Contour

Mikä tekee pysäköinnistä helpompaa: A automaattivaihteisto B pysäköintitutka C peruutuskamera D apukuljettaja. Erehdyin eilen neuvomaan autoilijaa joka ei saanut ilmeisesti kaikilla noilla herkuilla lastattua japanilaista hybridiään osumaan ruutuun, saati sitten että se olisi ollut suorassa ekalla yrittämällä. Olihan se kauniisti autojen välissä ja kolme pyörää ruudussa toisin kuin hetkeä myöhemmin BMW ja reilua tuntia myöhemmin MB.

Varmaankin se peruutuskamera on laadukkaampi kuin Hyundaissa ja autossa on jonkinlainen peruutusvalo, mutta oletin silti ettei ainakaan kameralla erota meneekö auto ruutuun vai ei. Poinsit silti sille naisautoilijalle kun toisella tai kolmannella yrittämällä teki ihan mallikelpoisen parkkeerauksen.

Kotimatkalla oli pysähdyttävä, käännyttävä takaisin ja todettava että olipahan siinä kaunis nainen. En tiedä nykyistä sukunimeä, mutta tyttönimi ja etunimi varmaankin säilyvät muistissa aina.

Muuta mainittavaa... Kissanainen. Lehtijuttua lukiessani olin melko varma että osaisin tunnistaa kadulta tai jostain tutusta paikasta. Nyt sekin varmistui ja lehtikuva ei tee oikeutta hänen kauneudelleen.

Ehkä kymmenisen vuotta sitten olin eräänlaisessa unelmatyöpaikassa ja niin ikään tavallaan urani huipulla. Kesälomien koittaessa piti lukea lähestulkoon kaikki firman sähköpostit, faxit ja jonkun verran hoitaa ostotilauksia.

Sitten tuli sähköposti jossa muuan henkilö X kertoi törmänneensä firman tuotteisiin messuilla ja tarjosi jonkinlaista yhteistyötä. Se oli sen verran tuttavalliseen sävyyn ja hyvällä englannilla kirjoitettu viesti että tietenkin siihen vastasin. Kun heillä kuulemma oli rahaa käytettävissä niin vastasin sitten että kerrotte vaan montako palikkaa otatte, laskut lähtevät täältä ja sitten kun sekä meidän pankkimme ilmoittaa rahojen olevan teidän pankissanne lähtövalmiina lähtee ensimmäinen varastosta laivarahtina.

No siinä haiskahti jonkinlainen kusetus heti kärkeen, joten kun sieltä oli jokunen viesti jo tullut totesin että joko tässä tehdään firman suurimmat kaupat tai sitten ollaan suuren kusetuksen kohteena.

Jos kyseessä olisi ollut rahanpesu niin ilman muuta sinne olisi kannattanut myydä vaikka tyhjiä laatikoita tai kumiukkoja kerran kuussa roimaan ylihintaan ja olisivat sitten myyneet ne siellä tai dumpanneet aavikolle. Esteenä vaan oli kun heidän edellinen hallituksensa oli jäädyttänyt varoja noin 200 miljoonaa jotakin seisovaa tie ym. hanketta varten ja niiden vapauttamiseksi tarvittaisiin muutamia kymmeniä tuhansia, jos ne olisi lähettänyt niin muutamia satoja tuhansia, sitten muutamia miljoonia kunnes yhteys olisi viimein katkennut.

Sen verran taitava se toisen pään huijari oli että väitti jo firman johdon kanssa asiasta neuvotelleensa, joten vein sitten muistaakseni printit kirjeenvaihdosta johtoryhmälle.

Ehkä ensimmäinen asia mitä ammattikorkeakoulussa opetettiin "Jos joku asia vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta se on kusetusta". Ehkä Informaatikko, jolla oli muuten hyvät sääret, ei käyttänyt ihan suoraan noita sanoja vaan jotain tyyliin "Internertin sisältöön on suhtauduttava kriittisesti ja varsinkaan ei saa lähettää rahaa tuntemattomille tahoille".
Huijauskirjeitä on liikkeellä aivan valtava määrä.

