Contour

Tuolla haulla päästään vuoden 2008 kanadalaistutkimuksen otsikkoon. Sattumalta eilen juttelin Kanadasta juuri palanneen vaihto-oppilaan kanssa. Kuitenkin samasta aiheesta on kirjoitettu ihan kotimaisessakin lehdistössä ja vieläpä tällä viikolla. Sitä on siis tutkittu Suomessakin.

Tuota ei kuitenkaan pitäisi ihan purematta niellä. Jos istuu paikallaan yli kolme tuntia päivässä tekemättä juuri mitään ja napostelee niin en millään jaksa uskoa että televisio yksinään kykenisi ketään lihottamaan.

On siis muutettava tutkimusmetodia ja asetettava kysymys miksi jotain tapahtuu. No jos on siis perhe a jossa on televisio ja perhe b jossa ei ole. Perhe a katsoo televisiota yli kolme tuntia vuorokaudessa ja sen ajan perhe b tekee jotain muuta. Kenties tekevät uusia perheenjäseniä, liikkuvat, lukevat, leikkivät laulavat tai harrastavat jotain muuta. Tai kirmaavat salaa naapuriin että pääsisivät katsomaan jonkun muun perheen televisiota.

Edellisen kerran kun tapailin ihmistä jonka taloudesta TV puuttui ihmettelin ensin sen puuttumista. Kun siihen sitten tottui niin kannoin oman televisioni ja digiboxin pihavarastoon- siellä ne lepäävät edelleen. Jos hän sattuisi tämän lukemaan niin kerrohan : onko töllöttimen puute hoikistanut?

On saanut jäädä 6x nopeudella katsomatta"Posketonta Bongausta, Kaikki rakastavat valaita ja lähes kaikki James Bondit, kuten myös Uutiset. Ehkä olisi syytä katsoa myös muutama opetusvideo- siis sellainen jota oma sisko tai serkku ei ole salaa kuvannut. Yhdessä asiassa hän kuitenkin oli todella oikeassa- TV on muiden ihmisten elämää. Vaikka kuinka katsoisi Metsien miehiä ja Rekkakuskeja jäällä niin se on ihan eri juttu kuin laittaa saha käyntiin ja metsää nurin tai rullata puolilperävaunuyhdistelmän kanssa ratisevalle jäätielle.

Tämän viikon myötä on tullut murehdittua vähän liikaa muiden ihmisten asioita. Taas yksi murhe lisää jos täytyy oikeasti pohtia millä aikuinen mies vieroitetaan alkoholista. Ilmeisesti se on taas tyyppiesimerkki ongelmaisesta joka ei tunnista ongelmajuomistaan, eikä varsinkaan sitä kuinka paljon se rasittaa vaimoa ja onneksi jo aikuisikään päässeitä lapsia.

En nukkunut edellisenäkään trooppisena yönä kunnolla. Ei auttanut sauna, ei auttanut kevennetty peitto.

Voi tietenkin olla että syy on vain ja ainoastaan korvien välissä. En kuule kellon tikitystä tai prosessorituulettimen huminaa, mutta ajattelen ilmeisesti vähän liikaa tulevaisuutta ja liian kauas tulevaisuuteen, menneisyyteenkin.

Mietin esimerkiksi miten kannustaisin reippaasti ylipainoisia sukulaisiani pitämään itsestään parempaa huolta ja sitä miten saisin naapurini ymmärtämään miten tärkeää toimiva ojitus ja ajokuntoinen tie minulle ovat. Tietysti siinä vaiheessa kun työeämä on ohi niin ei tarviste enää kyetä pysähtymättä kymmeniä kilometrejä juoksemaan, mutta jos nelikymppisestä asti alla on hajonnut tuoleja ja sohvalta nousemiseen täytyy otta useamman kerran vauhtia niin vika on jossain muualla kuin minun korvieni välissä.

