Rajankäyntiä eli maastotöitä

Tänään piti olla rauhallinen päivä. Olihan se sitä, mutta 6:45 herätys ja 21:20 kotona. Se taas johtui pari päivää sitten maanmittauslaitokselta tulleesta puhelusta. Sieltä infottiin että yhdeksältä aamulla olisi rajanaapurin mökkiprojektin varalta rajalinjan merkkaus ja samalla voisivat kiertää myös minunkin länttini ympäri.

Siellä menikin useampi tunti. Ei niinkään yhden rajapyykin maahan lyömisessä ja maanmittareiden perässä tarpomisessa vaan sitten sen jälkeen kun rupesin moottorisahalla hakemaan niitä rajalinjoja.

Alkuun kelikin oli ihan loistava, mutta iltapäivän koittaessa tuuli alkoi tuntua. Vaikka varauduin laittamalla kameraan uudet paristot, ei auttanut. Kamera hyytyi puolen kierroksen kohdalla ja rupesi toimimaan vasta kun oli ollut siätiloissa lämpimässä.

No sitten taas näitä maailman pieniä juttuja. Ilmeisesti jopa Hesburger on loppujen lopuksi "pieni" työpaikka. Yleensä edeltäjän tapaa ennen seuraajaa, mutta tänään oli päin vastoin. Kysyin varmaankin käsipyyhepaperia vessaan, koska toinen automaatti oli tyhjä, toinen täynnä, mutta tukossa ja vihloi käyttää kuivatuskonetta viimassa kuvaamisen jälkeen. Nuori kaunis kassaneiti vastasi olevansa vasta kolmatta päivää siellä töissä ja ettei tiedä asiasta mitään. Johon minä sitten totesin että ei tuo vielä mitään ole, koska edellisellä asiointikerralla tynötekijä oli ollut töissä kokonaiset puoli tuntia.

Sit tämä kolme päivää ollut kysyi että missä pisteessä ja minkä näköinen. Kerroin mitä muistin ja kävi ilmi että olin tavannut hänen seuraajansa jonka kuvailu oli lyhyesti pitkät tummat hiukset.

Sitä ennen ehdin käydä syntisen hyvällä nimipäiväkeitolla. Päivän päätteeksi kuulin että vanhempi kuski oli pellolla kolhinut kaivikoneen kyljen perävaunuun, lavetista sähköpistoke kappaleina ja perävaunusta vielä toinen takavalo säpäleinä. Taas saa useamman päivän pyhittää korjauksille. On se perkele kun ei pellollakaan mahdu väistämään.