Contour

Joku aina välillä kysyy miksi en polta, jos täytyy perustella taidan olla väärässä seurassa.

Toivottavasti kukaan sukulainen ei tätä lue- en usko että heillä riittäisi siihen mielenkiintoa. Tänään muistelin kuitenkin heinätöitä, en tosin muista mitä vaihetta se oli, mutta alla oli Fiat 880 DT- sen kylän sen aikakauden kevein ja tehokkain nelivetotraktori ja muuten ainoa jolla rantapellot ja vuokramaat sai kynnettyä.

Minähän sen ikäisenä en ylettänyt penkiltä painamaan kytkintä pohjaan, vaikka jalassa olisi varmaan voimaa rittänyt, joten konetta ajoi itseoikeutetusti hiljattain kuollut traktorin onnellinen omistaja.

Muistan kuitenkin kun sillä reissulla hän tarjosi minulle tupakkaa- ei kiinnostanut silloin ja passiivinen tupakointi siinä ohjaamossa oli päivän ikävin osuus muutenkin.

Vuodet vierivät ja aloin havaita kuinka omasta ikäluokasta varsin moni poltti ja nykyään siis jo niistäkin aika moni joiden vanhemmat tai vanhemman olen tuntenut jo ennen heidän syntymäänsä.

Tupakka koukuttaa tehokkaasti ja jos se ei sitä tekisi niin kuka hullu maksaisi siitä että saa olla päivän savussa ja maistua tuhkakupilta. Se koukuttaa jopa niin tehokkaasti että vaikka lääkäri näyttää kuvat ja kertoo kuinka huonossa kunnossa keuhkot ovat niin eihän sitä nyt voi lopettaa kun on niin tottunut.

Olisikohan siitä jo kymmenisen vuotta aikaa kun sairaus eteni siihen pisteeseen että nukkumiseen taytyi hankkia apukone ja aina oli oltava happipullo ja naamari/letku saatavilla. Ilmeisesti keuhkosyöpää ei koskaan tullut, mutta joka tapauksessa sellaiset hengitysvaikeudet joiden kanssa harva selviää edes noinkaan pitkään kotona, laitoksessa tai ylipäätään elävien kirjoissa.

Eli siis kun tieto kuolemasta saapui korviini se ei ollut mikään suuri yllätys. Suuri yllätys on ollut se sitkeys millä hän näinkin kauan säilyi hengissä ja henkisesti niinkin hyvässä kunnossa. "Mene kotiisi kuolemaan"- niin oli kuulemma lääkäri sanonut muutama vuosi sitten. Toki siis silloin oli jo tiedossa että nykytieteen valossa ei ole odotettavissa paranemista ja lääkäri jo kauan potilaan tunteneena oli kertonut sen mitä oli hengityskoneen ja lisähapen lisäksi tehtävissä enää siinä vaiheessa.

Jos nyt jostain syystä joku sen puolen sukulaisista tämän lukee niin älkää loukkaantuko ja jos päätätte edelleenkin polttaa niin polttakaa, mutta muistakaa että edesmennytkin sanoi ettei olisi kannattanut edes aloittaa, koska keuhkonsa saa tuhottua muutekin.

Niin ja tästa tuli vielä mieleen kohtaaminen jostain ehkä reilun kuukauden takaa-siis kaunis nainen joka poltti. Minun on vaikea sellaisesta kiinnostua, koska en etsi yhden illan hotelliseikkailua ja jos taas se johonkin johtaisi niin en haluaisi olla se joka saarnaa tupakoinnin vaaroista ensin 20 vuotta ja loput vuodet auttaa happipullon kantamisessa.

Joskus tulee eteen hetkiä jolloin ei tiedä mitä tehdä. Jos kukaan ei ole hengenvaarassa niin paras ratkaisu voi olla vain tekemättä mitään.

Sitten taas on niitä asioita joille on tehtävä jotain. Pari päivää sitten seurasin kuin hai laivaa että pääsin toiselle (vapaalle) kassalle, mutta hänkään ei ilmeisesti ollut vapaa työajan jälkeen- tai jos oli niin ei ainakaan vielä noin selvästä ilmauksesta sanonut sitä olevansa.