Itse asiassa uskon että lähinnä kyse on ollut ystävystymisestä oluen kanssa- se kun ei valita likaisista käsistä, pesemättömistä vaatteista, läskien alle hautaununeesta munasta, vähentyneistä haluista tai kyvyistä, tai varsinkaan siitä kun jääkaapissa on vain olutta ja makkaraa. Siihen on sitten yhdistynyt häpeä juoda sitä kotona, sitä kautta halu päästä pois nalkuttavan emännän luota jonnekin missä on halpaa alkoholia ja itsensä estottomaan mielentilaan juoneita naisia.

Minun muistinihan ei ole erehtymätön, en ole psykiatri, lääkäri tai varsinkaan minkään sortin hoitaja. Sen kuitenkin ymmärrän että puheet painoindekseistä, liikunnasta, ruokavaliosta ym ovat nykypäivää, koska ruokaa on saatavilla pääsääntöisesti enemmän kuin sitä saa päivän aikana millään työmäärällä tai liikunnalla kulutettua.

Siitä tullaan vääjäämättä tilanteeseen että hoikkien ja atleettistenkin ihmisten on alettava käyttää aikaa miettien miten paljon ja mitä voi syödä ja juoda, miten paljon tarvitsee liikkua ja miten se käytännössä onnistuu.

Viimeiset viikot olen joka ilta töiden jälkeen ollut niin väsynyt ettei tosiaankaan ole tehnyt mieli lähteä lenkille- oli keli sitten miten hyvä tahansa. Televisio ja tietokone ovat vieneen voiton ja se taas tarkoittaa että vaaka näyttää noin 80 kg lukemia. Se ei ole mikään ihannepaino, vaikkei vielä mikään valtava ylipainokaan.

Kun taas sitten asioita ajattelee vuosia eteenpäin niin nyt ja tulevaisuudessa painolle on tehtävä vähennysliike. Ihan vain siksi etten ole kuusikymppisenä reilut satakiloinen nilkat, polvet ja lonkat hajalla makaava sohvaperuna. Mun hermoni eivät enää kestä joukkueurheilua jossa mennään hampaat irvessä joka tilanteeseen, kuntosali ei ole minun juttuni, olen surkea uimaan- vaikka omistan kirkasvetisen savipohjaisen lähdelammen. Vesi on tietysti kylmää ja talvella jäässä.

Vaikka päivällä oman toimen ohella, laittaisi putkia, lapioisi sora, kiipeilisi kaivantoon ja takaisin- se ei millään riitä polttamaan kahden kunnollisen lämpimän aterian sisältämään energiamäärää. Niin se vaan valitettavasti on. Jos en mitään muuta muuttaisi kuin alkaisin pitämään alkoholista- oluesta, siideristä ja lisäisin sitä yhden pienen pullon tai tölkin päivällisen yhteyteen, iltaan tai muutaman vapaaillan ratoksi, lihoisin varmasti ja pahimmassa tapauksessa kilon viikossa tahdilla.

Ihme juttu että oikeastaan valtaosalle väestöstä kaikkein helpoin tie on kaikkein vaikein kuljettavaksi. Ei tarvitse hikoilla, ei tarvitse tanssia, ei luopua autosta-tarvitsee vain olla syömättä ja juomatta liikaa energiaa.

Jos joku on siinä onnistunut tai näyttää onnistuneen sen perusteella miltä näyttää varsinkin uimapuvussa takaapäin niin ilmeisesti senkin kertomisesta saa seuraavaksi vihapostia. Koittaa nyt ymmärtää että se vyötärön ja lantion suhde näytti vähintäänkin hedelmälliseltä, eikä todellakaan miltään vesielämäänkin sopeutuneelta nisäkkäältä.

Onko laiha ihminen sitten onnellisempi tai terveempi kuin lihava- ei tietenkään ole jos ei ole tyytyväinen itseensä. Oli siellä peilissä sitten millainen mörökölli hyvänsä niin sitä peilikuvaa kolmisen sekuntia katsomalla suurin osa väestöstä löytää itsestään jotain mitä haluaisi muuttaa. Olkoon se sitten puuttuva sormus vasemmasta nimettömästä, liian isot nännipihat, puuttuvat kulmakarvat, nenä, vihaiset silmät tai väärä vyötärön ja lantion suhde.

