Contour

Ihmettelin kun päiväajovalot eivät millään tahtoneet syttyä. Tänään illalla ne kyllä toimivat vihdoin, mutta siihen vaadittiin tällä kertaa käynti autosähköliikkeessä.

Varsinainen syy oli ajoneuvon valmiissa maadoituspaikassa ja siis vaikka jännitemittarilla sai mitattua tarpeellisen jännitteen ja ylikin ei kontakti riittänyt valoille. Jos keulalla ei oleillisi vinssiä olisin varmaan jo eilen vetänyt maadoituksen akulle asti. Ehkä sitten seuraavan huollon yhteydessä tai kun nuo valot pimenevät seuraavan kerran.

Rumathan nuo päiväajovalot ovat. En tiedä mitä materiaalia puskuri on, mutta ainakin sellaista metallia näytti olevan että itseporaavia kateruuveja katkesi yksi per kiinnike.

Olin informoinut että tänään en laita konetta käyntiin. Putket oli tuotu, mutta ihan väärälle tontille, joten sen puolesta olisi voinut jatkaa putkilinjojen täyttöä.

Oli kuitenkin ensin ratkottava täryä vaivannut ongelma ja tehtävä vähän muutakin pientä huoltohommaa. Vielä olisi yhdet päiväajovalot ruuvattava / tehtävä muutama sähköliitos. On vaan paikkamaalauksen jäljiltä pajalla sellainen katku että saa vähän aikaa haihtua ja tietysti myös maalin olisi hyvä saada kuivua rauhassa.

Mutta sitten ne työmaan pienet murheet... olivat saaneet tällä kertaa valun käyntiin ihan ajallaan- siis sellainen parin ison koirankopin kokoinen laatikko, mutta sitten taas pesuvaiheessa pumppuauto oli lakannut käymästä ja siinä se tönötti varmaan puolisen tuntia ja kuskiparka elvytti pakkasessa startin solenoidia tai bendix siellä kai jumissa oli.

Maasturissa näyttää olleen aika hyvää polttoainetta. Niin voi sanoa kun kovatkin pakkaset on selvitty ongelmitta ja polttoainesuodatin oli vaihdettu viimeksi vuonna 2010. Ilmeisesti se sitten vaan jäi vaihtamatta viime kevään ruostevauriokorjauksen yhteydessä.

Orkidea on avautumassa - ihme juttu että se tuottaa kolme valtavaa kukkaa ja kahvipensas kuoleman kielissä.

Huomenna täytyy ilmeisesti pitää pakkasvapaata- riippuen tietysti siitä mitä työmaalla tapahtuu. Korkealla ovat herrojen toiveet jos meinaavat huomenna muotit purkaa ja uusia lyödä niiden päälle pystyyn. Ei se mahdotonta ole, mutta ehkä vaan kannattaisi antaa betonille aikaa ja lämpöä että kovettuu kunnolla. Tai no kovettuuhan se muottiin vaikkei lämpöä olisikaan.

Tällä kelillä edes täry ei ollut yhteistyöhaluinen. Aamulla se kiinnosti jopa poliiseja siinä määrin että näki kuinka paljon poliisiauton vauhti hidastui kohtaamisen lähestyessä. Ilmeisesti heilläkin oli sen verran maalaisjärkeä että ymmärsivät laitteen olevan niin lujan liina perässä ettei se kyydistä putoa. Varmasti pystyi kuitenkin liikkumaan, koska säästä johtuen oli täry vedettävä tallissa käyntiin ja kiikutettava käynnissä työmaalle asti.

Kuljetusmatka oli sen verran pitkä, viima kova ja lämpötila alhainen ettei ajovipu liikkunut, eikä täry ajosuunta aktivoitunut kumpaankaan suuntaan.

Taas toisaalta oli hyvä että valu osui tälle päivälle. Sai siirtyä toiseen osoitteeseen vähän tekemään omia hommia. Ei ihan vallan kauheasti tehnyt mieli tarttua moottorisahaan ja karsia saarekkeen viimeisiä polttopuukokoisia kuusia, mutta meni siinä samalla kun tulevan hoitotien liittymäkohdan perkasin. Lumeton märkänä jäätynyt maa on paikoin yllättävän kovaa. Kohta täytyy ruveta routapiikkejä teroittelemaan.

