Contour

Keskiviikkona kauppareissulla takanani kuului kaksi tömähdystä. Hyllystä siis putosi kaksi kaalia tai jonkin sortin salaattia eikä ketään ollut viiden metrin säteellä hyllystä.

Pari minuuttia myöhemmin toiselta puolelta eri hyllystä putosi kaksi omenaa, mutta silloin asialla tumpuloiva asiakas.

Seuraavalla kauppareissulla ilmeisesti jäin liian pitkäksi aikaa katsomaan nuorta kaunista naista. Sanonta että silmät meinasivat pudota päästä on varsin kulunut, mutta siinä vaiheessa kun silmänkuvat vapputarvikehyllystä putosivat minun ja sen kaunottaren väliin ei jostain syystä oikein vitsiä irronnut. Kerran voi vielä ymmärtää, mutta kaksi peräkkäin ei ole enää todennäköistä.

Seuraavalla kertaa varmaan kaatuu koko hylly tai elokuvatyyliin joku tuhannen säilyketölkin pyramidi.

Tänään ei pyramideja rakennettu tai kaadettu. Sen sijaan ihailin ikivanhaa hevosvetoista haravaa ja hienohan se laavukin siellä oli. Oli ison koneen ja pienen siirrot, noin 15 aitatolpan reikää ja muutama metri sadevesilinjaakin. Reilun parin tunnin homma, mutta ei niitä olisi sinne käsin kaivanut ainakaan ilman kiviporaa ja vähintäänkin halkaisukiilaa/rikotuspanoksia.

En montaa sanaa kuullut teksti-tv:n takaa, mutta tunnistin kyllä elokuvan. En sitten tiedä koska mahtaisin lähteä seuraavan kerran elokuviin noin sadan kilometrin päähän reilun tunnin varoitusajalla ja seuralainen ei ollut jäässä, mutta lauloi kyllä itse itseään pianolla säestäen kuin enkeli.

Tänään piti tehdä reikiä aitatolpille- jäi tekemättä kun kone on väärässä osoitteessa, toisen koneen huolto vei niin kauan aikaa ja se luiskakauhan remontoija... No rasvaputki vuotaa, pohjassa on edelleen halkeama ja kallistustapin lukituspultista on edelleen pätkä reijässä, eli ei saa uutta tilalle. Nyt se kuitenkin on irti kiinnikkeestä, varakauha tilalla, eikä itse asiassa taida vieläkään olla lukituspala oikeassa kohdassa ja jos on niin sen kieroudesta johtuen tappi on edelleen noin 4 mm liian ulkona- miksi ei ottanut kännykällä kuvaa ennen kuin rupesti purkamaan. Itse asiassa tappi kai kuuluisi olla korvakkeissaan toisin päin, mutta silloin rasvaputki olisi orpona vapaassa päässä.

Tänään oli vielä iltaohjelmaakin. Jos tätä joku oman seuran ihminen tai varsinkin heidän emäntänsä lukee niin mahtaisiko olla hyvä hetki arvioida kodin viihdearvoa.

Tietysti minä olen varmaan tuostakin porukasta ainoa joka on poistettu ravintolasta, vaikka vain istuin varsin hiljaa paikallani ihan vesiselvänä, toisin kuin sylissäni istunut parikymppinen nainen.

Taas toisaalta minä en halua syliini yhtään alastonta tai vähäpukeista miestä. Ne on toiset miehet jotka teikäläisiä sietää ja suuntautumisesta riippuen kenties joku nainenkin.

Sitten vielä pieni juttu tilatosta. Eli jos joukkueessa on 15 kenttäpelaajaa ja yksi huippumaalivahti se yksi pystyy vaikuttamaan yksin enemmän kuin kukaan muu niin hyvässä kuin pahassakin.

Jos sitten se hyvä vaikutus jää huomioimatta niin yhtä lailla maalivahtikin voi pettyä. Edellisiltä vuosilta muistan kuinka oli kaksi maalivahtia joista toinen nosti koko seuran tasoa henkilökohtaisella panoksellaan niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin ja taas toisen ansioihin hyvien peliesitysten ohella ei kannata palata.