Muistan kun muutama vuosi sitten olin syömässä naisen kanssa jolla oli minun mielestäni täydellinen runko, mallikasvot ja sääret joilla olisi voinut tehdä Julia Robertsin stuntit pretty womanissa. Hän halusi laihduttaa joitain paikkoja kun ei ollut tyytyväinen itseensä.

Miten naiselle voi sanoa ettei tuosta hoikasta varresta soisi enää lähtevän grammaakaan? Tai miten sanoa että sinä olet kaunis ja älykäs, mutta kaipaan sitä muutaman vuoden takaista raitista sporttiversiota ajalta ennen nillkkojen ja polvien operoimista. Tai että alkoholi ei tee sinusta kaunista, tupakka ei tee sinusta hyvän makuista, hevonen ei lisää jo tapissa olevaa viehätysvoimaasi tai että kumpa olisin saanut sinut iskettyä ennen kuin miehesi pani sinut paksuksi ja jätti.

Minähän en ole kovin ulkonäkökeskeinen, enkä panosta kauheasti omaan ulkonäkööni, tai varsikaan vaatteisiini. Tiedän kuitenkin miten paljon helpompaa on kiinnostua kerta toisensa jälkeen normaalista naisen vartalosta. En itse asiassa usko että yksikään nainen valisisi minut puhtaasti ulkonäön perusteella ihmismassasta. Minä en ole koskaan pärjännyt siinä kilpailussa. En edes silloin kun urheilin 5 - 7 kertaa viikossa. Miksi siis nähdä kaikki se hikoilu ja vaiva- no tietysti siksi että oli itse paremmassa kunnossa ja urheilu antoi myös hyviä kontakteja vastakkaiseen sukupuoleen. Sitä urheilemisen ja sen myötä kiinteytymisen kipinää ei vaan enää ole. Lahjoja ei ole riittävästi minkään lajin huipulle- tai siis ehkä yhden olisi, mutta ei enää tällä ikää mitään järkeä alkaa harjoittemaan vaikka nimissä olisi kaksi jaettua epävirallista ennätystä 15 vuoden takaa.

Jos nyt sitten joku peilikuvaansa tyytymätön nainen tätä lukee ja itkee kotonaan tai älypuhelimensa äärellä- se on ihan turhaa itkua. Vietin ehkä elämäni parhaat nelisen kuukautta kaksi kertaa pitkäaikaisinta tyttöystävääni kookkaamman naisen kanssa. Siinä vaiheessa ulkonäöllä, kiloilla ja senteillä ei ollut mitään merkitystä. Elintavoissa vaan oli niin suuri ero että totesin itseni kyvyttömäksi muuttamaan itseäni ja mielipiteitäni riittävästi, enkä uskonut hänekään haluavan niin suurta muutosta omaan elämäänsä. Jos halusi niin virhe on jo tapahtunut monta vuotta sitten ja paljon muutakin.

SEN jo kauan sitten päättyneen suhteen tärkein opetus ei ollut pakastepohjalle tehty pizza vaan se ettei naisen ulkonäöllä ole oikeastaan merkitystä kun selviää ensinäkemisestä piiloutumatta ja juoksematta karkuun. Se nimittäin kävi mielessä silloin reilut 10 vuotta sitten ja auto oli valmiiksi lämpimänä kulman takana nokka menosuuntaan.

Helteessä on se hyvä puoli että kaksipyöräiselläkin tarkenee ajella ilman kuutta vaatekerrosta. Tietysti ajopuvunkin voi laittaa kun ei paljon himmaile.

Kävin siis tänäänkin ulkoiluttamassa Suzukia. Pienitehoisessa klassikossa on se hyvä puoli että sillä voi ajaa ihan rajoitusten mukaan kaasu pohjassa. Jotain outoa tuossakin koneessa on- tai sitten sen sähkölaitteissa/akussa, koska tyhjäkäynniltä välillä putoaa toinen sylinteri pois pelistä. Lienee aika kiristää kansi ja tarkista onko kärjet säädöissään. Toki akunkin voisi ehkä huomenna ladata varmuuden vuoksi.

