Ei oo ei tuu ja jos on niin on vanhoja

Voi perkele totesin aamulla kun mehupurkkia auki väänsin hampaat irvessä. Ei näköjään riittänyt että käteen osui sen 17 päiväysvanhaa säilyketölkkiä kaupassa- ihan kunnollisia muuten olivat ja näköjään olin kuitin mukaan saanut ne ihan ilmaiseksi. Se oli ok, mutta toi päiväysvanha mehutiiviste tuotti kyllä tuskaa. Hyvä etten lähtenyt putkipihtejä hakemaan napsuteltuani ensin sinetin hakaset poikki. Vähän taisi kämmenestä ihoa kuoriutua, mutta kyllä se aukesi ja ihan juotavaa oli. Onneksi ei ollut yhtä vanhaa maitoa, koska se olisi varmaan ollut juomakelvotonta.

Sitten päivällä yritin ostaa Kotipizzan lahjakortteja- no niitä ei sitten ollut sen ensimmäisen työntekijän tiedossa joten kysyin sitten että mahtaisiko joku muu tietää missä niitä säilytetään, koska jopa minä olen saanut kotipizzan lahjakortin. Hän sit soitti esimiehelleen ja selvisi ettei niitä ole. Sentään toisessa kotipizzassa niitä löytyi ja niillä näyttää olevan hyvä idea. Siis se että ihan paperisenkin lahjakortin voi käyttää uudestaan.

Päivän työt piti hoitaa sitä ennen ja se rumba alkoi lavetin valojen arpomisella. Yhtään johdinta ei ollut pistokeessa kiinni, ja irlantilaisten näkemys johdinten väreistä ei ollut sama kuin veturin ohjekirjassa. Onneksi sentään maadoituksen ja jarruvalon värit olivat sattumalta oikea niin ei jäänyt arvottavaksi kuin vilkut ja parkit. Ei ollut mitenkään kiva remontti tuulisen pellon reunalla räntäsateessa.

Kaivurin kylki on aika lohduttoman näköinen.

Ei oikein edes huomaa että viikonloppu on jo vierähtänyt lauantaihin. Ravikuski=Ohjastaja- kai siellä voi joku muukin hevosta liikuttaa, mutta ohjastaja täytyy olla ja kurssin käynyt että pääsee kilpaa ajamaan.