Teatraalista teatterissa ilman esitystä

Päivä oli pitkä. Aamulla lähdin omasta mielestäni ajoissa kun varasin reilun sadan kilometrin matkalla evästä, täyden polttoainetankin, reilut 2 tuntia ajoaikaa varten ja noin kaksilitraisen turbomoottorin.

Kun sitten ensimmäinen Volvo perävaunuineen oli ajanut hidastellen keskiviivan päällä sen kymmenen minuuttia sumuisella tiellä arvelin että ohittamalla pääsisin ajamaan rajoituksen mukaista vauhtia.

Kuitenkin vain viisi minuuttia myöhemmin taas farkkuvolvo pukkasi vaunuineen pikkutieltä kolmion takaa eteen jarruttelemaan joka mutkassa, kunnes sitten viimein Kirkkotiellä löytyi kaasupoljin ja taas joka mutkaan jarrua ikään kuin sitä perkeleen tietä ei pääsisi moottorijarrutuksen kanssa läpi. Taas asfaltin tultua vastaan Volvosta löytyi yllättäen kaasupoljin ja perävaunusta huolimatta poistui maisemaan sata lasissa.

No ilman sitä Volvojen tuloa olisin ehtinyt perille hyvissä ajoin. Ihan sen perusteella että eteeni kiilannut Volvo tulikin sitten seuraavissa liikennevaloissa perä edellä vastaan ja oli siis siinä jonon ensimmäisenä autona niin kauan että ehdin syödä eväät, virittää radioon kaikki asemat ja kuunnella musiikkia kymmenisen minuuttia, valokuvata edellä menneestä kuvan idioottiautoilija-arkistoon ja vasta sitten lähdettiin liikkeelle Volvon perässä ajellen.

No sitten oikeastaan ihmettelin iltapäivällä ihmisen lukutaidottomuutta. Jos noin tuhanteen kotiin tulee ilmoitus tai kokouskutsu ja lopputulos on jo ennalta selvä niin kannattaako ottaa poikaystävä mukaan, syyttää muita pelleilystä, toitottaa sitä kuinka kiireinen on kun sinne ei todellakaan ollut mikään pakko tulla. Samoin sitten voi kysyä kuka menee töhrimään tilauskaavakkeita.