Ehkä se oli hänen mielestään vain hyvä juttu, mutta minä tarkoitin sitä mitä sanoin ilman mitään imarteluja tai suodatuksia.

Oli minulla sinne kauppaan oikein asiaakin, koska olin lopen kyllästynyt liikkuvaan pesukoneeseen. Meinasin että laitan koneen alle kovien muovijalkonen tilalle kumityynyt, mutta se ei ollutkaan mahdollista vaikka kierre oli sama. Ei ollut mahdollista jatkamatta kierteitä. Oli jokseenkin edullista kierretankoa, mutta mieluusti olisi ottanut lyhemmän pätkän lujempaa versiota tai ruostumatonta.

Kun sitten hahmottelin mielessäni että nostanpa samalla konetta vähän ylemmäs ja ainakin toistaiseksi se ratkaisu toimii.

Suzuki lähti kohtuullisesti käyntiin, samoin jyrsin uuden ilmansuodattimen kanssa.

Samaa ei voi sanoa punakoneen lohkolämmittimestä ja menipä isompi lyhytperäkin lataamista vaativaan varaustilaan. Siinähän pöhisi ja latautui ilmansuodattimen vaihdon ajan.

Mikäköhän sen korjausoppaita verkkoon syöttäneen amerikkalaispalveulun nimi mahtoi olla... Ifixit tai jotain siihen suuntaan. Sellaista kaivattaisiin tännekin. Siinä sitä olisi järkevää tekemistä miehille ja naisille, nuorille ja vanhoille kun ei sitä takuuaika + kolme kuukautta vanhaa kännykkää naarmun tai rikkoituneen kuoren vuoksi laitettaisi menemään kaatopaikalle vaan korjattaisiin itse. .

Kävin eilen tilaamassa verhoiluaikaa, koska penkissä on reikä. Nyt kuitenkin alkaa taas näyttää että en voi viedä penkkiä verhoiltavaksi, koska tuli vähän korjattavaa ja sen vuoksi täytyy pitää huoli että saa työkalut sinne missä vika piilee.

Todennäköisesti ja siis myös toivottavasti lämmityslaitteen moottori tai sitä ohjaava rele tuli tiensä päähän. Ainakin se on varmaa ettei tullut enää iltapivällä ohjaamoon lämmintä ilmaa. En ole ihan varma, mutta saattaa jopa olla että olen kertaalleen uusinut tuohon moottoriin hiilet ja laakerit. Jos näin on niin silloin vika on todennäköisesti jossain muualla.

Huoltomiehen edellisellä käynnillä kärähti yksi ohjausyksikkö, mutta siitäkin taitaa olla aikaa jo pari vuotta.

No joka tapauksessa työt oli kesken ja kylmää ohjaamoa lukuunottamatta koneet pelasivat hienosti. Lämpöä tulee kuitenkin takapuoleen ja selkään yli tarpeen kun vaan tyrkkää penkinlämmittimen kytkimen oikeaan asentoon. Kahvat ovat tietysti kylmät, mutta taas toisaalta kun koneella oli ajettu jo kuutisen tuntia, eikä pakkasta ollut kuin pari astetta tein homman loppuun silläkin uhalla että huomenna särkee ranteita.

Otsikon mukainen lausahdus pienessä ruokakaupassa tarkoitti tietenkin että sitä sen kaupan mittapuulla pitkää jonoa voisi lyhentää, mutta kun näki sen kassalle kiiruhtavan naisen niin mietin mahtaako sittenkään olla vapaa- siis työajan jälkeen vai kiiruhtaako kotiin kumppaninsa luo.

Eilen meinasi tulla kiire, koska silloin kun piti lähteä osuikin pihaan jakeluauto. Varmaan olisi osannut kuorman purkaa neuvomattakin- en tosin tiedä olisiko mennyt oikeassa järjestyksessä.

