Juoppohullun päiväkirjaa katsomassa

Olikin tovi vierähtänyt edellisestä kotomaisesta elokuvasta. Jossain muualla maailmassa ei missä ei ole ollut juopporottia alkoholismin tutkimuksen apuna varmaan naureskellaan suomalaiselle tyylille, mutta valitettavasti tuon elokuvan jälkeen minua ei naurattanut yhtään.

Kiitos tästä hymyn puuttumisesta menee moniongelmaiselle ystävälleni joka voisi kirjoittaa oman versionsa siitä kuinka kivaa oli kännissä ja kuinka kamalaa oli yrittää päästä eroon alkoholista. Vaikka kyseessä oli vain elokuva niin elementit oli muutamin paikoin ihan samoja lukuunottamatta niskalihastreenejä saman sukupuolen edustajan kanssa parkkihallissa.

Myöskään se ei naurata ettei poliisiparat voi tarttua aseeseen ja ampua edes renkaaseen tai polveen kun rattijuoppo pakenee. Edes se ei naurattanut kun työpaikalla ammuskellaan pistoolilla. Varmasti se on hauskaa jollekin sellaiselle jonka omalla työmaalla ei ole jonkun juoppohullun toimesta niin tapahtunut.

Onneksi sentään Krista Kosonen oli kaunis ja elokuvassa esiintyi kaksi juurikin sellaista klassikkoa joilla itsekin olen matkaa taittanut eli pappatuna ja A- sarjan Datsun.

Toivottavasti te Kallion ja muunkin Suomen tytöt ja pojat ymmärrätte että se on vain elokuvaa ja kaikki eivät ole juomisensa kanssa yhtä onnekkaita että näkisivät omat kolmikymppisensä. Jos siis löydätte Suomesta kylän jossa ei ole yhtään juoppoa, hullua tai juoppohullua niin kertokaa mullekin. Saaristoa ei lasketa mukaan eikä Ahvenanmaata.

Ehkä tästä vielä nähdään sellainekin versio missä se juoppohullu onkin nainen ja siitä erehtyy kiinnostumaan AA:n absolutisti.