Contour

En ollut kovin innoissani lähtiessäni tänään matkaan, enkä ollut kovin innoissani kun palasin kotiin. Kotomatkalla totesin että näköjään tuo kantatien varsikin kelpaa lempiväisille, mutta joku sinne hyökkäsi kolmanneksi pyöräksi juoksujalkaa- omatunto kenties, ehkäisyvälineet tuskin.

En ollut kovin innoissani risteilemisestä- onneksi se vaihtui kumipyöräkyytiin- sinänsä harmi että se selvisi niin myöhään, koska olisi ollut kätevä jättää vaihtovaatteet autoon ja olisi muutenkin säästynyt paljon aikaa ja vaivaa.

Eipä silti- varsin harvoin sitä päätyy noin viehättävään seuraan. Toki muutama istumapaikka oli vielä täyttämättä ja monta nimeä jäi kuulematta kuten se jolla oli tummat hiukset, valkoiset kengät ja kaunis hymy.

Naisen ikää arvatessa menee joskus pahasti metsään. Kysymykseen ei aina saa vastausta, mutta tällä kertaa olisin arvannut kolme vuotta yläkanttiin. Morsiusneidoista yksi sai itkun ja ruusun, toivottavasti ei piikkejä. Keskimmäinen oli tuttu ja vanhin jätti sitten varjoon päivän päätähdenkin.

Itse juhlissa ei ollut mitään vikaa ja tuntui suorastaan epätodellisen täydelliseltä. Ehkä olisin viihtynyt vielä pidempään jollei väen vähenemisen myötä olisi alkanut kolottaa päätä ja toista kantapäätä.

Pitkätossu kun ilmeisesti on perinyt sekä kauneuden että luonnollisen taipumuksen esiintymiseen joltain muulta kuin sadun piraatti-isältä.

Ruoka oli loistavaa, kakku erinomaista, ohjelmaa sopivasti ja kokolailla täydellinen onnistuminen juhlien kaikilta osin. Onnea ja menestystä heille.

Tänään olisi ohjelmassa vesireitti, juhlavan tilaisuuden näkeminen, K18 bileet ja sen päälle olettaisin ulkoiluttavani Suzukia hiljaisessa maalaismiljöössä.

En sitten tiedä mikä edellisellä unelmaparilla meni metsään. Oliko koulun kauneimman tyttösensen ja komean pojan suhde liian kylmä, kuuma, tylsä vai värikäs, mutta joka tapauksessa evoluutio on toivottavasti hoitanut hommansa ja seuraava pari on kummallakin parempi. Uskon näin olevan, koska elämä on ihan erilainen kolmi- tai nelikymppisen silmin kuin mitä se oli parikymppisenä. Odotukset ovat realistisemmat ja ehkä se kädestä suuhun eläminenkin on vähän rauhoittunut.

Kannatan tasa-arvoa varsinkin mitä tulee tietoihin ja taitoihin. Vanhoilla sukupuolirooleilla on ollut aikansa ja paikkansa, mutta jos ei nykyaikana mies erota tiskikoneessa olevia puhtaita astioita likaisista tai osaa lakanoitaan laittaa pyykkikoneeseen niin kyllä kuka tahansa täyspäinen nainen ainakin yrittää opettaa ja jos ei onnistu niin sitten on aika purkaa suhde.

Ehkä vähän kärjistetysti sanottu ja voi toki olla niinkin päin että nainen on se joka ei ymmärrä että ruoka on muutakin puuroa ja sen sisältämää energiaa. Toki samaan lopputulokseen tai jopa paremmalla hyötysuhteella parempaan lopputulokseen pääsee kun laskee koko aterian tehosekoittimesta läpi, mutta se ei ole sama asia kuin istua pöydän ääreen ja syödä kunnon ateria missä on samat aineet.

Jos oikeasti yli kuusikymppinen mies väittää ettei ole väliä miten makaronit keittää niin ei ole sit mitään arvostusta ruokaakaan kohtaan. Samoin jos syöminen tapahtuu pienestä pitäen sängyssä tai sohvalla.

