Pari merkkivaloa vähemmän

Kun koskemattomaan reikään työntää kumirenkaan läpi viistopäistä pientä putkea sen kuuluisi hyvällä voitelulla mennä pohjaan asti. Siis tietysti liian iso ei mene ollenkaan, eikä liian pienestä ole nesteen hulvatonta purkautumista lukuunottamatta mitään iloa.

Tänään siis ensimmäisen liitoksen tekivät mallikelpoisesti, toinen meni kuin kokeneella parsikunnalla, mutta kolmas liitos vaatikin sitten gynekologista toimenpidettä, koska vesijohtoputki ei asentajan mielestä mennyt liittimen pohjaan asti. Liitos siis purettiin, mutta kukaan ei koskaan saa tietää purettiinko se turhaan vai ei.

Sähköistä ei ole vielä tietoakaan, mutta kaapeli on sentään suurimmalta osin onnellisesti maan povessa ja jopa tien alitus sujui varsin kivuttomasti.

Vesijohdon ja alittamisen välissä päädyin paistamaan lihaista herkkua eli poroa ja oman maan porkkanoita. Sen annoksen perään lastasin kyytiin parit suodattimet + erinäisiä astioita ja työkaluja että sain pari huoltomuistutinta nollattua. Toki jotkut varmaan niitä nollaa tekemättä huoltoja, mutta niillä vehkeillä ei sit ajeta tyyliin 14500 tuntia ilman suurempia ongelmia.

Kiitin itseäni siitä että ensihuollon yhteydessä muokkasin yhden suojapellin kaksiosaiseksi. Helpotti tänäänkin huoltamista melkoisesti kun mahtui puomin päällä istuen ronkkimaan konetilaa, eikä tarvinnut sukeltaa puomin taakse pää edellä kuten ensimmäisellä kerralla.