Tylsä kaira ja vielä tylsempi saha

Johtaja sai päivällä päähänpiston että pitää lähteä käymään katsomassa mahdollista ruoppauskohdetta. Jo siinä vaiheessa huomautin että noin 120 kilsaa jos meinaa tällä kelillä taivaltaa niin ei siellä kohteessa näe talsia kuin tunnin. Totesin myös seuraavissa lauseissa että pitää olla maasturi jos ei meinata kävellä kilometritolkulla ja kyydissä vähän muutakin kuin kartta.

Jääkairan ja kahden moottorisahan lastauksen jälkeen auto valitti jarruvikaa- siis ilmeisesti anturi oli kohmeessa.

Perillä kairaaminen osoittautui turhaksi touhuksi. Kallis jääkaira ei vaan purrut teräsjäähän oikein millään. Itse asiassa en muista koskaan kävelleeni järvelle noin ohuen jääpeitteen päällä. Toki tiedossa oli ettei lahdella ole kovin syvää ja jään paksuuttaa kokeiltiin muutaman metrin välein rautakangella, kaira oli vaan painolastina.

Ennen paluumatkalle lähtöä arvelin ottavani muutaman konkelon irti kannoista. Osa meni hyvin, yksi vaati rautakankea ja yksi sitä toista moottorisahaa. Se toinen saha olisi ensimmäisenä kaivannut ronskia viilausta, mutta lahin viila oli siinä vaiheessa niin kaukana että meni sahaaminen väärinkäytön puolelle, kiitos johonkin samperin pihaa koristaneen omenapuun runkoon toispuoleisesti tylsyneen teräketjun.