Tänään piti tehdä ruokaa ja aloittaa viemärikaivannon avaus, mutta päädyin matkalla silittelemään rinnettä.

Ehkä olisi voinut leipomisen jälkeen mennä suoraan nukkumaan ja maistaa aamulla uuden palan herkullista mansikkapiirakkaa. Ei kuitenkaan vielä väsyttänyt, päivärytmi on sekaisin ja helvetin kuuma.

Millä sitä kuumuutta sitten helpottaa- no menemällä ulos tai ilmastoituun tilaan kuuntelemaan musiikkia- edellisenä yönä oli suolaiset niin pitkään uunissa että paikka oli mennyt kiinni kun pääsin ovelle asti. Oli ilahduttavaa huomata että paikalla oli selvästi toisistaan pitävän naisparin ohella muutakin silmänruokaa kuin naispuolinen henkilökunta. Oli mustavalkopallohametta, oli Aulangontietä lenkkireittinään käyttävä sporttikaunotar ja monta muuta vähintäänkin mukiinmenevää. Makunsa kullakin ja jollekin lyhyet hiukset, muutama tatuointi, lävistykset tai vaikkapa kukkaseppele kaulassa voi olla juurikin se tarvittava katalyytti halutun huomion saamiseksi.

Kaupassa taas satuin olemaan lähes ainoa kanssa asiakas ja niistä harvoista muista yksi oli pukeutunut melkein varpaankynsiä myöden pinkkiin. Mulla olisi ollut siihen asukokonaisuuteen sopiva pinkki perintökassi, mutta ei tietenkään mukana, eikä varsinkaan pestynä muutaman tuhannen työautossa lojutun kilometrin jäljiltä.

Tänään totesin että ehkä kirkkoon voisivat vanhemmat pukea rippikoulun käyneet tyttönsä hieman siveämmin. En nyt mitään burkhaa tarkoita vaan että sen verran hameeseen pituutta ettei pääkäytävään nähden poikittain istuessa ihan pikkuhousut näy ja taas toisaalta se yläosakin voisi peittää nännit myös yläpuolelta. Tällä kertaa pappi ei sentään saarnannut pelkästään synnistä, himosta ja siitä ettei ihmistä saa rangaista siitä mitä on kirjoitettu hiekkaan. Siinä olisi ollut viime viikon häihin kolmas morsiusneito ja neljäs olisi voinut olla yksi isosista. Tai niin päin että sen isosen ja yhden morsiusneidon kun olisi vaihtanut päikseen niin tuskin puoletkaan häävieraista olisi huomannut vaihtoa.

Ei olisi huomannut varmaan konfirmaatiolapsen äitikään, koska itku päästi valloileen jo seremonian puolivälissä ja suorastaan hävetti kun ei ollut tarjolla edes paperia. Autossa olisi ollut, mutta ei taskussa.

Juhlat on nyt sitten vähäksi aikaa juhlittu ja kävin vähän ajelemassa. Sattumalta terassilla istunut ilmeisesti neiti ihmetteli millä olen liikeellä kun asuna oli nahkatakki ja verkkarit. Vastaus oli helppo, koska kävin tarjoamassa Suzukia sijoitukseen reiluksi kahdeksi vuodeksi. Tuntuu vaan että liian monta rautaa on ihmisillä tulessa.

No niin, mutta siis olen ilmeisesti lahjakkaan näkymätön. Voin olla samassa tilassa lähes kolme tuntia ilman että minut havaitaan ja ilmeisesti pitäisi vaan joka kerta käydä juttelemassa. No mikäs siinä, mutta on kuitenkin paljon mukavempi esimerkiksi kertoa parikymppiselle kuorma-autokortilliselle naiselle että polkupyörän kanssa pysähtyminen toinen jalka suojatien viivalle täyttää mielestäni suojatiesäännön pysähtymisvelvoitteen. Eli niin kauan kun se jalka on siinä maassa, eikä hän aja pyörällään niin hän on jalankulkija ja kun on suojatiellä niin hänelle on annettava esteetön kulku ja se on esteetön vain silloin kun pysähdyn siihen suojatien eteen odottamaan.