Sen joukkueeseen sopivan maalivahdin löytäminen ja terveenä pitäminen on selvästi tärkeämpää kuin yhdenkään kenttäpelaajan.

Huippumaalivahtikaan ei kuitenkaan riitä mihinkään jos kentällä pelaa viisi hyvää yksilöä kukin itselleen. Taas toisaalta mikä hitto siinä mättää että pitää yrittää olla liian herrasmiesmäinen, yrittää maailman hienoimpia tyhjään paikkaan syöttöjä pelaajaviidakon läpi tai maalin taakse kun itse on parhaassa maalintekopaikassa?

Aikanaan joku kerhotäti tai partion vetäjä lauloi ja laulatti leijonan metsästämisestä---- "....sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa, sitä ei voi ohittaa. Täytyy mennä läpi"

Ojan osalta tänään onnistui ylittäminen, alittaminen ja ohittaminen. Kolme metriä syvän kaivannon yli virtaa siis oja putkea pitkin ja putken alittaa ja ohittaa toinen.

Näistä rakennelmista tulee mieleen yksi siltatyömaa jolle ehdotin padon läpi vedettävää rumpuputkea. Tietenkään edes 2x noin 400 mm putkituskaan ei olisi riittänyt sille virtaukselle, mutta varmasti pato olisi saanut olla kiinni kesän kovimman sateen ajan ilman että vesi olisi noussut yhdellekään pellon kulmalle.

Alkaa tulla mieleen Mr Bean tai vähintäänkin Uuno Turhapuro. Nyt on tappi jo korvakkeissa, laakerissa ja siitä huolimatta alkaa jo tuntua että tuon homman vaikeusaste on liian vaativa tuolle tekijälle.

Jo kertaalleen opastin että tappi pitää kohdistaa vapaan pään mukaan, mutta ei mennyt näköjään jakeluun. Asiaa pahensi entisestään väärä nippa, siihen tehty adabteri ja sen vuoksi suurempi avainväli. Varmaan vielä nipassakin väärä kierre.

Onneksi sentään varsinaisella työmaalla tänään alkoi homma rullaamaan ja kelanlevittimen noudosta huolimatta noin kolmannes uraa saatiin auki.

Kolmas otto kauhan korjauksessa. Tappi oli irti, sorvattu mukamas oikeaan mittaan. Siis mittaan jonka soisi olevan 49,97 +-0,02 mm ei +-0.32 mm. Pahempaa oli kuitenkin luvassa eli täyttö oli täysin epäonnistunut ja siis suorastaan niin paljon että sorvin jäljiltä tappi oli kaikkea muuta kuin pyöreä. Yön pimeinä tunteina sen sitten teräsharjalla puhdistin ja hitsasin kraaterit umpeen. Hitsasin koska rasvan täytyisi kulkea tapin läpi laakeriin. Niin ei tapahdu jos sentin välein on ura laakerin ja tapin välistä ulos. Samoin tuollainen epätasainen pinta muokkaantuu nopeammin ja pahemmin kuin tasainen.

Varsinaisella työmaalla sentään hieman helpotti. Kivimiehen laskuun tulee varmaan 36 porattua reikää ja saa nähdä mitä on edessä kun pääsee pois kääntö/parkkipaikalta.

Matkalla näin naisen jolla oli lepakkomiehen tunnukset niin kassissa kuin vaatteissakin. Tarkoittaako se mieltymystä naamiomiehiin joilla on musta suihkumoottoriauto vai mieltymystä johonkin muuhun kuin heteromiehiin?

Käytän samaa otsikkoa toista päivää putkeen. Kyllä kivimieskin tänään töissä oli ja muutaman kiven rikottua sai, mutta otsikko viittaa korjaukseen.

Korjaus oli periaatteessa niin yksinkertainen että en uskonut että yrittäjä kymmenien vuosien korjauskokemuksella voisi siinä sutta tehdä. Kuitenkin kun pääsin välillä konetta katsomaan totesin heti että vaihda kauha, älä korjaa enempää.