No eilen illalla katselin E-romuelokuvaa, mikä mahtoi olla nimeltään. Pistää miettimään mikä ihmisiä oikein vaivaa ja ennen kaikkea mikä vaivaa viranomaisia joille minun käsittääkseni maksetaan palkkaa siitä että tekevät työnsä.

Eli siis pääpiirteittäin ihmiset vievät romunsa kierrätyspisteeseen olettaen että joku kotimainen yritys ottaa siitä materiaalit talteen. Sen sijaan mitä tapahtuu: Romuista suurin osa kiertää välikäsien kautta lahjomalla ja huijaamalla esimerkiksi Kiinaan, Afrikkaan tai Intiaan joissa ne sitten vähintäänkin kyseenalaisin menetelmin osittain puretaan, liuotetaan ja lopulta dumpataan kaatopaikalle.

Mutta se mikä oikeasti mättää on että käytettyjä komponentteja myydään uusina- ei ihme jos alkaa lentokoneita putomaan ja kännykät ovat rikki jo kolmen viikon sisällä ostopäivästä.

Kun on aikoinaan ollut viina kortilla niin kohta on aika laittaa kortille myös matkapuhelimet ja tietokoneet ja ennen kaikkea vaadittava 5-20 vuoden käyttöikää + korjattavuutta + ihan oikeasti toimivaa kierrätysjärjestelmää jossa muovilaatuja ei testata sytyttimelle polttamalla ja piirilevyn liuotuksessa käytettyä happoa kaadeta jokeen.

Ei se elintaso minun mielestäni ole yhtään korkeampi vaikka olisi millainen TV tai neljä kertaa vuodessa vaihdettava älypuhelin. Elämä oli paljon kivempaa silloin kun ei tarvinnut olla koko ajan tavoitettavissa.

Päivän päätteeksi hiekoituskierros.

Viime vuoden puolella puintiajan jälkeen sain kerran rapeaa pannukakkua- oli sen verran hyvää niin ja rakenne oli miellyttävä että pyysin sen reseptin siltä maatalon emännältä.

Tänään oli testaamisen paikka, koska jotain piti keksiä ettei kananmunat mätäne. Hyväähän siitä tuli, mutta liioittelin hieman rasvan määrässä ja sen seurauksena kun puolen tunnin odottelun päätteeksi otin pellin uunista oli pannukakun päällä paikoin oikein kerros nestemäistä rasvaa.

Minä en kaatanut sitä viemäriin, vaan mikroaaltouunin kestävän pakasterasian pohjalle. Rasvaa oli siis reseptissä mainittu määrä, kuten munia 2 ->3 lukuunottatta kaikkea muutakin. Rasvan laatua ja pitoisuutta ei ollut määritelty. Pannukakun perään uuniin meni kinkkujuustopiirakkaa ja sen jälkeen jääkaappi olikin sisältä varsin autio. Niistä saa huomisen päivän eväät ja varmaan ihan hyvää vielä perjantainakin.

Sitä ennen olin ollut jo kyllästymiseen saakka kirjallisissa töissä ja kaivanut hangesta sekä elementtejä että rumpurenkaita.

Tänään jääkaappi ammotti tyhjyyttään, eikä ollut motivaatiota ruveta laittamaan mitään muutakaan. Tuli siis päähänpisto lähteä hakemaan noutoruokaa ja käydä samalla kaupassa.

Muutenkin oli lähdettävä kaupaan, kun päädyin repimään lainassa ollutta puutarhajyrsintä käyntiin huonolla menestyksellä. Se oli alkuun aika toivotonta, koska ilmansuodatin oli imenyt kosteutta ja oli vielä siinä vaiheessa myös jäässä. Hieman myöhemmin lämpötila kohosi kesäisiin + 7 asteen lukemiin ja vasemman olkapään vihlomisesta huolimatta kone viimein jäi käymään.

Siihen siis uusi ilmansuodatin, sytytystulpan puhdistus ja kai niitä suojapeltien ruuvejakin jokunen kierros tuli kiristettyä.

