Kun kenkää puristaa

Jos jotain on pielessä niin kannattaako sitä vain hautoa ja hautoa.

24.1 oli suorastaan peilikuvajoulu. Heti aamusta lähtien vastoinkäyminen seurasi toistaan, mutta ei tietenkään F.E.Sillanpään Hurskaan kurjuuden mittakaavassa.

Jo herääminen tapatui monta tuntia liian aikaisin. Siitä taas johtui että oli työmaalla tarpeettoman aikaisin vain todetakseni että muotit on edelleen paikallaan ja muutenkin niin paljon rojua ymprillä ettei toivoakaan täyttää sitä kaivantoa.

Koneessa oli noin 21 volttia akuissa ja lämpömittarissa vielä enemmän pakkasta. Kohmeisin sormin laturi kiinni, lämmitin pyörimään ja konekin viimein. Kun ei haluttuun suuntaan päässyt niin putkitin sitten kaapeleita varten uraa ja otin jännitteellistä syöttökaapelia lisää esiin.

Taas hetken näytti hyvältä kun muotin purkaja oli saanut vara-auton alleen, pääsi perille, purki tehokkaasti ja viimein sain jopa leikkauskuvan. Seuraavaksi selvisi että itse rakennus on valun osalta OK, mutta kahden pilarin alle tarkoitetut laatat menevät hylkyyn. Ei sitten täytetty ulkopuolta, eikä kukaan ruvennut laittamaan patolevyjä. Täryistä kumpikaan ei toiminut täysin normaalisti. Ilmeisesti vanhemman koneen kahvan sisällä on edelleen jäätä hydrauliikkanesteen seassa ja toisessa varmaan hihnapyörä irti.

Tein voitavani siellä, mutta kun joka paikkaan ei kertakaikkiaan kerkiä niin näköjään olisi pitänyt pelastaa hyvin palvellut ja paljon käytetty keittokirja ja opettaa oma isäni käyttämään pölynimuria ja sellaista kunnollista konetta millä tehdään paperiin pyöreitä reikiä. En erottaisi enää nykyaikana miesten ja naisten hommiksi kuin lähinnä imettämisen ja synnyttämisen odotusaikoineen ja hedelmöityksineen.

Helppohan sitä on vaatia toista leipomaan kun ei itse erota keittokirjaa vanhasta lehdestä tai imuroimaan. Kaikkein eniten kuitenkin vituttaa kun vanhalla ihmisellä on tiskikone ja vanha ihminen vannoo käsitiskin nimeen. Sitten kuitenkaan niitstä käsin tiskatuista lautasista ei kertakaikkiaan uskalla syödä kun niissä näkyy ja tuntuu kaikenlaisia sattumia. Ymmärrän että teflonpannun tai jotain sellaista mikä ei joko mekaanisesti tai kelmiallisesti kestä konetta pestään käsin, mutta kun pestään niin pestään kunnolla.

Tuntuu että jopa käsien peseminen on nykyään monelle ylivoimaisen vaikea urakka. Puhumattakaan siitä pesukoneesta jossa on vain päävirtakytkin ja käynnistypainike tarpeellisia arkivaatteita pestessä.