Katsastus oli ilmeisen vaativa juttu. Oli jopa niin vaativa ettei katsastuskonttorin autonostureista tainnut toimia kuin se katveessa oleva. Eipä sillä juuri merkitystä olisi ollutkaan, koska tiesin kyllä aamulla lähtiessäni ettei pohjasta mitään ongelmia tule. Tiesin senkin että pakoputkesta saattaa tulla ja auton rekisteriotteen luovuttaessani sanoin myös mitä putkelle on tehty ja miksi.

Hienoa kuitenkin että meni läpi ilman yhtään merkintää ja ainoa suullinen huomautus tuli takajarrupaloista - sen tietysti tiesin jo etukäteen. Toisaalta rikkoutuneesta jarrumännän suojakumista ei tietoa tullut, eikä sitä varmaan näekään kun pyörä ja levy tai satula ja palat ovat paikoillaan.

Tänään oli silmänruoka vähissä ja taas arvasin miten kilpailevan firman kaverille pakkasessa käy. Sen ei tarvitse huomenna työmaalle mennä kun on nosturi remontissa. Tarinan opetus on kuitenkin se että kannattaisi joskus olla ihan vaan kotona, käyttää aikaa huoltamiseen ja korjata myös se rikkomansa katto hyvän sään aikana. Joku tykkää tehdä remonttia taivasalla -24 asteen pakkasessa, mutta minä en tykkää.

Rahaa saa menemään muutenkin. Esimerkiksi ostamalla kaasupullon ja lämmittimen niiden korvessa sattuvien remonttien varalle. Aikaa saa kulumaan kun kantaa polttopuita tulisijan äärelle ja pitää tulta yllä.

Aamun ensimmäinen havainto oli varsin pimeä keittiö. Toki lieden valon sai toimimaan ja pienen tuikun tiskipöydän päälle, mutta on se pimeää verrattuna 2 x 18W loisteputkiin.

Pakoputken teräs on varsin tasalaatuista. Ennen edellistä katsastusta korjasin takimmaisen liitoksen toista puolta ja tänään sitten sitä vastakappaletta. En tiedä kuinka ilmatiivis liitoksen kuuluu olla, mutta sen tiedän ettei se ainakaan mitään valtavaa painetta kestä.

Joissain autoissa pakoputken ensimmäisessä liitoksessa on tavallaan pallo ja kuppi eli joustava liitos. Sellaiseen päädyin nyt viimeisessä liitoksessa kun alkoi näyttää että asentovirhettä jää ja ei uskalla paikallaan ruveta räkimään.

Talliin pääseminen oli oma kappaleensa. Auton päällä oli paikoin kolmen senttimetrin jääkerroksia ja edellisestä ajomatkasta oli vierähtänyt aika tovi. Lämppäri sentään suostui käynnistymään, mutta jos sitä olisi minuutinkin pidempään päällä pitänyt olisi käynnistys jäänyt haaveeksi/laturin/apuvirran varaan.

Onneksi pääsin sentään varsin halvalla. Naapuriin törmäsin kaupan ovella ja hänellä on taas ranskanraudasta turboahdin pimeänä. Jos siis kolmas kerta puolen vuoden sisällä. Kallista autoilua vaikka pitäisi olla taloudellinen diesel. Pieni kulutus ei paljon lohduta noilla korjauskustannuksilla.

Joskus päivä menee nopeasti ja joskus joku asia menee jopa nopeammin ja paremmin kuin on voinut edes ajatella.

