Olipahan pitkä päivä ja itse asiassa aika pitkä työviikko kaikin puolin. Jos jotain tähän viikkoon on mahtunut niin kauniita naisia.
Niistä yhdeltä kysyin ikää ja vastaus oli epämääräinen "tarpeeksi". Oliko se tarpeeksi että saa olla yksin kotona, yksin yökylässä, yksin kaupungilla, yksin yökerhossa, yksin autoilemassa vai tarpeeksi että aikuinen mies voi hyvillä mielin kiinnostua. Ei sitten kuitenkaan ollut ihan 24.
Tänään totesin että ampiainen on tehokkaampi työturvallisuuden parantaja kuin selkeä pyyntö. Talon nuori emäntä päätti eriparibikineissään ruveta ottamaan aurinkoa samalla seinustalla jossa yritin kahden rakennuksen välissä levittää multaa kivivallin ja pensasrivin väliseen rinteeseen. Ihan asiallisesti pyysin että laittaisi väliin jotain näkösuojaa kaiteelle tai menisi sinne kolmen metrin päähän näkymättömiin. Lähtönopeus oli sen verran suuri että luulin vähintäänkin rotan ryömineen pyyhkeen ja selän väliin. Oli kuitenkin vaan suututtanut ampiaisen.
Illan jo vaihtuessa yöhön totesin kyläkaupalla että asiakas oli saanut jo tarpeeksi, mutta omasta mielestään ei ollut saanut vielä läheskään tarpeeksi. Olin ehkä siinä vaiheessa itse lähettänyt sen ukon pihalle ennen kuin taas sammuu muiden asiakkaiden iloksi pöytään. Mikä vittu siinä on ettei voi ymmärtää omia rajojaan vaan aina ja joka paikasta tuntuu löytyvän yksi tuollainen.
Toivottasti ne perässäni saapuneet kaksi kaunotarta eivät olleet tai päätyneet illan päätteeksi samaan seurueeseen. Toisaalta olisi saattanut miehen kannalta olla hyvä jos olisi ollut joku topputtelemassa tai auttamassa tuoppien tyhjentämisessä.
Minähän en siis kellonajasta huolimatta ollut karaokea kuuntelemassa vaan matkalla töihin. Ehkä ei kaikkein fiksuin kellonaika karhottamisen opetteluun, mutta kun oli jo sellaisen koneen perässä mistä puuttuu ilmastointi niin puolen yön tienoilla ei tuntunut liian kuumalta vaikka kaikki ohjaamon aukot oli säpissä.
