Contour

Taidan olla aika vaikea asiakas. Tänään tosin oli pitkästä aikaa ensimmäinen kerta kun pikaruokamyyjällä meni appelsiinit ja omenat sekaisin. Nauratti niin paljon etten viitsinyt edes valittaa että juoma jäi ainakin senttimetrin vajaaksi mukitehtaassa suurella vaivalla tuotetusta merkkiviivasta.

Tai sitten vaan halusi pitkittää kassalla seisomistani parhaansa mukaan.

Toisella kertaa- siis päivän pituus vaati toisenkin lämpimän sapuskan meinasin pankkikorttini pudottaa kun joku keski-ikäinen tai vanhempi mies tuuppasi tarjottimensa nurin tarjoiluvaunuun laittaessaan ja tietysti astiat lattialle toivottavasti onnea tuottavina lisätyötä henkilökunnalle tuottavina sirpaleina.

Aika rientää ja taas illan tullen tuntui että päivä loppui kuusi tuntia liian aikaisin. Toisaalta siihen oli ihan syykin. Asiakas kun oli tilannut kentälleen hiekkaa ja sitä hiekkaa ei tainnut tilaushetkellä olla olemassakaan. Taas toista tilattua tavaraa oli riittävästi, mutta sen kuljetuksen ajankohta oli hieman epäselvä.

Onneksi oli vähän välihommia, kuten perävaunun vaihto, pari painepesurin suuttimen avaamista, vähän rasvausta ja sitten konsultaatiokierros kaupungissa. Voi taas sanoa että PERKELE. Jos maahan on laitettu reilumpi määrä putkia niin niillä yleensä on joku tarkoitus. Toki nyt tässä tapauksessa laitoin maahan tyhjiä putkia sitä varten ettei tässä vaiheessa olisi tarvetta kaivaa kaikkia pihoja auki jonkun kuidun tai syöttökaapelin vuoksi.

Sitten kuitenkin kaksi tai kolme tekijää on välissä käynyt, rikkonutkin yhden putken ja puhelinkaapelit puuttuvat edelleen- ei ne putket siellä maan uumenissa mitään koristeita ole. Kuidulle on oma putkensa, puhelimelle omansa ja sähkölle omansa. Lisäksi on kaksi tyhjää putkea niitä ilmeisesti pätkiksi laitettuja tietoliikennekaapeleita varten joille tein reitin. Teinkö siis turhaa työtä- no en tehnyt jos uusi kaapeli vedetään uudelle kaapille lyhintä reittiä. Tein jos joka taloa varten tullaan vajaan vuoden vanhan asfaltin alla uudella ojalla. Uusi asfaltti ja metrin ja ylikin väärällä puolella rajaa.

Oli tarkoitus siirtää turvahiekkaa savivallin päälle. Siihen tarvitsin perävaunua. Kun sitten rupesin sitä koukkuun laittamaan niin eihän se tietenkään onnistunut, koska silmukka oli lähes maassa kiinni. Tasamaalta se onnistuu isommillakin takarenkailla, mutta nyt jalan kohdalla maa vietti sen verran sekä eteen että sivulle että koukku vaan törmäsi.

Sitten kun sen viimein sai perään oli vaunussa A puita ja B maata= puut likaisia ja vaunu kaipasi pesua.

Sitten kun viimein pääsi pesurin luo niin siitä meni heti suuttimen reikä tukkoon, enkä vieläkään tiedä millä se on tarkoitettu purettavaksi. Dynasetin pistoolissa suutin on kiinni kierteellä ja sen saa siis irti puhdistamisen ajaksi.

Arvoin että uskaltaako viimeistä kaapelia upottaa maahan kun alkoi satamaan. varmaan se kaapeliojan kohta hieman pehmenee, mutta kyllä siitä ehkä kotimaisella telivetoisella kuormurilla ylös pääsee.

Päivän päätteeksi otin haasteen vastaan ja kävin juoksemassa reikäpallon perässä ekaa kertaa ties kuinka moneen vuoteen. Ei voi puhua mistään harrastamisesta vielä yhden kerran jälkeen, mutta ihmettelen silti hieman noita muutamia harojoituksia mitä tänään tehtiin:

Pelitlanteessahan kentällä on yksi pallo ja käytännössä ei ainakaan koskaan tiedä tarkalleen mihin suuntaan vastustaja yrittää palloa syöttää tai kuljettaa. Ainoastaan selvää on että jossain vaiheessa sitä yritetään survoa kohti vastustajan maalia.