Eli jos vaikka tässä itse väittäisin voittaneeni eilisen jättipotin, mutta olevani valitettavasti jumissa Kenialaisen autokauppakeskuksen työmaalla ja tarvitsevani 1,34 miljoonaa käteistä päästäkseni irti sopimuksesta ja 800000 € saadakseni lunastettua tontin ja sen jälkeen noutamaan rahani + maksamaan takaisin hyvällä korolla- ei minua kukaan uskoisi, eikä lähettäisi edes muutamia satoja tuhasia sähkömoottorin voimansiirtolinjan rakentamiseen tai kuljetinruuvin kierteen optimoimiseen.

Kuitenkin pariin otteeseen tuntui ettei oma työnantaja ollut kovin rehellinen. Yritti tietenkin olla, mutta kun asiakas on sijoittanut viimeiset rahansa peruskorjattuun koneeseen, lähtee sillä töihin ja reilut 20 paikkaa vuotaa öljyä tuntee hän varmasti itsensä huijatuksi, kuten myös ostettuaan vanhan vuokrakoneen jossa on vain 80 % tehoista tallella.

Huijauskirjeitä on liikkeellä aivan valtava määrä.

Kuitenkin ehkä eniten toivon että sen paikan likaisen työn puurtaja sai sen 10% hitsariporukan Eurojackpotista.

Itsehän tänään kävin vaihtamassa kasteluletkun pään. Asiakas sentään fiksummasta päästä ihmetteli miten se oli voinut olla kiinni kun kierre kerran tarttumapinta toisessa päässä oli sisältä sileä ja toisessa päässä oli selkeä ulkokierre. Tietenkin niin oli kun kierre oli mennyt poikki betonipinnan myötäisesti ja ulkokierrerrettä oli betonin sisällä vielä niin paljon että jatkoholkin sai pikkauksen jälkeen kierrettyä siihen suoraan. Siellä se nyt tönöttää ja odottaa seuraavaa kastelukertaa.

Vielä Nigeriaiskirjeeseen palatakseni: En olisi sinne mitään lähettänyt ennen kuin tuote on kokonaan maksettu. Oletan että sikäläinen huijaustehdas seuraa missä rahaa liikkuu ja kohdentaa markkinointinsa osittain uutisten perusteella. Näin ollen kun firma on pieni sieltä kinutaan pieniä sijoituksia. Sitten taas kun puhutaan kymmenien miljoonien investoinneista huijarikin laittaa kertaluokkaa suuremman vaateen.

Aamulla kannatti nukkua pitkään. Kolmen puhelun ja pienen mietinnän jälkeen päädyin hevostarhaan. Hevostarhaan jonka edestä hevostaan kengitettäväksi talutti nuori kaunis vaalea nainen. Komea hevonen, mutta samaan hengenvetoon täytyy todeta että sen perheen kolmannen lemmikin söpöys avautuu varmaan parhaiten Viiville.

Kakkospuhelun jälkeen matkakohteeksi muodostui myös rautakauppa. Asiakas oli siis onnistunut katkaisemaan kasteluletkutuksensa liittimen ja ihmetteli kun ei ollut kierrerrä vastassa. Ei voinutkaan olla, koska liitin oli poikki ja putken sisäpinta sileä.

Sitten olen tarponut purukasassa, keittolihojen kera keitetyt riisit taisivat vähän palaa pohjaan ja ilmeisesti töitä olisi tarjolla viikonlopun molemmille päiville.

Muutaman pienemmän fiksin ohella torstain tärkein anti taisi olla kolme vaihdettua niveltä. Se homma oli vielä kesken kun kaverilta tuli viesti että hänen kellarissaan tulvii.

Minähän sitten neuvoin että katkaisee sähköt siltä varaajalta ja tietysti vesipumpulta...

No ilman noita neuvoja joko siellä olisi käynyt putkimies tai purkupallo. Se on vakava paikka kun varaajan suojaventtiilin purkulinjan tukkii. Myytinmurtajissa testattiin millaisen tuhon varaajalla teoruassa aikaan saa ja lopultahan se varaaja ratkesi ja lensi ulos testirakennuksesta.

