Neljän tuulen luukku

Aamu alkoi vitutuksella. Siis lähinnä siksi kun tiedossa viikolla tapahtuneen suojapellin oikomista.

Teräs on kummaa ainetta kun se on olevinaan niin kovin jäykkää, mutta kuitenkin sitä voi venyttää, puristaa, taivuttaa, valssata tiettyyn rajaan asti. Sitten kun tuollainen teräksinen luukku saa kunnon osuman niin se pieni noin 30 mm revennyt reikä tarkoittaa vinoja saranoita noin 40 cm päässä, pysyviä muodonmuutoksia reilun A4 kokoisella alalla ja tietysti koko pelti on hieman propelilla. Ei siis ihme että vastaava pelti solmussa maksaa AVK:lla 300 €, tehdasuutena varmaan varaosana puolet tai tuplaten lisää.

Kun pelti on tarpeeksi venynyt niin siihen ei tehoa pelkkä vasaroiminen, ei pelkkä lämpö, ei pelkkä ruuvipuristin, eikä pelkkä leikkaaminen. Toki jos olisi leikannut puolen neliömetrin palasen pois ja tehnyt uuden osan tilalle...

Nyt se on kuitenkin mahdollisuuksien mukaan tehty. On tulitikkuaskin verran uutta peltiä kyljessä ja varmaan puolisen metriä hitsaussaumaa.on hiottu ja pohjamaalattu. Pakkelia en ruvennut levittämään kun se nyt ei mikään henkilöauto ole ja kun seuraavan kerran sen kanssa tieltä poikkeaa niin naarmuja siihen puntin viereen joku puska kuitenkin tekee. Maali täytyy olla ja mielellään myös pohjamaalia ettei rupea raivolla ruostumaan.