Näin ollen jos harjoitellaan peltilannetta kahdessa päädyssä niin kaksi palloa riittää.

Toki koko kenttääkin voi hyödyntää ja laittaa vaikka sata palloa sinne pyörimään kun vain on tarkoitus saada maalivahdille vetoja. Se vaan tekee alkuun harjoituksesta melkoisen sekavaa ja käytännössä koko kentän läpijuoksut ovat aina peräisin vastustajan puolustusvirheestä.

Jos puoli kenttää ei riitä niin ainakaan puolustajien ei pitäisi juoksennella ristiin vastustajan maalin takana vaan korkeintaan vastustajan maalin edessä.

Sitten oleellinen juttu: Turnausmuotoisessa sarjassa ennen peliä pääsee kentälle ehkä kolmeksi minuutiksi. Näin se pitäisi huomioida myös harjoituksissa, tehdä jako ja pelata esimerkiksi kolmesta poikki.

Sitten miten pelit ratkotaan: Maalivahtipelillä ja erikoistilanteissa- toki jos on suuri tasoero niin tasakentin ja tuurillakin on tehty maaleja esimerkiksi 30 asteen miinuskulmasta, maalivanhdin selän kautta, vähän reilusta puolesta kentästä, kolmen putken kautta. Sitä ei ratkota pakki-pakki syötöillä oman maalin takana-

Voisi mennä katselemaan tähdenlentoja. Ei vaan taida jaksaa kun on takana rankka päivä.

Betonin valmistaminen tuottaa melkoisen määrän hiilidioksidia. Siksi onkin hyvä jos betonille löytyy uusiokäyttöä.

Tietysti joku saattaa ajatella ettei parilla betonimötillä ole paljon merkitystä. Kuitenkin kun ne sitten viimein tukevat lentopalloverkkoa, laivalaituria, Silver Moonin matkustajia tai jonkun kesämökin hormia niille tulee käyttöarvo jota ei saavuteta murskaamalla.

Noin 15 vuotta sitten kirjoitin vision siitä mihin suuntaan autoteollisuus menee. Olettaen että Ford Focusta tehdään edelleen Venäjällä osuin oikeaan jopa siinä että sielläkin missä bensa on halpaa laitetaan konepellin alle WAG konsernin TFSI moottoreiden veroisia myllyjä. Toki oletin että venäläiset tekisivät perusmoottorin itse valuraudasta ja että logossa lukisi jotain muuta kuin Ford.

Suunitelmat muuttuvat, tasanteet kasvavat, kivet loppuvat ja jossain vaiheessa sataa kunnolla niskaan.

Ehkä kohta poliisi alkaa tutkimaan petosvyyhteä nimikkeellä Sunny Car Center. Koko touhu on vaikuttanut alusta asti suurelta kusetukselta ja moottoritien katteen lailla rahaa on poltettu tai upotettu pohjattomaan suohon.

En kuitenkaan usko että ketään koskaan tuomitaan ja miksi tuomittaisiinkaan kun kyseessä on investointi jonka kulut saadaan hukattua suurkunnan veronmaksajien maksettaviksi.

Miksi tuomitaan kun tonttivuokrat voidaan nostaa jopa 8-kertaisiksi tai pakottaa vuokralaiset lunastmaan tonttinsa. Jos yksityinen ihminen nostaa vuokran kertarysäyksellä 8- kertaiseksi se katsotaan kiskonnaksi. Tietysti hintataso voi olla myös alakanttiin poskellaan ja voi olla ollut sitä jo kymmeniä vuosia.

Kaksi päivää on mennyt kuin tunnelissa. Ei mitään saa valmiiksi, suunnitelmia muutetaan lennosta, kavereita ei ehdi näkemään ja jos ei olisi muistutettu niin en edes tietäisi mikä päivä tänään on.

Oli siis tarkoitus maanantaina poiketa kaverilla. Kaverin mielestä sunnuntaina, vaikka sanoin kyllä hänen sitä ehdottaessaan että oletan vuorokauden jo vaihtuneen sunnuntaiksi ja sunnuntaina mun on käytävä tekemässä omia hommia että maanantaina voi olla jotain toivoa- lopputuloksena kumpanakin päivänä viimeinen kone pysähtyi klo 23:n jälkeen.