Siinä vaiheessa oli näet onnisunut ihan hyvin vaihtamaan laakerin. Oli sitten sen perään täytehitsannut tapin ja epäonnistunut oikeaan mittaan sorvaamisessa. Oli sitten isolla lekalla hakannut tapin laakeriin jumiin, rikkonut lukituskorvakkeen ja lähti hakemaan uutta letkua. Silloin sanoin uudestaan että vaihda kauha.

Kun sitten viimein sain oman hommani tältä päivältä tehtyä kävin kurkistamassa mitä pajalle kuuluu. No ei ollut sit riittänyt mainitut tuhot, vaan oli vielä hitsannut sen lukituskorvakkeen väärään kohtaan tappia eli tapin toinen pää ei ole korvakkeessaan oikealla kohdalla. Siitä taas seuraa että kauhaa kallistaessa käy kuten hänelle eli rasvaputki osuu korvakkeeseen ja nippa menee poikki ja tietysti sen väkisin jumiin hakatun tapin sisälle upotuksen pohjalle mistä sitä tynkää on mahdollisimman vaikea saada millään muulla kuin poraamalla pois. Poraaminen taas todennäköisesti tuhoaa kierteen ja sitten joutuu taas tekemään uuden tapin.

Tuo on vieläpä se kauha missä rasvaputket kestivät vuodesta 2007 vuoden 2014 lopulle ja on jo kai ainakin neljäs huulilevyversio ja toiset runkovahvikkeet. Kestävyys on pitkälti ollut peruja tarkasta putkien sijoittamisesta- yhtään suojaa kun ei ole lisätty.

Kivimies ahkeroi tänään ja tulee ahkeroimaan huomennakin. Rakennusten läheisyys rajoittaa monessakin mielessä ja onhan ne irtokivet olleet ihan hillittömän kokoisia.

Tänään pääsin joskus puolen kymmenen tienoilla purkamaan edellistä rikkokiveä ja lastattuani siitä kolme täyttä kuormaa jäi pohjalle vielä muutama kauhallinen ja kaksi aivan lohkaretta jotka olivat aivan liian suuria lastattaviksi. Kahden koneen huoltoilmaisin näyttää punaista, joten huomenna kun selviää tuleeko kivimies vai ei, täytyy katsoa mikä on oikea hetki vaihtaa suodattimia.

Tuntuu niin kovin tehottomalta kun niihin jättikiviin menee tuntitolkulla aikaa, mutta tuota viimeisestä kivestä jäänyttä lohkaretta lukuunottamatta rikkominen on onnistunut täydellisesti. Se on vaan vähän eri maata kuin savi tai pulverihiekka.

Päivän päätteeksi olin harrastamassa liikuntaa. Oli jokseenkin vähäväkiset treenit ja maalivahdeista toinen oli kauniimpaa sukupuolta. Niin kaunis että jos ei olisi maskia pitänyt ja ollut varusteiden sisällä olisi saattanut pelaaminen häiriintyä.

En ole varmaan koko keväänä osunut treeneissä, mutta tänään pari maalia ja aika monta maaliin johtanutta syöttöä. Ehkä peli vaan tasoittuu kun väki väsyy.

Tänään oli minuuttiaikataulu. Itse asiassa niin tiukka että en vieläkään tiedä mikä kone kivimiehen maastoaudin nokalla pyörii. Oletan että se on tehodiesel.

Sieltä sitten juhlissa pyörähtämään ja viemään yksi eläkeläinen bussille. Itse asiassa en ole kovin hyvin juhlissa viihtyvä ihminen, mutta kun oli vaihteeksi lähempi suku jossain muualla jäi jäljelle monta ihmistä joiden nimiä en tietenkään muista, mutta muutama naama jäi kuitenkin mieleen. Yksi taisi olla se myyjä jolle huomautin jo valmiiksi rikkinäisestä muovilaatikosta kaupassa- silti siitä viereisestä pinosta yhden ostin ja se meni ensimmäisellä reissullaan ihan kappaleiksi.

