Avain kateissa, valaisin jäi kyydistä ja kassaongelmia

Ilmeisesti olen saanut vahvasanaisen viestin sähköisessä muodossa. En ole sitä päässyt vielä lukemaan.

Joskus vaan ihmisen elämässä tulee hetkiä jolloin on unohdettava tietokone ja keskityttävä ihmisiin. Tällä viikolla on ollut useampikin sellainen hetki.

Kuolema tai siis uutinen kuolemasta tuntuu olevan ikävä perinne lahjojen pakkamisen vastineeksi. Tällä kertaa voisin väittää että lähtijä oli pitkäaikaisin koulukaverini. Nykyisellä oppilaitosjaolla olisimme olleet saman opinahjon kirjoilla alusta loppuun.

Edellisen kerran törmäsin häneen vessajonossa (miesten, koska kuulemma naisten vessaan oli vieläkin pidempi jono). En muista mitä kaikkea siinä ehdimme jutella, mutta sen muistan että hän oli todella kaunis urheilullinen ja siis jo silloin löytänyt miehensä.

Jossittelu on turhaa, enkä halua ketään pelotella, enkä toisaalta yhtään tiedä mikä hänet noinkin nuorella ikää poisti keskuudestamme, mutta pahaa pelkään että mitään varsinaista kuolinsyytä ei tule koskaan löytymään. Siltikin jos veikata pitäisi niin sydän pysähtyi ja siihen taas syyksi veikkaisin ehkäisypillerin sivuvaikutusta/niille herkistymistä.

Jos tämän nyt sitten sattuu lukemaan joku yhteinen tuttu tai peräti avoimies/lapset niin minä esitän vilpittömän osanottoni ja todella tiedän miltä tuntuu kun itselle läheinen ihminen kuolee yllättäen.

Vaikka siis yhteinen historia alkoi jossain vuoden 1985 paikkeilla, (kerhosta en ole ihan varma) niin leikit oli leikitty, laulut laulettu, pelit pelattu ja tanssit tanssittu 9.luokan luokkaretken jälkeen.

Jos pitäisi jotain vielä muistella niin yksi tapaus on varsin kirkkaana mielessä. Muuan liikunnanopettaja teetti jonkin sortin kuntotestiä ja sen ajan pojat vetivät sitten leukoja kuka enemmän kuka vähemmän. Samaan aikaan liikuntaa oli myös tytöillä ja syystä jota muista en hyppäsi tämä edesmennyt luokkakaverini tekemään "tyttömäisen" tuloksen.

Kun sitten lukemat olivat kai peräti paremmat kuin nykyisellä sirkustaiteilija O-P-T:lla niin opettaja ei muuta perustelua keksiyt kuin sen että tyttö veti leukaa väärällä tyylillä eli käyttäen siihen lähestulkoon koko vartaloaan eikä pelkästään käsiään.

Näin niukasti 24. päivän puolella saunan raikkaana arvelen että ei montaa asiaa jäänyt rästiin. Ei siitäkään huolimatta että kassoilla oli taas ongelmia kahdessa kaupassa vaihtorahojen kanssa ja kolmannessa kaatui sitten taas kassakone. Viimeisessä kaupassa odotin varmuuden vuoksi niin pitkään että olin viimeinen asiakas että saa sitten vaikka käsipelillä laskettua pienet ostokseni.

Valaisin jäi siis kuusikierroksella kyydistä, pukkikierroksella vein kyllä suukkoja varmaankin kauniita unia jo siinä vaiheessa kovaa vauhtia nähneen kaverini ovelle ja oletin puhelimeni pudonneen hänen pihalleen. Puhelinta ennen olin löytänyt kadonneet avaimet ja toivonut että kaupassa laitettaisiin tuotteille hinnat näkyviin.