On ollut jokseenkin tiiviit kolme viikkoa töissä. Nyt sitten viimein oli aikaa tehdä ruokaa ja havaita että vihreä lävikkö puuttuu. Vain kansi on jäänyt jäljelle. Koska en ole kolmeen viikkoon kotona syönyt kuin aamupalaa niin ei sitä ole huomannut.

Lävikkö tai siivilä on toki palvellut jo kymmenkunta vuotta, mutta eihän se ole mikään pitkä ikä Tupper...... . Huomasin myös että minulla on kaksi uutta paistinpannua- varmaan on vielä hetken aikaa paketissa nekin- eivät toki enää lahjapaketeissaan.

Mitäs vielä... Niin tuo lomailun sietämätön rasittavuus. Kannattaako lomalle lähteä rahattomana, rasittumaan, rahattomassa seurassa, olla pimeässä hotellihuoneessa ilman sähkojä, odotellen milloin matkaseuralaiset saapuvat avaimineen.

Minä en ole mikään matkailun asiantuntija, mutta sen tiedän ulkomailla työskentelystä ettei yksikään päivä ole ilmainen jos meinaa tehdä muutakin kuin olla hotellialueella ja käyttää etukäteen maksetut ateriat ja palvelut.

Sitten jos meinaa ostaa jotakin niin käytännössä aika moni lomalla halvalta ja hienolta näyttänyt tuliainen osoittautuu viimeistään lentokentällä kalliiksi ja kotona hautautuu käyttämättömänä kaappiin.

Voi siis laskea että ilman mitään tuliaisia pitää olla 100 € päivää kohti käytettävissä jos liikkuu kävellen ja pärjää ilman alkoholia. Käytännössä aikuinen kuitenkin kuluttanee tuon satasen helposti tai sitten yhtenä iltana tuon verran jo varastetaankin.

Myös kotimaassa matkailu maksaa, viiden euron risteilyt ovat yllättävän kalliita, mökkireissukin - jopa jonkun toisen mökille saattaa syödä useammankin satasen kuin huomaamatta- ja ne on nykyvaluuttaa, eikä mitään liiroja tai pesetoja.

Eli jos meinaatte säästyä vitutukselta niin lomalle pitää ottaa niin paljon rahaa mukaan että on varaa syödä ja juoda ulkona, kulkea taksilla, vaihtaa hotellia ja ostaa tuliaiset- jos sitä rahaa ei ole ja jo lähtiessä ollaan Visan puolella tulee lomasta tuskaa ja sen perään vielä vuosi luottolaskujen kanssa.

En tiedä oliko kauassa edelläni viilettäneellä naisella vielä jossain pelipaitakin kumein koristeltuna, mutta teki jo mieli kysy paljonko rengasliike oli maksanut parhaille paikoille mainoksen mätkäisemisestä.

Kuitenkin kun pelinumero oli ilmeisesti 13 ehkä ne ovat epäonnen renkaita.

Tänään ei kiitos työlään viikon ja eilisen ihan kamalasti aikaan saanut, mutta kaupassa tuntui että joka hyllyn rakosessa on joku tuttu.

Huomiselle olisi taas ohjelmaa niin perkeleesti. Arvelen vaan että väsy iskee ja sen vuoksi otin Suzukin pitkästä aikaa työn alle. Työn alle, koska se ei käynyt ja epäilin vikaa virtalukossa. Onni onnettomuudessa että kaukovarastossa on toinen yhtenevä pyörä jossa jo tosin uusi virtalukko.

Laitoin pyörät vierekkäin ja otin molemmista etulyhdyn etuosan ja mittarit virtalukkoineen siitä joka ei ole kilvitetty. Virtalukko kilvelliseen ja se pamahti toisella polkaisulla käyntiin.

Kun vika oli selvillä purin toisen virtalukon, puhdistin kontaktipinnat, kasasin lukon, kokeilin että toimii ja kasasin molemmat pyörät että pääsin koeajolle. Olin jo melkein lähdössä kun muistin että takajarru kaipaa uusia pintoja ja vaihdon ne ja toisen pakotiivisteen. Sitten pääsikin koeajolle, tuorevoitelun täyttöön ja huoltoasemalle.

Aamulla piti käydä vastaanottamassa kattoristikoita. Kukaan ei vaan ollut kertonut että samassa kuormassa tulee muutakin puutavaraa. Näin ollen ei ollut kyydissä pitkiä liinoja sen toisen nipun siirtämiseen, puhumattakaan peittämisestä.