Nainen ei siitä paljon hämääntynyt vaikka hänelle kerroinkin pysähtymiseni syyn- en tosin sitä että näytti varsin hyvältä.

Mutta siis terassille pysähtyminen johtui niin ikään näköhavainnosta. Havainto ei tällä kertaa ollut pelkät hiukset.

Viime yönä tein suolaista piirakkaa. Nyt on uunissa vuorostaan mansikkapiirakka. Saa nähdä millaista tulee tällä kertaa. Taikina ainakin oli hyvää ja se näytti jos tässä vaiheessa hieman kohonneen uunissa. Niillä eväillä pitäisi olla pohjan osalta maku ja rakenne kohdallaan.

Täytteessähän nyt sit ei ole kuin lähinnä marjoja ja sokeria.

Viime yönä totesin että autosta on akku tyhjä. Samoin oli akkkuporakoneesta ja seinäkellokin näyttää pysähtyneen. On siis aika ladata akut, vaihtaa paristot ja pistää uuni jälkilämmölle.

Noin muuten päivään mahtui muutaman sadan vesilitran humauttaminen painepesurin läpi, sitä ennen tein varauksen kaapelilta kaapelille.

Tälle päivälle, tarkoittaen perjantaita, olin suunnitellut vain yhden pikkuhomman. Kuitenkin kun viimein selviydyin koneen kanssa oikeaan osoitteeseen päätin että nyt perkele otan kaikki penkkojen irtokivet pois. Niistä kaksi oli kohtuullisen isoja- siis sellaisia että sulassakin maassa niihin osuminen perälevyn kulmalla todennäköisesti rikkoisi joitain.

Toinen kivi etukauhaan, toinen takakauhaan ja kotiin. Hommassa meni oletettua paljon pidempään ja syöminen ja vähän heikoksi, mutta en jättänyt kesken vaan autoin vielä yhtä sen tien asukkia saamaan pressut pois hiekkakasansa alta. Sen perään piti mennä siirtämään yhtä konetta.

Sitä ennen oli kuitenkin tyhjennettävä lavaa eli muutama kuutiometri hyviä koivupöllejä ja kiinalainen dsg ja japsi täry- sattumoisin niissä on lähes yhtenevät polttoainelaitteet- tiedän, koska japsilla on ajettu kiinakoneen osilla.

Sain tänään myös teltan- enkä tarkoita että varsin kesäisissä hepenissä pressuja repinyt nainen olisi aiheuttanut liikehdintää paisuvaiskudoksessa. Ulkonäön puolesta sitä olisi kyllä voinut tulla, mutta pihassa pyörinyt mies ja niiden tenavat pitivät veren päässä. Samoin jos pienimmän teltantuojan äiti olisi sattunut paikalle.

Päivän päätteeksi päädyin kotiuttamaan maasturin. Se ei kauhean kaukana ollut, mutta sen verran kuitenkin ettei yöllä tehnyt mieli lähteä kävellen hakemaan. Suzukin saa onneksi haettua kauppareissulla perävaunulla.

Noin 300 kuollutta lentoturmassa ja entisiä nokialaisia potkitaan pihalle muuallakin kuin Suomessa sankoin joukoin.

Eilen minulta kysyttiin mihin aikaan olisin tulossa tiettyyn paikkaan. En tiennyt sitä silloin, enkä tiennyt silloinkaan kun olin jo matkalla- puhumattakaan paluumatkasta.

Minulle tarjottiin puolen yön tienoilla ateriaan kuuluvaa kahvia- sehän ei tietenkään kelvannut kun en kahvia juo. Sen sijaan, koska ilmeisesti roskis kutsui pullia sain niin mehukkaan wienerin että mehua oli melkein kyynärpäätä myöden ja lattiallekin ennen kuin sain lautasen alle.

Toisaalta jos niin kaunis nainen sinkkumiehelle tietynlaisia kahveja ehdottaa niin varmasti moni teeihminenkin suostuu.

