Rikkoja

Kivimies ahkeroi tänään ja tulee ahkeroimaan huomennakin. Rakennusten läheisyys rajoittaa monessakin mielessä ja onhan ne irtokivet olleet ihan hillittömän kokoisia.

Tänään pääsin joskus puolen kymmenen tienoilla purkamaan edellistä rikkokiveä ja lastattuani siitä kolme täyttä kuormaa jäi pohjalle vielä muutama kauhallinen ja kaksi aivan lohkaretta jotka olivat aivan liian suuria lastattaviksi. Kahden koneen huoltoilmaisin näyttää punaista, joten huomenna kun selviää tuleeko kivimies vai ei, täytyy katsoa mikä on oikea hetki vaihtaa suodattimia.

Tuntuu niin kovin tehottomalta kun niihin jättikiviin menee tuntitolkulla aikaa, mutta tuota viimeisestä kivestä jäänyttä lohkaretta lukuunottamatta rikkominen on onnistunut täydellisesti. Se on vaan vähän eri maata kuin savi tai pulverihiekka.

Päivän päätteeksi olin harrastamassa liikuntaa. Oli jokseenkin vähäväkiset treenit ja maalivahdeista toinen oli kauniimpaa sukupuolta. Niin kaunis että jos ei olisi maskia pitänyt ja ollut varusteiden sisällä olisi saattanut pelaaminen häiriintyä.

En ole varmaan koko keväänä osunut treeneissä, mutta tänään pari maalia ja aika monta maaliin johtanutta syöttöä. Ehkä peli vaan tasoittuu kun väki väsyy.