P-ahon kummitus vai pukutehtaan haamu

Keskiviikkona kauppareissulla takanani kuului kaksi tömähdystä. Hyllystä siis putosi kaksi kaalia tai jonkin sortin salaattia eikä ketään ollut viiden metrin säteellä hyllystä.

Pari minuuttia myöhemmin toiselta puolelta eri hyllystä putosi kaksi omenaa, mutta silloin asialla tumpuloiva asiakas.

Seuraavalla kauppareissulla ilmeisesti jäin liian pitkäksi aikaa katsomaan nuorta kaunista naista. Sanonta että silmät meinasivat pudota päästä on varsin kulunut, mutta siinä vaiheessa kun silmänkuvat vapputarvikehyllystä putosivat minun ja sen kaunottaren väliin ei jostain syystä oikein vitsiä irronnut. Kerran voi vielä ymmärtää, mutta kaksi peräkkäin ei ole enää todennäköistä.

Seuraavalla kertaa varmaan kaatuu koko hylly tai elokuvatyyliin joku tuhannen säilyketölkin pyramidi.

Tänään ei pyramideja rakennettu tai kaadettu. Sen sijaan ihailin ikivanhaa hevosvetoista haravaa ja hienohan se laavukin siellä oli. Oli ison koneen ja pienen siirrot, noin 15 aitatolpan reikää ja muutama metri sadevesilinjaakin. Reilun parin tunnin homma, mutta ei niitä olisi sinne käsin kaivanut ainakaan ilman kiviporaa ja vähintäänkin halkaisukiilaa/rikotuspanoksia.