Lumitöissäkin kävin, tosin vain sukulaisen pihasta siirsin yhden kinoksen + kirosin kun ei ollut kasan alla maa jäässä ja tietty kun on lyhyt räystäs niin kasa on seinässä kiinni.

Päivästä muodostui todella pitkä. Siihen taas suurin syy on alkava sään huomattava lämpeneminen. Vielä toistaiseksi kaikki koneet pysyivät kohtuullisesti pinnalla, mutta tällä menolla ajo loppuu muutamaksi päiväksi ja voi vain toivoa että ennuste osuu kohdalleen ensi viikon osalta.

Tänään ajaminen sujui ja reitilläkin pysyminen sujui ihan hienosti. Paluumatkalla tosin oli yksi pätkä sellainen missä olisi ollut mukava ajaa vain jääratarenkailla.

Aamupäivällä tuli eteen ketjujen laitto etupyörään. Periaatteessa helppo homma, mutta ketjusta puuttui hieman pituutta kahdesta kohdasta ja se aiheutti hieman pohdintaa. Onneksi ohjaamoon oli unohtunut pari sakkelia ja pieni nostoliina.

Nostoliinan väärinkäyttöähän tuo on, mutta tämän päivän se on siellä pyörinyt, monta kuormaa vedettynä ja jos ei kotona osia ole niin se pyörii mukana vielä huomisenkin. Toisaalta kyydissä oli myös ketjua, mutta ei mitään millä sen saisi poikki ja vielä vähemmän osia liittämiseen. Liina meni kauniisti liitoslenkin kolosta sisään.

Ehkä se hieman hassulta näyttää kun on yksi etupyörä ketjua vaikka, mutta ihan toimiva ratkaisu kun etupyöriltä kaivataan pääasiassa sivuttaispitoa.

Muuannessa sarjakuvassa oli halpa navigaattori nimeltään Exyxis tai jotain siihe n suuntaan. Olo tänään vähän saman suuntainen kun keskellä metsää olikin yht äkkiä liikennettä ohjaamassa nuori kaunis nainen. Luin kyllä nimikyltin, mutta niin nopeasti että jos siinä luki Eveliina tai Eeva-liisa tai esittelijä niin en saanut sitä painettua päähäni.

Exyxsissä olin siinä vaiheessa noin 130 metriä. Eli olin menossa tuttuun paikkaan vaihtoehtoista reittiä ja vieläpä sellaista jota olin ajanut ties kuinka monta kertaa, mutta kun joku on tiellä ohjaamassa liikennettä niin sitä tarvii noudattaa vaikkei olisi vaaraa ajaa rallireittiä vastakarvaan.

Kuitenkin sen toisen liikenteen ohjaajan kohdalle pysähdyin noin varttia yli kymmeneltä. Kun ei muuta liikennettä ollut niin vaihdoin muutaman sanan, mutta en saanut houkuteltua metsuroimaan rantakoivujani vaikka saha ja suojakypärä odottivat kohteessa.

Kysyin sitten ennen kuin lähdin että pääseekö sitä tietä ajamaan läpi- kuulemma pääsi, mutta hitto sentään jos olisi ollut kartta mukana niin olisin kääntynyt ympäri ja ajanut se edellisen huitojan kohdalta oikealle oikotielle.

No sitten olinkin suunnittelemattomalla reitillä ja ajoin täyden ympyrän ja vähän ylikin jossain Myllykselän nurkilla kiitos hieman lumettuneen viitan, kartan puuttumisen ja sen että edellisestä käynnistä oli niin monta vuotta.

Perille kuitenkin pääsin, sain syötyä matkalla, mutta moottorisaha jäi kyllä kokonaan käynnistämättä kun oli mutaturvetta vielä liian märkänä runkojen tiellä.

Päivä oli jälleen kerran pitkä ja jälkeä syntyi valkoiseen lumeen.

Hieman oli ongelmia pidon kanssa ja yksi sokka oli pudonnut perälaudan saranatapista. mutta muuten ei ollut mitään mainittavia ongelmia.