Contour

Tämä oli taas niitä päiviä kun ei paljon kelloa katseltu vaan touhua riitti kokolailla 14 tunnin edestä. Uusi lasi meni hyvin paikalleen, eikä tullut lapion hetkellistä katoamista suurempaa ongelmaa koko päivänä.

Oikeastaan harmittaa se ettei tullut otettua mukaan perälevyä tai edes nivelauraa. Toki tien sai auki noillakin varusteilla, mutta se onkin kokonaan eri juttu uskaltaako tietä pitkin ajattaa esimerkiksi kuorma-autoa.

Huomenna onneksi myöhäisempi lähtö ja aikaisempi paluu- siis jos lunta ei tule aivan taivaan täydeltä.

Rele numero 4 on nyt paikallaan. Toistaiseksi toimivat kaikki valot. Jo eilen sen verran sitä ehdin purkamaan että tiesin alustavasti mitä lähteä tarvikeliikkeestä hakemaan.

Voi olla ettei tinattu liitos kestä yhtä kauan kuin alkuperäinen. Oli se korjaus silti aika suoritus.

Oli jokseenkin rankkaa lähteä aamulla liikenteeseen. Muutaman kymmenen kilometrin ajon jälkeen muistin että lappo puuttuu kyydistä, eikä sellaista tai vastaavaa saanut ostettua mistään matkan varrelta.

Matkan varrelta sai ostettua salaojaputkea ja sitä menikin puoli kelaa aika rivakkaan tahtiin maan alle. Se on vähintäänkin kyseenalainen linja, mutta kun sen päälle tulee kolme metriä maata niin on ainakin pieni mahdollisuus että sulamisvaiheessa jokin kohta pääsee kuivumaan ja vedelle jää edes pieni reikä mistä pääsee penkan läpi.

Vaikka itse putken laitto meni ihan ok niin aamupäivän saldona oli noin seitsemän kuutiometriä siirrettyä maata. Tavoite oli moninkertainen. Iltapäivällä alkoi jo vähän paremmin sujumaan kunnes lastaaja löysi maakasasta pöllin ja heläytti sillä koneesta alalasin rikki. Sitä ennen oli jo ajokoneesta rikkoutunut lokasuojan kiinnike, kipin letku rullaantunut kannon ympärille ja paluumatkalle valmistautuessa arvelin ääneen että tällä tahdilla varmaan särkyy vielä autokin. Niin kävi osapuilleen puolimatkassa, pimeässä, keskellä ei mitään.

Liikennettä oli kuitenkin sen verran että lähivaloilla pääsi talliin asti toteamaan että releen pohjassa on jotain vikaa. Voi sitä kiroilun määrää kun kun tunnin purkamisen jälkeen kohde oli näkyvissä.

Releen pohjaan tulee sähkö arviolta neljän tai kuuden neliön (mm) johdinta pitkin ja siitä eteenpäin kahdelle 15 A sulakkeelle- siis ainakin oletan, koska testaamaan ei pääse. Välissä on 1,5 tai korkeintaan 2,5 neliön johdin ja se on käynyt jokseenkin kuumana ja siis yksinkertaisesti siksi kun se on liian heikko. Toki jos kupari on korkealaatuista ja jäähdytys toimii niin varmaan on jossain sovelluksessa hetkellisesti, mutta 12 V 230 W = 19,16 A siis muistelen että lähivalot palavat koko ajan ja pitkät syttyvät rinnalle.

Siinä onkin huomiselle projektia kun sen yrittää saada kuntoon.

Aamu ja noin kilometri kotoa ensimmäinen auto ojassa nokka syvällä "Happy with Honda". Muutamaa risteystä myöhemmin oli vuorossa paikallinen Löeb Citroenilla ja ennen kuin pääsin tuon noin 8 kilometriä perille pölähti penkaan vielä yksi Opelikin vaikka sitäkin mainostettiin "se ei karkaa kurvassa on perhe siinä turvassa. Paluumatkalla odottelin hälytysajoneuvojen valtaamassa risteyksessä pari valojen vaihtumiset ja vielä ennen kuin pääsin kotiin taas pari ambulanssia. Liekö sitten joku vanhasta muistista päästellyt pätkäistyä Pälkäneentietä ja pudonnut rautatielle vaiko muuten vaan katteen tunnelin seinään.

Aamupäivä meni kirjallisissa töissä. Aiheena kaikki muu paitsi ALV. Iltapäivän ratoksi korjasin Valmetin 6300 takalasin pyyhkimen, josta ei tosin ollut rikki kuin sulake. Sen perään aloin tutkia maasturin pyyhkimiä ja siitä taas puolestaan oli puoli sulkaa karannut teräsliuskojen välistä takapäässä ja toinen etupään pyyhkimen varsi oli löystynyt- koristyi varmaan 1 1/2 kierrosta.

Lumisateen päättymistä odotellessa päätin vielä täyttää lumikoneen pissapojan säiliöt sillä seurauksella että tuli hieman kiire hakemaan varaosia rikkoutuneiden korkkien tilalle. Miksi ei ole tehty kuten tietyissä Sisuissa eli 10 litran kannu toimittaa pesunestesäiliön virkaa. Noi saakelin pikku purkit on onnettomat ja kannet eivät kestä aurinkoa- tai sitten pesuaineessa on vähän liikaa alkoholia. Sit jos ei ole kunnon nestettä jäätyy säiliö, menee moottori ja taas ollaan varaosatiskillä.

Kirjoitin Rovion tarkoituksella pienellä, koska jos oikeasti ajattelee miten tuon naisia houkuttelevaksi tarkoitetun otsikon tulkitsee niin en minä ole vielä sellaista masokistia tavannut joka roviolle haluaisi. Rovio taas puolestaan taitaa olla työpaikkojen parhaimmistoa.

Tällä kertaa ei tullut vastaan yhtään pakua tai rekkaa väärää kaistaa pitkin, eikä reilun seitsemän tunnin seikkailuun mahtunut pätkääkään moottoritietä, palanutta kytkintä, rikkoutunutta rengasta, pudonnutta takalaidan sylinteriä tai edes yhtään liftaria.

Liukasta oli ja lunta tuli vaakatasossa, joten oli aika vaikea sanoa milloin tie oli viimeksi aurattu. Jossain suunnilleen tunnin ajomatkan kohdalla tuntui että moottorin kierrokset ja etenemisnopeus eivät oikein kohtaa ja kun sitten nelivedon napsautti puolen kilometrin jälkeen päälle rauhoittui eteneminen jonkin verran.

Käkisalmen siltakin on nyt sitten tullut testattua. Vähän oli vielä epätasaista tiesulkupaikan kohdalla, mutta noin muuten remontti näytti onnistuneen hyvin.

Ennen matkaan lähtemistä piti vähän remontoida lumityökonetta. Sivurajoittimien korvakeet oli solmussa molemmin puolin ja kiinnityspulttien kiristäminen ei onnistunut edes metrin jatkovarrella.

Sunnuntaina oli vielä lumityötkin odottamassa. Ei lunta tietysti paljoa ollut, mutta koko ajan tulee lisää.

Päivän päätteeksi kävin kaivamassa sukset esiin ja avaamassa hiihtokauden. Se oli virhe. Väliin olisi pitänyt mahduttaa joko uusien suksien osto tai ainakin vanhojen voitelu. Taas mentiin niin hyvällä pidolla ettei paljon ollut tarvetta haarakäynnille.