Sitten vielä se kuljetustapa eli B-junasta pätkäisty puoliperävaunuyhdistelmä + mökkitie, myöhään eilen saapunut kaapeli ja tietysti suojasorakasa siinä kohtaa mistä kärry oikeni takaisin tielle- siis sen jälkeen kun oli neljä puuta kaadettu tieltä pois.

Viimein sain myös kaapeloijista toisen umpeen ja melkein saunapallonkin upotettua. Melkein kun ei sattunut reikäsahoja kyytiin.

Sieltä sitten nostamaan tuulensuojalevyjä ja polttopuita ja sen perään vielä lentokentälle.

Ironisesti sitten kaupassa myyjä oli kovin innokas neuvomaan. Totesin sitten vaan että edellisellä kerralla jouduin palaamaan kadulta takaisin kun se kaunis tyttölapsi ei lyönyt ostoksiani koneeseen oikein- eli todennäköisesti saan ostokseni sieltä poimittua ihan omin voimin.

Päivän päätteeksi kohtasin lenkkeilijän. Piti häneltä kysyä onko heille tuotu tavaraa puoliperävaunulla. Nuori nainen ei vaan puhunut sit suomea ollenkaan. Näin on kerran ennenkin käynyt keskellä ei mitään- silloin paikalle osuivat siis saksalainen ja ranskalainen vaihto-oppilas.

Englantia se kaunotar kuitenkin puhui ja ymmärsi, muttei osannut vastata kysymykseeni. En tosin minäkään löytänyt sanaa "kattoristikko" sanavarastostani.

Itse asiassa tavaraa on tulossa B-junalla eli siinä on ilmeisesti kaksi puoliperävaunua peräkkäin.

Olipahan taas päivä. Hiki oli ennen mäen laelle pääsyä ja itse asiassa koko päivän siitä lähtien.

Mutkista huolimatta vesijohto sujahti suojaputkeen suorastaan kivuttomasti.

Kuulin tänään kieltä jota en tunnistanut. Sitä puhui nainen joka ei ollut Emmanuelle Chiriqui, mutta vähintäänkin yhtä kaunis. Kun sitten perään puhui vielä suomea niin oletin olevan tulkkaamassa miespuoliselle seuralaiselleen mahdollisesti isälleen. Olin jo kokolailla ostokseni tehnyt, joten kysyin sitten mitä he kaupasta tarvitsivat. Kävi ilmi että olivat kiinnittämässä kahta teräsputkea toisiinsa pultilla ja mielellään niin etteivät putket pyörisi toisiinsa nähden.

En tiedä olivatko kasaamassa häätelttaa, kiinnittämässä antennia vai muuten vaan rakentamassa/korjaamassa jotakin, mutta sen tiedän ettei tuossa kaupassa ole aikaisemmin tullut vastaan asiakasta joka pärjäisi kauneuskilpailussa kaupan henkilökunnalle.

Sieltä pääsin sitten syömään. Muuten ihan ok, mutta tietysti oli aika täyttä ja ainoa vapaa pöytä oli nurkkapöytä ja sinne ei penkkiä pyyhkimättä halunnut istumaan. Kun sitten henkilökunnasta kaunis nuori nainen lähti hetken päästä pöytiä pyyhkimään ja roskiksia tyhjentämään toivon että hän stoppaisi sinne nurkkaankin, mutta ei tietenkään tullut kun minä olin sen miehittänyt.

Ihmeellinen piikki oli ruokailijoita, koska mennessä vapaata paikkaa sai hakea ja poistuessa ruokailijoita oli vähemmän kuin henkilökuntaa ja tietysti parkkipaikkakin oli aika tyhjä.

Jotain pultteja täytyy ottaa mukaan kun seuraavan kerran ajaa hyundain luokse. Oli siis putkikanaalia kaivaessa EC 20 B:n pohjasta pudonnut suojapelti. Onni onnettomuudessa että oli pudonnut suoraan kaapelikauhan adaberilevyn sisälle.