Eikä siis tähän rysäyksen syntymiseen vaadittu kuin reilu vuorokausi lomaa ja vieläpä viikonloppuna. Eipä silti- olihan se jokilaivaristeily hieno kokemus ja nyt tiedän sanoa sen olevan katamaraani, kulkevan kahden Ivecon turbodieselin voimin joista kummastakin otetaan tyyliin 175 kW ja säätövaraa löytyy noin tehojen tuplaamiseen. Tankataan säiliöautolla, valmistettu Raumalla, 12 mm alumiini eli kestää vähän rikkoa jäitäkin.Sitä en tiedä kumpi oli kauniimpi laivalla ollut ravintolahenkilö vai visavuoren opas, enkä myöskään minkä ikäinen mahtoi olla ilmeisesti yksi matkustanut japanilaisturisti.

Kaikella kunnioituksella koulujärjestelmää kohtaan: Mitä helvettiä historiasta oikein opetetaan.

Ainakin minä pidän itsestään selvänä että ennen tukit on liikutettu sahoille hevosilla ja uittamalla. Toki hirsiä on veistetty käsipelilläkin kokolailla siellä missä ne on kaadettukin. Tuota Vanajaa monta vuotta enemmän tai vähemmän kaukaa katselleena muistelen että jokunen vuosi sitten vesi kävi varsin alhaalla ja silloin uppotukkeja paljastui monilta rannoilta- siis nimen omaan tukkeja, eikä mitään satunnaistesti järveen tuulella kaatuneita puita.

Myös kokonaisia rakennuksia on silloin pystytty siirtämään joko jäätä pitkin tai lautoilla/veneillä ihan kesäkeleilläkin. Avasin tästä asiasta suuni kun kävin museokierroksella. Toki opas oli siinä mielessä oikeassa, ettei sille rakennuspaikalle varmaankaan esimerkiksi perustusten kiviä oltu kaukaa raahattu, mutta esimerkiksi tiiliä ja ja kattopaanuja varten olisi ollut esteetän vesireitti jo silloin kun taloa ei oltu edes alettu tekemään. Rakennuspaikat on valittu huolellisesti.

En tarkkaa päivää tiedä, mutta veikkaan että edellisestä uitosta on (isossa mittakaavassa) kulunut noin 30 vuotta- sen perään on ajettu tieajoneuvovoimin.

Paluumatkalla tosin kuulin että Mierolassa olisi ollut tukkilaani ja uittonippuja paljon senkin jälkeen. Siis kuorma-autoilla kelkottuja sahoille uittamalla meneviä tukkeja.

Iltapäivän ratoksi ostin Suzukille kaveriksi Kawasakin. Sieltä sitten vielä syömään aivan hillitön annos kiinalaista. Ei seuraavana aamunakaan edes aamupala maistunut ja oikeastaan vasta rankan työpäivän puolivälissä klo 16 tienoilla pystyi jotain syömään.

Aamutuimaan kävin ihailemassa kaverin pihan uusia koristekiviä. Samalla tuli mieleen että tämän viikonlopun aikana olisi hyvä vaikka vähän kerätä kiviä jos ei vaan sada.

Sitä ennen oli kuitenkin upotettava yksi maakaapeli ja toiveissa oli myös siirtää tusinan verran paaleja. Painon puolesta ne olis lähestulkoon voinut ottaa neljä eteen ja kahdeksan taakse ja olisi jäänyt vielä varmaan kantavuuttakin- siis jos oletetaan ettei nostin paina juuri mitään, Ongelmaksi tulee vaan näkyvyys, muovien ehjänä säilyminen ja tietysti lastin sidonta. Näin ollen otin vaunun ja aloin metsästämään sopivaa käsittelytyökalua. Työkaluja olisi kyllä löytynyt, mutta kaikissa vaan väärät sovitteet tai tuohon vaunuun käymätön lastauskorkeus.

Mutta paalit on silti siirretty ihan vaan trukkipiikeillä ja muovitkin säilyvät ehjänä ainakin vaunuun saakka. Hyvä pitkä vaunu, mutta siitä saisi paremman paalikolmiolla. Sen perävaunun edeltäjässä paalikolmiot olivat vakiovarusteina ajorampeissa. Näin ollen koko lavan pituus oli. hyödynnettävissä. Kymmenen pyöröpaalia on silti ihan kohtuullinen saavutus, mutta 12 olisi mahtunut erillaisella perän muotoilulla tai niillä paalikolmioilla.

