Contour

Kaverini oli lähettänyt kutsun reilu 8 päivää sitten ja kovin otti päähän kun en torstaina ajanut sitä kautta- siis kutsu tuli perille perjantaina.

Tänään ei sit enää niin paljon harmittanut kun sain samalla reissulla erinäisten vaiheiden jälkeen perille väärään osoitteeseen menneen laskun.

Kaveri miehineen oli ahkeroinut varsinaisen joulumaan, mutta siitä nauttimiseen olisi saanut olla vähemmän raaka ilma.

Päivällä ahkeroin yhden eurokiinniikkeen maakauhaan. Ei mikään kaunis asennus, mutta toivottavasti siihen samaan kauhaan saa sovitettua myös kaivurin kiinnikkeen vastapalan.

Yksi paketti jäi lähettämättä, mutta en lähde viemäänkään kun ei ole passi voimassa.

Kaksi viikkoa katsastukseen. Aika turhaa hommaa kun on elokuisesta isosta huollosta tullut noin 2000 kilometriä. Toki voi olla pieni reikä pakoputkessa tai jarrut jumissa kun se päivä koittaa.

Kyl on uusin työkone selvinnyt vuodesta vähillä työtunneilla. Vasta tänään meni polttoaine-, paluu-, tankin huohotus-, sisäilma-, esi-, ja vuotoöljysuodatin vaihtoon. Huoltoilmaisimen mukaan vaihdoin myös hydrauliikkaöljyt, mutta se oli puhtaasti näppäilyhäiriö.

Polttoaineen suodatuksen ja esiohjauksen suodattimen osalta toivoisi hieman parempaa huollettavuutta. Ensihuollossa ja silppusin tulipellin kahteen osaan ja huoltomies totesi sen parannukseksi. Heillä tosin on sellainenkin suodatinavain että hienosuodattimen saa vaihdettua pikkuluukusta.

Vanha viisaus" viereinen jono liikkuu aina nopeammin" päti tänään. Ei ollut kummoiset ostokset: maitoa, keksejä ja pari levyä, lyhin jono ja edessä siis tasan kaksi ihmistä, mies ja nainen eri ruokakunnista pienine ostoksineen.

Siinä vaiheessa kun sain ostokset hihnalle, naisen ostosten perään alkoi miehen ostama paketti tökkimään. Tökkimään niin paljon että kassaneiti tai nuori rouva joutui soittamaan useamman puhelun eikä saanut tuotteelle oikeaa koodia, Viereisillä kassaoilla pidemmät jonot ja isommat ostokset olivat jo ovesta ulkona kun viimein oikea koodi löytyi ja pääsi etenemään.

Edellisellä kauppareissulla jossain Pirkkalan nurkilla sanoin ilmeisesti kassalle jotain hauskaa kun nauroi koko sen ajan kun minimaalisia ostoksiani maksoin. Osui sentään oikeille nappuloille. Silti otti päähän kun hinta puuttui hyllystä. Kaikki muut tavarat oli varmaan hinnoiteltu oikein, mutta ei sormiparistot siinä telineessä.

Sieltä seuraavasta kaupasta en ostanut mitään, mutta taas oli viety kiinnostava pyörä nenän alta ennen kuin ehti edes katsomaan. Seuraavaksi parhaasta vaihtoehdosta jouduinkin sitten vähän kyselemään sekä tekemään tarjouksen. Saa sit nähdä riittääkö vai ei.

Huoltomies poikkesi vaihtamassa akut ja pari ahtoputkea. alkuperäisissä putkissa oli sisällä irtonainen teräsjousi, enkä yhtään ihmettelisi jos enemmän ajetuissa koneissa olisi alkanut löytyä jousenpätkiä ahtimesta tai välijäähdyttimestä.

Mihiköhän se päivä taas katosi. Toki tuli hieman töitäkin tehtyä, kuten umpimetsäauraus ja muutaman tuiskupaikan puhdistus. Kello kävi niin kovaa tahtia että ruokakauppaan ehtiminen teki taas tiukkaa. Onneksi sentään ladulla oli tänään enemmän ehjiä valoja kuin eilen. 7 kilometriä meni.

Joku firma oli kopioinut poravunun alavaunun joustomekanismin kaivinkoneeseen. En tiedä saako niin tehdä, mutta luulisi että patenttioikeus kieltää myymästä sitä tuollaisenaan. Toki Tamrockin vaunussa voi olla jotain eroa, mutta näytti vaan niin kovin tutulta.

Lounas ei ollut tänään ihan paras mahdollinen, kerrankin kun olisi ollut silmänruokaa ja ruokarauha niin sitten joutuu jututtamaan exän äitiä.

Ladulla oli hiljaista ja vaihteleva valaistus 6,5 km matkalla. Nyt yksi viime lenkillä valaistuista paikoista oli tänään pimeänä ja vieläpä varsin pitkältä matkalta. Ei oikeastaan haittasi vaikka koko latu olisi pimeänä, mutta tuo vaihteleva valaistus on perseestä.

Joku insinöörikäivärä oli saanut päähänsä tehdä kauhan pohjaan mutkan. Samoin kiinnityskorvakkeiden alapuolella oli tissit. Ehkä niiden tarkoituksena oli pitää korvake välyksettömänä, mutta nyt kun sekin siirtyi Vila-ajasta Euroaikaan niin tissejä piti siloitella kulmahiomakoneella.