No mutta kuitenkin kun istumapaikkoja oli jokseenkin vähän niin rohkaisin sitten yhtä ventovierasta istumaan vaan siihen missä tilaa on. Hän sitten kuitenkin ujosteli, mutta katveesta viereen sitten istahti sanotaan nyt vaikka vaikkapa juhlapaikan kaunein nainen. Kyllä hieman otti päähän lähteä sinne saakelin bussiasemalle ja itse asiassa ei sielläkään ehtinyt edes täyttä minuuttia odottaa kun bussi jo pikavuorotolpan viereen pysähtyi. Olisin siis mieluusti jutellut pidempäänkin että terveisiä vaan sinne Helsinkiin.

Itse juhlakalu ei montaa ääntä päästänyt, eikä hänen äitinsäkään pitkiä puheita pitänyt tai kukaan pörissyt pöhnäsäisenä.

Sitten kun päästiin täytekakkuvaiheeseen juhlakalun isä sai kunnian aloittaa kakun. Kerrankin kakku aloitettiin niin että A seuraavan oli siittä helppo ottaa kaatamatta palaa ensin pöydälle ja B tuntematta häpee siitä että ottaa edemmän kuin kahden senttimetrin viipaleen ja C ei ollut pelkoa että joku täti tai serkku olisi lapion varressa tehnyt liian ison annoksen. Niin ja muuten kakku oli ilmeisesti peräsin Hauholla VT 12 varressa työskentelevän ammattilaisen käsistä ja oli nappisuoritus niin maun kuin rakenteenkin osalta. Koristeluunkin oli panostettu, mutta en ole ihan varma kenen käsialaa ne olivat.

Kahta jäätiin kaipaamaan, toinen ei päässyt keuhkokuumeen takia- terveisiä vaan eduskuntaan pikaista paranemista tuoreelle vaarille ja toinen tietysti tuhkana uurnassaan ei enää välttämättä kaipaa meitä paitsi ehkä hautaa hoitamaan ja välillä kukkia/kynttilöitä tuomaan.

Toisaalta taas kuka mihinkin ikuisuuteen ja sielun vaellukseen uskoo- ehkä hyvinkin voi olla että kuolleen sielu vielä vaikuttaa ympäristöönsä kertoo nimimerkki kolme kuukautta kukkineet orkideat.

Tänään luonto heräsi talviunestaan. Hajusta päätellen myös lietevaunuja viritellään kovaa vauhtia kevään levitysurakkaa varten.

Itselle osui tänään polttopuukuorman purku. Tai no kunnon tukkiahan ne tielinjalta kaadetut rungot ovat. Sen verran pieni määrä vaan että kiukaassa niistä saanee parhaan hyödyn aikanaan.

Sen jälkeen vaunu joutuikin tositoimiin. Normaalisti noin pitkän reissun jälkeen välissä olisi ollut pesu ja rasvaus, mutta koska ei pitänyt varsinaisesti vielä töihin sen kanssa ruveta se meni työmaalle toisen vaunun tilalle.

Päivällä muutaman kivikuorman eli joidenkin satojen ajettujen metrien jälkeen lastaussuunta ja ajosuunta vaihtuivat. Ihmettelin miksi vasemman puolen vanteet olivat selvästi eriväriset. Tarkempi tutkiminen paljasti että kaikki pyörää navassa kiinni pitävät kuusi mutteria olivat kyllä paikoillaan, mutta löysiä.

Sitten rupesin miettimään mitä vaunun pihaan tuonut puhui pompottamisesta puolimatkan jälkeen. Ei sitten ollut tullut ulos ohjaamosta ja kiristänyt niitä muttereita. Ei vaikka työkalukin olisi ollut ohjaamossa. Onneksi oli edelleen ja ehjää kierrettä oli vielä riittävästi sujuvaan kiristymiseen.

En laskenut montako kuormaa irtokiveä ja rikkoja tänään lastasin, mutta panostajan laskutuksessa reikäluku oli 18.

Kyllähän se sisävessa on hyvä olla olemassa. Varsinkin talvella huomattavasti viihtyisämpi kuin perinteinen puucee. Ehkä kuitenkin jossain vaiheessa tulee vastaan se piste että mukavuudesta ja elintasosta on alettava tinkimään. Piste voi olla tässä ja nyt.