Tänään siis arvoin että menenkö vaihtamaan kaasupulloa, mitä se tulee maksamaan ja onko saatavilla sellaista pulloa tuossa matkan varrella kun on kuitenkin lauantai. Pudotettuani ekan kuorman, ja syötyäni puolet eväistä ajoin 2. kuorman kanssa mahdollisen vaihtopaikan pihaan. Siellä oli kaappi auki ja myyjä juuri telannut jonkun toisen pullon kaappia kohti.
En ehtinyt ajaa lenkki, pysäköidä kunnolla vaan meinasin että kun myyjä kerran on ulkona talvitakki päällä niin ehkä vaihto menisi sujuvasti sillä välin kun pistän yhdistelmän parkkiin. Niin oli nopeaa palvelua etten ehtinyt edes valoja sammuttaa kun myyjä kiikutti vaihtorahat, antoi pullon ja latasi tyhjän sinne kaappiin.

En ihan varma ole, mutta tuo saattoi olla parempaa palvelua mihin hänenkään työsopimuksensa tai työnkuvansa velvoittaa. Kiitos siitä.

Sivuventtiilipullo jäi edelleen hankkimatta, mutta sen myyjän kysymä oleellinen kysymys "onko sille tilaa" pyöri päivällä mielessä muutamaan otteeseen. Kyllä se 11 kg pullo mukana kulkee siinä missä viitoinenkin, mutta jos kantomatka on pitkä niin mieluummiin ottaisi vaikka sen 5 kumpaankin käteen kuin yhden 11 kiloisen. Samoin jos yhtä pulloa joutuu viemään maastoon ohjaamon lattialla.

Pelto alkaa näyttää pellolta, mutta muutama iso kivi on vielä siirrettävä ennen puolivälin ojaa.

Talvi ja märkä savimaa ei ole telakoneelle paras mahdollinen toimintaympäristö. Kun se savi jämähtää kiinni tarvitaan sulatukseen paljon lämpöä.

Eilen ostoshuumassa ostin kosanipolttimen kaveriksi säteilylämmittimen. Olisi ehkä pitänyt ottaa se kaupan ovella ulos paketista, koska siinä oli sivuventtiilipullon paineensäädin mukana. Ei paljon lämmitä kun on pystyventtilimallin pullo.

Myöskään perävaunun toinen takavalo ei säteillyt. Polttimoissa ei ole mitään vikaa- on vaan hieman liikaa tuulettuva umpio ja välillä kontaktit kaikea muuta kuin hyviä.

Päivän saldona oli kuitenkin monta raiviolta siirrettyä kiveä ja kantoa. Päivän päätteeksi vaunu sään suojaan, umpion sulatus ja polttimoiden kantojen puhdistus.

Mikäköhän siinä on että niinä päivinä kun on suunnitellut nukkuvansa pitkään tulee usein jonkinlainen hälytys tai muuten jotain odottamatonta.

Siihen aikaan kun lohkolämmittimen piti vasta käynnistyä olin jo matkalla tutkimaan mikä maalämpökonetta riivaa. Ei siis ollut tarkoituskaan ruveta leikkimään putkimiestä, vaan lukea ohjekirjaa ja tarkistaa että onko hätäkäyttö + käyttöveden lämmitys päällä.

En vieläkään tiedä mikä sitä käyttöveden lämmitystä riivaa. Sen kontaktori napsati kyllä paneelin nappulasta päälle, mutta muutamaa sekuntia myöhemmin kuului kuinka se lämmittäminen loppui.

Syy miksi sen talon emäntä ja ilmeisesti lapsetkin olivat olleet illalla viileässä suihkussa oli kuitenkin ihan tavallisen potentiometrin säätöarvo.

Vaikka olenkin myös termodynamiikan kurssista hyväksytyn arvosanan saanut niin vasta tänään jouduin miettimään miten se perkeleen epäkuntoinen systeemi saadaan sellaiseksi ettei koko talo mene lattiasta alaspäin murusiksi.

Itse lämpöpumppuhan on hieno sovellus kylmäaineella toimivasta jääkaapista jolla tässä tapauksessa jäädytettään syvällä maahan poratuissa reijissä kiertävää viinaa. Näin saatu lämpö syötetään ilmeisesti vesikierrolla lämmönvaihtimen kautta varaajaan. Varaajasta otetaan ylhäältä käyttövesi, keskivaiheilta lämmitykseen ja alhaalta annetaan lämmityskierrosta palaavaa vettä ja kylmää vettä lämpimän käyttöveden valuessa. En itse asiassa tiedä onko varaajan sisällä lämmönvaihtimimia vai saako vesi sekoittua vapaasti.

