Minne kuusi kulkeutuu

Joskus on kertakaikkisen mahdotonta arvata mitä toinen ajattelee tai haluaa. Näköjään joskus myös puheen tulkinnassa on ongelmia- kiitos vaan melkein toimivat matkapuhelimet.

Olin siis auttamatta myöhässä astumassa autoon vähän vaille yhdeltätoista kun puhelin soi. Ihmettelin sitten kun kalenteri ei ollut hälyttänyt. Perillä kohteessa se sitten alkoi hälyttämään ja siis siihen aikaan että olisin ehtinyt sinne puoli yhdeksi nippa nappa siis sillä hälytyksellä.

Kun sain asiat hoidettua, palattua ja tehtyä ruokaa tuli vieraita. Siinä sitten ohimennen mainitsivat joulukuusen... Arvelin että käyn metsästäni sellaisen hakemassa tai siis siitä onnettomasta saarekkeesta jossa kasvaa muutama tuhoon tuomittu puu pellon ja tien välissä.

Tuumasta toimeen ja moottorisahan kanssa pellon reunaa koluamaan. 5 kuusta nurin ja arvelin että sukulaistyttöni valitsee sen kaikkein tuuheimman suorastaan postikorttimaisen kauniin kuusen ja että voin viedä kotiin jomman kumman harvemmista tai tuuhean lyhyen kuusen.

Vaan kun ei niin ei. Ensimmäinen lahjoituskuusi oli ihan tosipuoleinen eikä oikein voi puhua tuuheasta. Sitten se toinen lahjakuusen saanut ei oikein ollut uskoa silmiään kun kuusi on niin tiheä ettei saa kättä työnnettyä oksiston läpi runkoon asti. Se varmasti olikin joulukuuseksi ylivoimaisesti paras mitä luonnonkuusista olen koskaan nähnyt. Harmi vaan että sattui kasvamaan ihan väärässä kohdassa. Toisen harmi on toisen onni ja toivotaan että kuusi tuottaa kuivuttuaan lämpöä kiukaaseen.