Se että ihmisiä koulutetaan on hyvä asia, mutta myös huono jos koulutusta vastaavaa työtä ei ole. Tuntuu vaan että ihmisille ei opeteta velkaantumisen välttämiseen tarvittavaa yksinkertaista matematiikkaa ja sitä miten arvokasta työ on.

Samoin olen moneen kertaan painottanut että huononkin työn on alettava kelpaamaan myös suomalaisille, enkä tarkoita että pitäisi hyväksyä huonoa työn jälkeä. Kaikista ei voi tulla lentäjiä ja lääkäreitä. Jos niin sattuisi käymään niin todistettavasti lääkäri pystyy rupemaan maatalon emännäksi- siis kotona tekemällä oppii. Lääkäri ei kuitenkaan voi hypätä hävittäjän puikkoihin tai lentäjä leikkaamaan umpisuolta.

Jotain rajaa koulutuksen tarpeeseenkin pitäisi saada. Ehkä ammattipätevyysvaatimuksissa on jotain järkeä kun kyydissä on esimerkiksi räjähteitä tai ajetaan ajetaan rahtia ulkomaille, mutta niin monessa maassa jopa minäkin olen ajanut että voin vain ihmetellä kuinka moinenkin laki, asetus tai vaatimus on saatu runnottua läpi.

Aikoinani äänestin EU jäsenyyttä vastaan. Ihan vaan siksi että silloin en uskonut että mikään asia muuttuisi parempaan suuntaan. Toki nykyään voi suunnilleen ajaa Barista Tukholmaan ilman että tarvistisi yhdelläkään rajalla purkaa tavaroita autosta tai vaihtaa joka maahan matkavaluuttaa, mutta noilla hyödyillä ei haittoja kompensoida.

Nyt ei varmaan yksikään puolue uskalla suoraan sanoa että liittyminen oli alkujaan virhe ja että sitä on pahennettu liittämällä valtioita joilla ei ole ollut alkujaankaan edellytyksiä täyttää annettuja vaatimuksia, paitsi tietysti kaunistelemalla tilastoja.

Puoluejohtaja joka kampanjoi autoveron poistamisen puolesta että autokanta uudistuisi ja että pienemmilläkin tuloilla olisi mahdollisuus ostaa uudempi ja vähäpäästöisempi auto. Todistettavasti vuoden 1998 tienoilla maahantuotu auto voi olla paljon parempi kuin seitsemän seitsemän vuotta nuorempi monilta osin.

Autolehdessä oli talvitesti jossa mitattiin erinäisiä asioita ja verrattiin niitä vuosikymmenten takaisiin juttuihin. Sen perusteella lähestulkoon mikä tahansa noin 1987 vuoden perheauto varustettuna nykyaikaisella moottorilla olisi pistänyt testin kärkikolmikkoa päihin kaikessa muussa paitsi kolariturvallisuudessa.

Mutta Suomessahan vaan ihmetellään kuinka vaikkapa Virossa tehdään muutamasta kolariautosta yksi ehjä ja myydään se sitten muutaman jobbarin kautta eteenpäin.

Jos auto on tehty hyvin ja pidetty hyvin niin sen käyttöikä ei ole 6 tai 12 vuotta vaan esimerkiksi vuoden 1990 Toyotalla peruutetaan hevoskoppi sinne minne yrittäessä 15 vuotta nuorempi BMW X5 jäi puolimatkaan sutimaan.

Tekniikan vaihtaminen pitäisi kertarysäyksellä tehdä helpommaksi, unohtaa prosenttirajaukset ja keskittyä päästöihin.

Tänään tuli ihan jonkun verran päästöjä kiitos kallioporan, kaivinkoneen ja tuli kai sitä traktorinkin piipusta savua. Asiakkaalla oli nopea lähtö rautakauppaan ja ennen kuin kauas ehti kävellä niin soitin perään ja kysyin että unohtuiko kenties jotain. No kyllähän se koira olisi siellä viihtynyt ja olisin sen saanut itsekin siirrettyä, mutta päätin silti soittaa ettei tarvitsisi lähteä viemään.