Jenni Vartiaisen keikalla kadonnut koru

Tänään oli kolme vaihtoehtoa mielessä, joista mieluisin olisi ollut tällä kertaa iltalenkki. Päädyin kuitenkin kuuntelemaan mitä Jennillä oli sanottavaa. Ennen keikan alkua totesin että joku onneton oli keventänt asusteitaan jo ennen narikkaa- tai sitten kenties siinä narikkaan vaatteita laittaessaan. Kadonnutta korua kannattaa kysyä HML sirkuksesta. Tuntomerkkejä vastaan- ja niitähän minä en tähän kerro vaikkei se nyt miltään vihreältä timantilta näyttänytkään. Tunnearvohan voi silti olla mittaamaton.

En usko että koru oli peräisin tähdeltä itseltään, mutta minä sen talteen noukin ja ilmeisesti vuorokalifi sen sai. Sen sijaan joku ilmeisesti yritti heittää kolikolla tähtöstä- en tiedä osuiko, mutta uutiskynnys ylittyi koska sellaisen kolikon poimin talteen sitkeästi latttialla loikoilleen naisen vierestä.

Ilmeisesti taiteilijakaan ei ollut ihan tyytyväinen äänentoistoon ja tietysti korvat taisivat olla tulpattu. Aika monta kertaa tuntui säätävän mikkinsä lähetintä tai sitten on vaan niin timmissä kunnossa ettei lähetinkään meinaa pysyä kyydissä. Vähempikin basso olisi riittänyt niin olisi saanut noista vieraammistakin sanoituksista selvää.

Olisin myös ehkä saanut jo toisella yrittämällä selvää mitä se punapaitainen nainen kysyi. En ole varma kuulinko oikein edes kolmannella kerralla, mutta ilmeisesti oli vailla kuvaustilaa- siis kuvaustilaa mistä näkyi selkä, kylki takapuoli ja aika paljon rakennuksen pystypilaria. Eipä silti varmaan moni olisi jo hyvin mustasukkainen niidenkin liiallisesta tuijottamisesta.

Kotimatkalla havaitsin että talvi on taas yllättänyt pari autoilijaa. En jälkiä nähnyt, mutta omilla auton ikäsillä kitkoilla tulin samasta paikasta ihan ongelmitta omaa kaistaa- kuitenkin MB oli yrittänyt yhtyä Opeliin saaden aikaan orastavan orgasmin ja A:n Adamin sijasta vain romua ja kaksi lievästi (lunastuskuntoon) vaurioitunutta ajoneuvoa.

Kirjoitettaessa soi Jenni Vartiainen- ja paljon muutakin, mutta tietysti nyt vain hiljaisuus