Pohjan mutka teetti lisätöitä ainakin parin tunnin edestä. Suoraan pintaan uusien kiinnityspalojen laitto olisi mennytkin ihan rutiinilla, mutta alakorvake ei minkään 8 mm suoran lattaraudan varassa kestä kun sitä reilun seitsemän tonnin koneella kasaa vasten työnnetään.

Nyt tarvis vielä jostain paikallistaa kumminkin päin kytkettävä GJ 500 adabteri niin pääsis saattamaan pajahommat hetkeksi aikaa valmiiksi. Jos sitä ei löydy niin joutuu pian tekemään itse vaikkei yhtään kiinnostaisi.

Päivän päätteeksi kävin hiihtämässä melkein valaistua latua. Kahdesta paikasta oli kaapeli vaan pätkäisty ja päät suojattu, joten ei puuttunut enä kuin muutamia satoja metrejä valaistusta.

Toki olisi voinut mennä aikaisemmin ja olisin mennytkin ellei olisi tullut lumikeikkaa keskelle ei mitään. Sen kun selvitin oli pimeää ja yksi kone vielä työmaalla kyytiä odottamassa. Hyvä että ehti edes kauppaan ennen ladulle menoa.

Harvoin on tullut eteen kinosta jonka korkeus on sama kuin koneen etupyörän. Tänään sellainen tuli vastaan ja se teetti hieman töitä vaikka tie kinoksen läpi olikin alamäkeen.

Lumi on ollut poikkeuksellisen kuivaa tai jotenkin ilmavaa. Vähän on kuin Lapin lunta 97-98 talvena. Ei meinaa kovevettua milään ja kun vähänkin on tuulta niin lähtee kinostumaan. Toisaalla taas kynnökset pilkottavat paljaana...

Kinoksista oli kiva kaivaa ylijäämämaata kun ei yhtään tiennyt mikä kasa on lunta ja mikä on maata. Keväällä sitten näkee miten karmeita niistä neljästä pihasta oikein tuli.

Haarukkavaunua kotiutin ja vielä jäi muutama kone työmaille. Josko tuuli tyyntyisi niin pääsis viimein kaatamaan muutaman männyn.

Kun vaihdoin kaverini autoon renkaita ne tuntuivat kovin löysiltä. Kun sitten käytiin Kangasalla ne tarkistamassa arvelin että huoltoaseman mittari olisi rikki. Tänään sitten olin saman kaverin kyydillä syömässä ja tarkistusmittaus näytti 2,8 kun tavoiteltu lukema oli 2,3.

Eilisen illan ahkeroinnin vuoksi en yrittänytkään olla aamulla ahkera. Lähtiessä vielä olin kuitenkin niin ajatuksissani että styroxit jäi kyydistä ja oli palattava parin kilometrin päästä takaisin.

Styroxit, maahan ylijäämämaat pois ja koneen siirto pois palvelutalon luota. Kolmannelta linjalta ehdin ottaa vain yhden kuorman ja sitten tulikin pimeää.

Eilen meinasi bussi tulla kylkeen samassa paikassa kuin mun viimeisellä kuorma-autotunnillani. En tosin muista tulinko samaan suuntaan vai vastakkaiseen, mutta bussi oli samoissa väreissä ja yhtä yllättävä.

Maisemat on muuttuneet niin paljon ettei meinannut toista valaistua latua löytyä.

Päivään mahtui muutamia ikäviä ylläreitä. Ensimmäinen oli koneen tyhjentyneet akut, toinen oli että putkieristäjä ei sittenkään ollut aamuvirkku ja kolmantena lavetin katoaminen kesken työpäivän.

Mukaviakin ylläreitä tuli eli kone toipui reilussa tunnissa, juuri kun oltiin luopumassa toivosta niin putkieristäjä saapui ja heti koneen startattua alkoi kuulua piippausta kun sorarekka toi tavaraa putkien ympärille laitettavaksi.
Kaiken kermana oli lounastauolla tavattu entinen kollega 12 vuoden takaa.

Alkukankeuden myötä aurinko ehti laskemaan ennen kuin toinen linja oli ummesa, kolmannelle siirtyminen vei kauan ja saa nähdä putosiko hampaista paikkoja teloilla ajaessa. Oli siinä varmaan palvelutalon asukeilla ihmettelemistä kun kahdeksan jälkeen illalla vielä koneet käy.

Vasta siinä vaiheessa kun alkoi olla säkkipimeää muistin että palvelutalon ympärillä oli routaeristys ennen putkilinjan saapumista.

Ladulla oli hiljaista. Ei ollut vieläkään koko kierroksella valaistus toiminnassa, mutta 6,5 km meni pimeydestä ja huonosta luistosta huolimatta.

Ei papinkaan traktori kulje pyhällä hengellä kulje, mutta ihmeellisesti pystyy lunta linkoamaan vaikka murtopultti on kahdessa osassa. Eka arvaus toisen pätkän pudottua oli että takalaakerin pukki on kahdessa osassa. Jos se oli heittosiivestä niin se oli sit tehtaan asentama pultti kun oli punaista väriäkin vielä tallella.

Ilmeisesti tukitenkin pultin puolikas oli heittosiiven murtopultista tai jostain poistetusta lisävarusteesta.

Pysähdyin lumityölenkin varrella lyhyesti tarkistamaan että tien vanhin asukki oli hengissä. Vanhuksilta kuulee joskus hurjia tarinoita, mutta nyt oli epäily menossa että naapurin vanhan emännän kirouksella olisi ollut voimaa.
Hulluinta vielä että sen naapurin koira oli ennen kirousta hyökännyt postiaan noutaneen naisen kimppuun.