Contour

Tänään piti tehdä perjantain hommia. Onneksi uskalsin pyytää apua ja onneksi sitä myös sain. Nyt on yhtä lukuunottamatta kaikki teleskoopit asennettu kaivoihin ja autokatoksenkin pohja alkaa pikkuhiljaa olla kuorittu. Meinaisin tosin kaivurin kaataa siinä touhutessani. Ilmeisesti oli jotain kaunista näköpiirissä ja se ei vielä ollut tyttö punakenkäinen.

Paljon harmia aiheuttanut tulevan ajaoväylän tukkinut kivi on nyt sit siirtynyt autuaammille maille. Toivottavasti tilalle ei tule upottavaa vesireikää.

Illan tullen arvelin että ehkä joutuu katsomaan vähän nuorten jääkiekkoilua ja jos voittavat niin käydä sit vaikka katsomassa kylmää ja pimeää kaupunkia. En muuta toivonut kuin omaa rauhaa ja vajaan kuuden minuutin istumisen jälkeen kauniit silmät, kauniit hiukset ja kaunis ääni helähti vierestä henkilökunnan muodossa. Sitten kuuntelin kuinka perseelleen käännettyä karaokea yritettiin laulaa ja sattumalta hevostatuointia lapaluun nurkilla kantanut ihminen lauloi varsin hyvin. Varsin hyvin, mutta koska se kappale sattuu olemaan yhden hyvinkin naarmuille kuluneen kokoelman alussa kysyin sitten esityksen jälkeen että mahtavatkohan ne sanat oikeasti mennä noin.

Mutta se punanakenkäinen- en tiedä mitä on elämässään kokenut tähän mennessä ja mitä on vailla. En tiedä mikä on nimeltään, minkä ikäinen, paljonko painaa, mikä on kuppikoko ja ovatko vaaleat hiukset omaa väriä vaiko purkista- mutta sen tiedän tuossa paikassa ei montaa kauniimpaa ollut, mistä kukin sit tykkää. Luultavasti kuitenkin jos sen näköinen typykkä tulisi ihan vaan talvivaatteissa kadulla vastaan niin varmaan sinkkumiehistä suurin osa pitäsi hyvinkin viehättävänä, mutta tuossa kunnossa ei tehnyt mieli mennä jututtamaan. Tai siis teki mieli, mutta en halunnut edellisen reissun toisintoa= paikan kaunein nainen kaatuu syliin ja pääsee turvallisesti kotiin. Montakohan vuotta siitäkin oikein on...

Aika varmaan nukkua viimein

Jos päivässä on ollut jotain hyvää niin ainakaan se ei mennyt suunnitelman mukaisesti. Oli siis tarkoitus avata yhden autokatoksen pohja, salaojittaa se suodatinkankaan päälle ja jos aikaa jää käydä hyvän sään aikana poraamassa pari reikää paineilmaporalla.

Toisin kuitenkin kävi ja löysin itseni valokuvauskielto + vaikenemisvelvollisuusalueelta. Ei se homma suuri ollut, mutta olisi sen ehkä voinut siirtää mieluummin ajalle loppiaisen jälkeen.

Autokatos ei siis edistynyt kuin yhden poistetun kannon verran ja senkin repiminen tapahtui tyystin keinovalossa.

Illalla ajoin kaupungin suuntaan ilmeisesti 3- sarjan BMW:n perässä. Ei se uusi ollut vaikka kiihtyvyyttä olikin vielä jäljellä. Ei tehnyt mieli ajaa sen öljyruiskun perässä, tai siis sopivalla etäisyydellä tasanopeudella OK, mutta ilmeisesti kiihdyttäessä öljyä meni niin paljon pakariin saakka ettei mahdolliset katalysaattoritkaan ehtineen polttamaan kunnolla.

Sitten taas näitä järjen riemuvoittoja: On tyhjä akku- no mitäpä sille yleensä tehdään=koitetaan ladata. En kerro kuka, mutta sanotaan nyt vaikka että päivän idiootti oli taas loistanut ja pistänyt boosterin starttiaesennolle ja sitten mennyt viemään jatkoroikan toisen pään seinään. No tietysti boosteri oli ylikuormittunut ja sulake palanut. Järkevä ihminen vaihtaa tilalle uuden sulakkeen- vaan ei idiootti. Laittoi tilalle rautalankaa ja väitti ihan poskettomia. Ettei muka löytänyt varasulakkeita. Siis sulakkeita joille oli ja on edelleenkin oma varastopaikkansa silmän korkeudella ja laatikko on jopa merkattu kolmesta suunnasta niin isoilla kirjaimilla kuin laatikkoon mahtuu.

Sitten kun on yksi oviaukko minkä edessä on tunkki ja muutama harkko, sekä edelleen rikkinäinen tunnistevalaisin seinällä=pimeää- minkä helvetin takia pitää tunkea itsensä sinne kompuroimaan kun kaikki muut suunnat mukaanlukien nelimetrinen valaistu oviaukko ovat tyhjinä. Onko se vaan miehen pyrkimys löytää ahtain rako mihin vaan pääsee tunkeutumaan.

Vein juu kun huoltoväli oli tulossa täyteen. Lisäksi piti istuttaa vähän marjapensaita sekä raivata kiviä. Piti ja piti, mutta kivistä se pahimmassa kohdassa ollut osoittautui rikkomisen jälkeenkin liian suureksi ja pimeä + nälkä ehti tulla ennen ensimmäisenkään marjapensaan pääsyä uuteen kasvupaikkaansa. Uutta kasvualustaa ainakin riittää sen että mahtuu sekä puskat että potut.

Jos tänään taas tuossa muutaman sadan metrin päässä ilotulitteet paukkuvat päivällä ja illalla voin kysyä että onko lapsia liikaa vai liian kiire vahtia muiden lapsia kun omat tekevät pahojaan?

On toki itsellekin joskus niin käynyt että on joku paukku tai raketti jäänyt ampumatta. Viime vuonna en yhtään ostanut, mutta löysin hangesta sekä räjähtämättömän tähtipommin että sytyttämättömän raketin. En suosittele koskemaan, tai varsinkaan purkamaan räjähtämättömiä ilotulitteita. Palautettava ostopaikkaan tai poliisille.

http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/ylijaaneiden-ilotulitteiden-ampumiseen-pitaa-hakea-lupa-pelastuslaitokselta/254389/

Eilen oli tiukka päivä. Jopa niin tiukka että kotiin tuleminen meinasi kääntyä hotelliyöksi huoltoaseman kupeessa. Kolmen vartin tauko, ruokaa ja raitista ilmaa kuitenkin auttoi outoon päänsärkyyn. En tiedä, mutta oma arvio oli että hengityssuojaimessa oli jotain vikaa tai siihen kuulumatonta ainetta.