Pimeä taival taas jälleen.

Oli jokseenkin rankkaa lähteä aamulla liikenteeseen. Muutaman kymmenen kilometrin ajon jälkeen muistin että lappo puuttuu kyydistä, eikä sellaista tai vastaavaa saanut ostettua mistään matkan varrelta.

Matkan varrelta sai ostettua salaojaputkea ja sitä menikin puoli kelaa aika rivakkaan tahtiin maan alle. Se on vähintäänkin kyseenalainen linja, mutta kun sen päälle tulee kolme metriä maata niin on ainakin pieni mahdollisuus että sulamisvaiheessa jokin kohta pääsee kuivumaan ja vedelle jää edes pieni reikä mistä pääsee penkan läpi.

Vaikka itse putken laitto meni ihan ok niin aamupäivän saldona oli noin seitsemän kuutiometriä siirrettyä maata. Tavoite oli moninkertainen. Iltapäivällä alkoi jo vähän paremmin sujumaan kunnes lastaaja löysi maakasasta pöllin ja heläytti sillä koneesta alalasin rikki. Sitä ennen oli jo ajokoneesta rikkoutunut lokasuojan kiinnike, kipin letku rullaantunut kannon ympärille ja paluumatkalle valmistautuessa arvelin ääneen että tällä tahdilla varmaan särkyy vielä autokin. Niin kävi osapuilleen puolimatkassa, pimeässä, keskellä ei mitään.

Liikennettä oli kuitenkin sen verran että lähivaloilla pääsi talliin asti toteamaan että releen pohjassa on jotain vikaa. Voi sitä kiroilun määrää kun kun tunnin purkamisen jälkeen kohde oli näkyvissä.

Releen pohjaan tulee sähkö arviolta neljän tai kuuden neliön (mm) johdinta pitkin ja siitä eteenpäin kahdelle 15 A sulakkeelle- siis ainakin oletan, koska testaamaan ei pääse. Välissä on 1,5 tai korkeintaan 2,5 neliön johdin ja se on käynyt jokseenkin kuumana ja siis yksinkertaisesti siksi kun se on liian heikko. Toki jos kupari on korkealaatuista ja jäähdytys toimii niin varmaan on jossain sovelluksessa hetkellisesti, mutta 12 V 230 W = 19,16 A siis muistelen että lähivalot palavat koko ajan ja pitkät syttyvät rinnalle.

Siinä onkin huomiselle projektia kun sen yrittää saada kuntoon.