Mutta sitten se käyttäminen, valikoiden ja toimintojen määrä ja käyttöohjeen lukeminen. Paina sitä, paina tätä, rullaa valikoita ja lopulta kylmälaiteasentaja saapuu, pistää painetta lisää, paikallistaa vuodon, tyhjentää järjestelmän, purkaa tieltä yhden putken, korjaa vuodon, täyttää 1,5 kiloa kylmäainetta ja hätäkäyttö suostuu menemään pois päältä.

Onneksi tuo ongelma ei tullut viime talvena kovimmilla pakkasilla. Varaavalla tulisijalla oli siis ollut käyttöä.

Sieltä kiiruhdin rautakauppaa kohti ja matkalla pongasin auton, mutta en kuskia. Kassalla sitten hän edessäni seisoi ja aika lähellä oli etten joutunut pyytämään kyytiä kotiin. Virtalukko siis jumiutui ilmeisesti vähän kohmeessa käytön puuttesta sekin.

Lopputuloksena päivän suunniteltu korjaus oli ohi vasta 21:30 eikä ollut mitään järkeä lähteä pimeässä koeajolle.

Johtaja sai päivällä päähänpiston että pitää lähteä käymään katsomassa mahdollista ruoppauskohdetta. Jo siinä vaiheessa huomautin että noin 120 kilsaa jos meinaa tällä kelillä taivaltaa niin ei siellä kohteessa näe talsia kuin tunnin. Totesin myös seuraavissa lauseissa että pitää olla maasturi jos ei meinata kävellä kilometritolkulla ja kyydissä vähän muutakin kuin kartta.

Jääkairan ja kahden moottorisahan lastauksen jälkeen auto valitti jarruvikaa- siis ilmeisesti anturi oli kohmeessa.

Perillä kairaaminen osoittautui turhaksi touhuksi. Kallis jääkaira ei vaan purrut teräsjäähän oikein millään. Itse asiassa en muista koskaan kävelleeni järvelle noin ohuen jääpeitteen päällä. Toki tiedossa oli ettei lahdella ole kovin syvää ja jään paksuuttaa kokeiltiin muutaman metrin välein rautakangella, kaira oli vaan painolastina.

Ennen paluumatkalle lähtöä arvelin ottavani muutaman konkelon irti kannoista. Osa meni hyvin, yksi vaati rautakankea ja yksi sitä toista moottorisahaa. Se toinen saha olisi ensimmäisenä kaivannut ronskia viilausta, mutta lahin viila oli siinä vaiheessa niin kaukana että meni sahaaminen väärinkäytön puolelle, kiitos johonkin samperin pihaa koristaneen omenapuun runkoon toispuoleisesti tylsyneen teräketjun.

Päivästä ei paljon hyvää jäänyt mieleen. Jos jotain niin ainakin kauan pimeänä olleet etutyövalot toimivat viimeinkin. Onnistuin siis merkkikorjaamoa paremmin. Toki ne muutaman sekunnin paloivat huollossa käynnin jälkeenkin, mutta sitten kun niitä olisi oikeasti tarvinnut oli tyydyttävä alempiin. Siihen kun lisätään puuttuneet pitkät valot oli 6 polttimoa edestä pois pelistä. Jokaisen polttimon hehkulanka oli ehjä, mutta yksi H3 oli ilmeisesti tehtaan ja sitä kautta myös huoltokäynnin jälkeen oikosulussa. Se poltti työvalojen sulakkeen. Sitä en tiedä miksi kaukovalojen sulake oli kärähtänyt, mutta nyt toimii kaikki sähköjen osalta.

Pakkanen on kuitenkin kova rasite esimerkiksi letkuille. Se tarkoittaa huomiselle etukuormaimen noston tai laskun letkun vaihtoa edellyttäen että osia on.