Päivällä sain eräretkikohde ykkösestä telttapaikan tasoitettua, loput sorat mäen päälle lähes kaikki tavarat kyytiin. Sain myös lähes kaikki lasinsirut imuroitua ohjaamosta.

Paluumatkalle lähdin tyhjenttettyäni akkukoneesta akun, ostettuani lähes puolet rautakaupan suodatinkankaista ja tehtyäni uuden näkkärin seuraavaa telttailureissua varten. Tietysti pistin paluukuormaan pari isoa koivua, täryn ja kiinalaisen d-generaattorin.

Aivan pirunmoinen päivä ja vielä yksi työtilaus tuli kotimatkalla,

Kuolleiden simpukoiden ohella tänään on nähty ja kuultu ikäviä uutisia entisille nokialaisille. Olen kirjoittanut aiheesta ennenkin ja taas jos 500- 1000 hyväpalkkaista työpaikkaa häipyy Suomesta niin ei voi muuta kuin ihmetellä vanhan Nokian tyhmyyttä ikkunamaailman seikkailuissa.

Elopin jälkiä siivotaan miljoonilla ellei miljardeilla ja ikävää sanoa: Mitäs minä sanoin. Luulisi ainakin Jollalla olevan pian varaa valita hyvää ja kokenutta työvoimaa, mutta en jaksa uskoa että näistäkään uutisista mitään kovin hyvää seuraisi.

Jos jotain pitäisi nyt kiukulla tehdä niin se olisi käyttöjärjestelmä ja sitä tukevat helppokäyttöiset laitteet joilla pistettäisiin Microsoft, Apple ja Google polvilleen tai konkurssiin. Itse asiassa oppia voitaisiin ottaa menneisyydestä eli ajasta kun käyttöjärjestelmän ja ohjelmien piti toimia kymmenien tai korkeintaan satojen kilotavujen muisteilla, eikä kuten nykyään että puhutaan sadoista megatavuista.

Sen ymmärrän että tieteellisessä laskennassa, liikkuvan kuvan käsittelyssä tai vaikkapa 3D mallinnuksessa tarvitaan tehoa ja muistitilaa, mutta että pelkkä sähköpostin lukeminen vie jumalauta 1,78 Gigatavua muistia jos virustorjunta on päällä. Puhun siis sen yrityksen tuotteesta jonka tulkinta sanasta investointi on satojen tai tuhansien irtisanominen.

Olisiko sitten Suomesta todettu suoraan että Windows on paska ja ettei sen kehittämiseen ei kannata uhrata enää aikaa tai energiaa.

Huh mikä päivä. Saunapallon asennus meni kivasti, samoin koko muukin päivä ainakin tähän saakka.

Huominen on toivottavasti lyhempi ja kuivempi.

Vastaanotolla minua vastapäätä istui parivuotiaan äiti miehineen. Kertoi että nyt olisi aika lähteä kokeilemaan eräilyä lapsen kanssa- ihan vaan yhdeksi yöksi alkuun. Kysyin silloin itseltäni: Mistä tuollaisia naisia oikein löytää ja millä ne valloitetaan. Olin siis itse jo suunnitellut oman retkeni heidän retkipaikkansa ohi ja niin ikään vain yhdeksi yöksi tällä erää.

Oli siis lähes ihanteellinen keli, lähes ihanteellinen paikka ja erittäin edullinen varustus. Ehkä patjassa olisi saanut olla enemmän paksuutta.

Joka tapauksessa oli mukava herätä omia aikojaan ja tulla kotiin pyykkikone syöttämään vasta täyden työpäivän jälkeen. Toinenkin yö olisi muuten mennyt, mutta vettä tuli kaatamalla työpäivän jälkeen, enkä siitä syystä halunnut ottaa kastumisen riskiä.

Tänään kannoin, hirsiä, ristikoita, puita sekä sahattuja että sahaamattomia, isoja kiviä ja soraa. Huomenna sieltä voisi päästä pujahtamaan taas kohti omaa ikuisuusprojektia.