Litran mitalla

Tänään oli minuuttiaikataulu. Itse asiassa niin tiukka että en vieläkään tiedä mikä kone kivimiehen maastoaudin nokalla pyörii. Oletan että se on tehodiesel.

Sieltä sitten juhlissa pyörähtämään ja viemään yksi eläkeläinen bussille. Itse asiassa en ole kovin hyvin juhlissa viihtyvä ihminen, mutta kun oli vaihteeksi lähempi suku jossain muualla jäi jäljelle monta ihmistä joiden nimiä en tietenkään muista, mutta muutama naama jäi kuitenkin mieleen. Yksi taisi olla se myyjä jolle huomautin jo valmiiksi rikkinäisestä muovilaatikosta kaupassa- silti siitä viereisestä pinosta yhden ostin ja se meni ensimmäisellä reissullaan ihan kappaleiksi.

No mutta kuitenkin kun istumapaikkoja oli jokseenkin vähän niin rohkaisin sitten yhtä ventovierasta istumaan vaan siihen missä tilaa on. Hän sitten kuitenkin ujosteli, mutta katveesta viereen sitten istahti sanotaan nyt vaikka vaikkapa juhlapaikan kaunein nainen. Kyllä hieman otti päähän lähteä sinne saakelin bussiasemalle ja itse asiassa ei sielläkään ehtinyt edes täyttä minuuttia odottaa kun bussi jo pikavuorotolpan viereen pysähtyi. Olisin siis mieluusti jutellut pidempäänkin että terveisiä vaan sinne Helsinkiin.

Itse juhlakalu ei montaa ääntä päästänyt, eikä hänen äitinsäkään pitkiä puheita pitänyt tai kukaan pörissyt pöhnäsäisenä.

Sitten kun päästiin täytekakkuvaiheeseen juhlakalun isä sai kunnian aloittaa kakun. Kerrankin kakku aloitettiin niin että A seuraavan oli siittä helppo ottaa kaatamatta palaa ensin pöydälle ja B tuntematta häpee siitä että ottaa edemmän kuin kahden senttimetrin viipaleen ja C ei ollut pelkoa että joku täti tai serkku olisi lapion varressa tehnyt liian ison annoksen. Niin ja muuten kakku oli ilmeisesti peräsin Hauholla VT 12 varressa työskentelevän ammattilaisen käsistä ja oli nappisuoritus niin maun kuin rakenteenkin osalta. Koristeluunkin oli panostettu, mutta en ole ihan varma kenen käsialaa ne olivat.

Kahta jäätiin kaipaamaan, toinen ei päässyt keuhkokuumeen takia- terveisiä vaan eduskuntaan pikaista paranemista tuoreelle vaarille ja toinen tietysti tuhkana uurnassaan ei enää välttämättä kaipaa meitä paitsi ehkä hautaa hoitamaan ja välillä kukkia/kynttilöitä tuomaan.

Toisaalta taas kuka mihinkin ikuisuuteen ja sielun vaellukseen uskoo- ehkä hyvinkin voi olla että kuolleen sielu vielä vaikuttaa ympäristöönsä kertoo nimimerkki kolme kuukautta kukkineet orkideat.