Niukasti perjantain puolella otin uunista jokseenkin ravintopitoisen piirakan. Toivottavasti piirakan saaja ja hänen vieraansa syövät sitä rääpimättä eli myös pohjaa.

Ennen kun aloin sitä piirakkaa valmistamaan pyörähdin onneksia kaupan kautta. Kaupassa oli tasan myyjä, venäläisiä ja minä. Milläs selität että kunnon kahvia ei pikkukaupoissakaan yleensä myydä kuin yhden koon paketeissa? Puoli kiloa voi olla vähän reilu yhdeksi mökkiviikonlopuksi ja avatun paketin leviäminen matkatavaroiden sekaan tuskin innostaisi edes ketään kahvista oikeasti pitävää.

Ostoslista oli lyhyt eli juustoraastetta, kermaa ja kananmunia. Muistelin että oli vielä muutama, mutta en katsonut pakkaukseen sisälle. Kun sitten täyttämisen aika tuli piti ensin käyttää vanhat munat pois. No munista yksi kasvoi valkoisia untuvia noin 1/10 kuoren pinta-alalla. Sisältä oli ihan ok- liekö sit vaan päälle pudonnut tai tippunut jotain ravinnepitoista.

Ylätasanne on nyt sitten odottamassa ahkeraa haravamiestä tai naista.

2. tasanne on kuorittu 1/3 alalta ja huomenna sinne upotetaan pihavalojen kaapelointi. Olisi varmaan voitu upottaa jo tänään, mutta törkkäsin purkupuiden sisällä olleen ampiaspesän säpäleiksi ja kiitin onneani että olin hetkeä aikaisemmin laittanut etulaisinkin kiinni.

Pääsin tänään todistamaan lasten iloisia ilmeitä kun pääsivät ensi kertaa leikkimään uuteen hiekkalaatikkoonsa. Hiekkalaattikkoon jonka tekemiseen meni aika monta työtuntia ja tuhansia kiloja kiveä. Kyllähän senkin rikki saa, mutta ei muovivasaralla lyömällä tai pikkukengällä potkaisemalla. Lasten puutarhalapion kestävyys on vielä todentamatta.

Toinen työmaa ei tänään paljon edennyt, mutta kai sekin vähän auttaa kun saa ne viimeiset terassilaudat kannessa ammottavan kolonsa eteen.

Voisin tähän purnata ja ihan aiheestakin, muttei vaan kertakaikkiaan jaksa.

Ei riitä että digiboxi mykistyi. Mittalaitteen vastaanotin tuli pisteeseen jossa piti vaihtaa paristo. Sen vaihtamiseksi piti irroittaa lehtiruuvi kiinnikkeestä, mutta edellinen käyttäjä oli katkaissut sen. Näin ollen se vastaanotin täytyi purkaa, katkaista virtajohtimet, porata, vääntää uudet kierteet, juottaa ja sukittaa virtajohtimet, kasata ja todeta että edellisen purkua yrittäneen jäljiltä puuttuu osia.

Kivivalli ei siis tänään paljon edistynyt, mutta ainakin mun tekemistäni hiekkalaatikoista toi tekele on ylivoimaisesti komein.

En ole aina kaikkein aamuvirkuin ihminen. Joskus on kuitenkin pistettävä kello soimaan hyvinkin aikaisin että saa hommat hoidettua. Hommasta tekee jännittävää se että käytin pöyhintä viime viikolla ensi kertaa, ei tietenkään mitään ohjeita ja piikkejäkin puuttuu jokunen.

Tänään ilmeisesti puolen päivän tienoilla paikallinen urakoitsija kävi ne paalaamassa, enkä yhtään tiedä miten se mahtoi sujua. Paluumatkalla irtosi etulokasuoja ja silloin kun tiimalasi vuotaa se vuotaa kunnolla.

Kiviä sain pyöriteltyä kappalemääräisesti suuren läjän, mutta se ei vaan isolla kentällä paljon tunnu. Sen perään oli sitten päivän helpoin operaatio ja sanotaan vaikka näin että joskus kaide on turhan ohut ja ampiaisen piikki osuu väärään paikkaan.

Ampiainen kävi eilen ohjaamossa, ruokapöytää vasten liiskasin yhden sanomalehdellä, sitten oli se bikinimissin paimentaja ja tänään suhasin Suzukilla sujuvasti vielä ampparin vuoksi kyypakkauksen.