Päivähän ei lähtenyt käyntiin onnellisten tähtien alla. Ei sikäli että kimppakyyti jäi sopimatta, soraa tuli vasta iltapäivällä, eikä sähkömiestä oltu vieläkään tavoitettu. Näin ollen ei kaapelia vesipumpulle, eikä mahdollisuutta vetää vesijohtoakaan suojaputkeen sähkökaapelin kera.

Eilen särkynyt pyöränlaakeri on nyt vaihdettu ja koeajo suoritettu. Muistelin varastoineeni muutaman pätkän vesijohtoputkea polttopuiden kuivatushäkkiin. En ollut varma koosta tai pituudesta, joten korjattu vaunu perään ja katsomaan.

Olihan sitä putkea, mutta puuhäkkiä ei saanut kaadetuksi, purkaminen olisi ollut järjetöntä, enkä halunnut ruveta sokkona pätkimäänkään. Kelat oli siis aikoinaan sinne nostettu kaivinkoneella tai traktorilla, joten keloissa saattoi olla monta kertaa enemmän putkea kuin tarvittu 40 metriä.

Perillä totesin muistaneeni väärin ja jäljellä oli yksi iso kela- siis niin iso ettei sitä saanut nostettua sisäpuolelta häkin reunalle. Onneksi olin pudottanut häkin päällä pari pitkää lankkua ja niiden + viereisen tasakaton avulla pääsin nostamaan kelan katolla ja lankut siirtämällä sai liukupinnan jota pitkin kela liukui rehkimättä perävaunuun.

Jos joku olisi aamulla kertonut mitä kaikkea tulee tänään tapahtumaan olisin varmaan jäänyt suosiolla kotiin. Toki se olisi tarkoittanut että sunnuntain ratoksi olisin käynyt katsomassa millaisen setin panostaja on kanaaliin ladannut ja onko kallion kieleke hävinnyt putkilinjalta. No olihan se hävinnyt, mutta kuulemma peittässä oli yksi lanka katkennut. onni onnettomuudessa että kenttä oli ollut sopivasti hajautettu eli muut oli saanut sähköistettyä kerralla ja vieläpä ensimmäisellä yrittämällä. Myös uxo oli lähtenyt vartin työllä, joten pääsiin avaamaan putkilijan lopulliseen syvyyteensä ja mukavaan aikaan kotiin suihkuun.

No sitten alkoi tapahtua eli paluumatkalla perävaunusta leikkasi laakeri kiinni, pyörä lukossa levikkeelle, tietysti autossa väärän koon mutteriavain.

Kolmannella autolla sinne, mutteri irti, napa takakontiin ja syömään.

Oliko sitten sympatia, empatia vai kertakaikkiaan hurmaava takapenkin terroristi syynä että pelastin vielä pulaan joutuneen perheen puolimatkasta kotiovelleen

Mopo ja polttoaineen ruiskutus- jos siitä olisi puhunut vuonna 1996 niin varmaan olisi naurettu. No nyt on olemassa ja näköjään vikaantuu siinä missä kaasarikin. Korjaaminen vaan on vaikeampaa.

Oletan että italian ihmeessä on tankki, suodatin, pumppu, ruiskutusyksikkö ja erinäinen määrä tunnistimia. Ainakin kovasti näyttää ettei ilman täyttä akkua koko keksinnöllä tee yhtään mitään- eikä akunkaan kanssa jos se ei käy.

Vanhoissa mopoissa ja kevytmoottoripyörissä pääsääntöisesti vika oli joko kaasuttimessa tai sytytysjärjestelmässä, toki mekaniikkakin saattoi pettää, laakeri hajota, mäntä puhjeta tai leikata kiinni.

Mutta mistä helvetistä lähteä hakemaan vikaa käymättömästä ruiskumoposta... No sytytystulppa on edelleen olemassa bensakoneessa, mutta hirveä työ ottaa se esiin. Kipinä tuli, bensaa tuli bensa oli syttyväa, mutta ei vaan käynyt. Koska sytytys oli kärjetön en lähtenyt sitä edes tutkimaan, mutta jos nyt pitäisi jotain veikata niin polttoainesuodatin on tukossa tai mageneetto/ pohjalevy irti.

Renkaat on paikoillaan ja paikkausvälineet vieressä. Putki vaan puuttuu ja sähköä. Kallio vastassa taas jälleen kerran.