Pörssisähkö tuo houkuttava ja koukuttava ilmiö josta tavallisen kuluttajan ei periaatteessa tarvitsisi tietää yhtään mitään. Ei tarvitsisi ellei sähkömarkkinat olisi sekaisin ja hinnat poskettomia.
Diesel maksaa, polttoöly karvan verran vähemmän ja bensa ehkä jopa vähemmän kuin raskaaseen kalustoon kaivattu diesel. Siitä huolimatta karkeasti laskettuna varavoimalla sai pörssisähkön hintapiikin ollessa 2,35 € kilovattitunnilta nelinkertaisen voiton kulutettua polttoainelitraa kohti. Toki se voimakone pitää olla ja polttoainekulujen päälle tulevat huollot aikanaan, mutta tätäkö se vihreä siirtymä nyt sit käytännössä on ?
Ennen sähköä sai kiinteällä sopimuksella esimerkiksi 0,04 - 0,08 € / kWh sitten vihreällä siirtymällä ja halvan itäenergian vähenemisen myötä päästään kiinteään sopimukseen 0,16-0,40 € / kWh ja pörssisähköllä hinta voi olla mitä vaan negatiivisen ja reilun 2,00 € /kWh välillä ja sitten vielä poskettomat siirtomaksut ja pikkupränteiltä voi lukea tehomaksut.
Entäpä sitten kun sähköautokanta kaksinkertaistuu, tuuli tyyntyy ja pakkanen paukkuu muutaman viikon näissä tämän hetken tutuissa lukemissa? Ei hätää vai?
Entäpä sitten kun ydinvoimala vikaantuu tai kantaverkkoon kohdistuu linjat pudottava rasitus? Huomataan että se naapurin pappa silla vanhalla Toyotallaan pääsee vielä huoltoasemalle hakemaan generaattoriinsa talvidieseliä ja rivipumppuvalmetilla metsään pelastamaan sähkövikojen kanssa taistelevia naapureitaan.
Vihreän siirtymän idea on varmaan ollut ja on jatkossakin ihan hyvä ja tärkeä sen mitä prosentti tai puolipromillea maapallon väestöstä pystyy siihen vaikuttamaan. Se ei vaan just nyt lohduta mun palelevia varpaitani tai ketään seuraavan sähkölaskunsa lukevaa.
Tää vihreä siirtymä on myöhässä sellaiset sata vuotta tai 150. Jos moottoriteitä rakentaessa olisi huomioitu sähköautot niin niille olisi latauspaikkoja muutaman kilometrin välein, samoin kantateillä ja ylipäätään siellä minne sähköverkko yltää. Niin ikään kiskobusseja ja raitiovaunuja olisi satoja ellei tuhansia enemmän kuin nykyään ja liikenne olisi jo vuosikymmeniä sitten saatu automatisoitua. Nykyään ei saada aikaan kuin kymmenien miljoonien kustannuksia toimimattomista automaatiojärjestelmistä.
Sähköä on onnistuttu tuottamaan varsin alkeellisilla laitteilla, siitä sitten on päästy kunnollisiin turbiineihin, patoihin ja entisiin vapaana virtaaviin koskiin. Kalaa pystytään viljelemään, siirtämään ja lohiportaatkin voidaan rakentaa- mut kuka hullu rakentaa lohiportaita jos sähköstä saa 0,015 tai edes 0,04 € /Kwh- no ei juuri kukaan. Sitten kuitenkin kun pistetään muutama päivä kuukaudessa täysillä tehoilla 2 € /kWh niin johan rupeaa löytymään rahaa johtaijien bonuksiin ja rahaa on kohta niin paljon että voi rakentaa vaikka kahdet lohiportaat voimalan padon ympäri ja päällystää ne pyöreillä koristekivillä.
Fortum Imatra 192 Mw tulee 192 000 kW * 2,35 = reilut 451 000 € tunnissa
Vesivoimalat yhteensä noin 3100 Mw on 3100 000 * 2,35 =
7 285 000 € tunnissa . Ei voi enää väittää ettei ois varaa kalateitä, lohiportaita tai uusia voimalaitoksia.
Kuitenkin täs maassa saa hyvät hankeet valittamalla nurin ja huonot menee läpi. Toki itsekin sen verran kalastan että arvoistaisin toimivia kalateita, mut vielä enemmän arvoistaisin toimivaa säätövoimaa. Näin sydäntalvella kun käsittääkseni ei mikään kala kutemaan nouse.
Olkoon vaikka kaikki vesivoimalat sit pois käytöstä kun sähköstä on ylitarjontaa. Niiden tehoa on kuitenkin mahdollista säätää ja varastoida valtavia määriä vettä + pumpata vettä ja vaikka kalojakin yläjuoksun suuntaan. Toki vähän typeräähän on pitää ympäristölle ystävällisintä voimalaa tyhjän panttina, mut toisaalta se tuulen varastoimisen vaikeus lienee edelleen se suurin kompastuskivi koko vihreässä siirtymässä.
Vedellä tai vedyllä se varastointi sentään voi onnistua kun vaan polttokennoissa päästään teollisen mittakaavan (kannattavaan ja kuluttajille siedettävän hintaiseen) sarjavalmistukseen ja veden hajottamiseen riittää halpaa energiaa johonkin aikaan päivästä.
Valitettavasti meidän rakkaat naapurit nakkelee mieluummin raketteja ja murkuiloita kuin ratkovat ongelmia joista voisi olla hyötyä koko maailmalle. Niin ikään nää meidän omat vihreät vastustaa milloin mitäkin energiamuotoa ja voimalaitoksen rakentamista kuitenkaan itse muuttamatta siihen sähköttömään luolaan metristen lumivallien keskelle.
Sitten voidaan puhua vihreydestä kun tuottaa itse kaiken ruokansa, vessapaperinsa ja selviää muutaman vuoden ilman sähköä, lämpöä ja juoksevaa vettä. Tuntuu ettei nykyihmisen selviytyminen onnistu enää ilman älypuhelinta appeineen tai sovelluksineen edes vuorokautta.
Söin siis tänäänkin itse kasvattamaani ruokaa muun ruuan ohessa. Kustannus sille on kova, mutta mulle on tärkeää se tieto että on edes yrittänyt kylvää ja korjata satoa. Ei sitä vaivaa voi ymmärtää jos kaiken ruuan kantaa kaupasta tai ei osaa laittaa ruokaa.
Kirjoitettaessa soi Pörssisähkö
