaria maailman parhaana kaivinkoneena. Se on makuasia, mutta aika edullisesti tarvis saada jos seuraavaksi tulisi sitä merkkiä. 235 oli helvetin vanha ja paljon ajettu siis yli 21000 tuntia, siltikin ottaisin mieluummin takaisin sen yksilön kuin kymmenen vuotta uudemman 315 B:n jossa ei ollut edes 8000 tuntia mittarissa ja se tuntui kertakaikkiaan loppuun ajetulta. Se oli maahantuojan mukaan vanha huoltosopimuskone- Ehkä oli ollut hyvässä hoidossa sen 5000-6000 tuntia, mutta moottori oli loppu, välijäähdytin tukossa, lämmityslaite, varoitusvalojärjestelmä ja muutama muukin sähköjuttu temppuili. Hydrauliikka toimi hienosti kun vaan koneessa oli vähintään 3/4 kaasu päällä, eikä puomistossa ollut välyksiä, vuotoja tai halkeamia. Se ei vaan paljon lohduta kun moottori ei käynnisty kunnon pakkasella eikä edes huoltomies saanut lämmityslaitetta/ilmastointia kuntoon.

Ilmeisesti laatu on lämmityslaitteen ja ilmastoinnin osalta parantunut. Oletan myös että uuden sukupolven moottorit kestävät vanhoja paremmin ainakin kunnollisilla öljyillä ajettaessa.

Mikä sitä ilmastointia sitten vaivasi- no kaikissa lämmityskanavissa oli senttimetrin verran paskaa pohjalla eli alimissa kanavissa yksikään läppä ei liikkunut kunnolla. Ei mitään vaikutusta vaikka sai kaikki kanavat purettua, käyttömoottorit vaihdettua ja läpät liikkumaan. Vaikka kennot puhdisti, suodattimet vaihtoi ja kylmäainetta lisättiin oli ohjaamo edelleen kesällä kuin sauna. Viimein sitten kyllästyin ja kävi lopulta ilmi että se ainoa osa mikä puhaltimen ohella liikkui ilman puhdistamista (eli lämpöhana) olikin sisältä kappaleina ja päästi aina kyymaa nestettä kennoon, joskus enemmän joskus vähemmän- olis siis talvella varsin viileä ohjaamo välillä.

Tänään posti ei tuonut huoltomiehen laskua, mutta sen verran outo lasku tuli että soitin välittömästi liikkeeseen. Oli siis kyse 13,6" x 28" sisärenkaista ja ne sopii tasan perintökalleuden etuakselille. Sen renkaat on kuitenkin ehjät ja ovat olleet siitä saakka kun loistava harjoittelija "tyttö" käytti sen rengasliikkeessä ja siitä on useita kuukausia.

Kävi sitten ilmi että ne oli menneet vastaavaan koneeseen josta ilma pakeni renkaan ja vanteen välistä- niin kuuluukin käydä kun se saakelin tumpelo painelee kannokossa liian pienillä rengaspaineilla ja ilman ketjuja.