Sunnu Car Centeristä on kirjoitettu tänään aivan jonkin verran. Tapaus naurettaisi varmasti vähemmän jos olisi kirjoilla Hämeenlinnassa. Siis jos oikeasti rahaa syydetään jollekin huijarille riippumata maasta ja tehdään se ilman riittäviä vakuuksia voidaan puhua hulluuden siijasta vain tyhmyydestä.

Tokihan Rahaa on Afrikassakin ja voishan joku sikäläinen maajusi tulla viljelemään vaikka siirtonurmea Tiiriön pelloille.

Voihan toki sellainenkin ihme tapahtua että lyhythiuksinen karvan yli parikymppinen punatukkainen kaunotar uskaltaa pyytää minua vaikka tanssimaan. Tänään sitä ihmettä ei vielä tapahtunut.

Aamupäivällä tarvoin varmaan kolmisen kilometriä jossain Hauholla hirvikärpästen syötävänä. Tiedoksi kaikille sienihulluille että nyt sitä keltaista herkkua alkaa nousemaan ja äkkiä laskin satakunta kanttarellia, joista tosin vain kolme oli kunnollisen kokoisia.

Sieltä sitten menin korjaamaan vetosilmukkaa. Sehän on varsin yksinkertainen kapistus, mutta näköjään siihenkin saa päivän uppoamaan kun korjaa lisää rasvanipan, putkittaa sen ja lisää vielä tiivisteet että rasva pysyisi suunnilleen oikeassa kohdassa. Ilmeisesti rasvanipat ovat kovin kalliita kun niitä ei vakiona ole ja ilmeisesti silmukka on tarkoitettu vaihdettavaksi kiinnitysholkkeineen.

Oli vaihteeksi iltavuoro. Saldona pussitetut salaojat yhteen taloon. Toivottavasti paluumatkalla ei tullut ylinopeussakkoja.

Maakuntamatkalla Ilmeisesti Heinolassa ollut Niinistö oli paikallislehden tietojen mukaan pysähtynyt Alvettulan kyläkaupalla. Ehkä tieto tuoreista munkeista oli kiirinyt jostain maakuntamatkan varrelta.

Jos pihassa olisi ollut parkkitilaa, olisin itsekin siihen pysähtynyt jompaan kumpaan suuntaan mennessä, mutta kun se parkkipaikka on kuitenkin aika pieni.

Ehkä täytyy kuitenkin seuraavalla kyläkaupan stopilla kysyä mitä ruokaa arvovieraat tilasivat

Ehkä tänään kaikesta huolimatta päivä meni juurinkin suunnitelman ja aikataulun mukaisesti. Ehkä kuorma-auto olisi voinut tulla tunnin myöhemminkin, mutta noin muuten 8-13 oli joka hetki ohjelmoitu ja joskus neljän jälkeen iltapäivällä pääsi ajelemaan kaatosateessa kotiin.

Oikeastaan ainoa harmittava takaisku on ollut se että tarkistuskaivot tulevat vasta huomenna .

Omenapuu ja täynnä pieniä omenoita. Ei puussa mitään vikaa ainakaan aamulla ollut, mutta kyllä sen varominen töitä teetti.

Nyt on kuitenkin asiat sikäli hyvin että vesisateen sattuessa riittää kun käy nappaamassa salaojituksen purkulinjan päästä tulpan pois.

Paikalliset lapset olivat kovin innokkaita seisomaan kaivannon reunalla ja pomppimaan pulverihiekkakasassa. Arvelin että laumalla on liikaa energiaa ja sen saisi purettua lapioimalla. Lupasin sitten että saavat täyttää purkulinjan pään ensimmäisten kuuden metrin matkalta. Varmasti naapurinkin lapset ja perheen äiti ja isä osallistuivat urakkaan jossain määrin, mutta oikeastaan olin melko varma että että kyllästyvät nopeasti ja että sen jälkeen kaivanto saa olla rauhassa.

Nyt on edessä enää pahin eli syöttökaapelin puoli, viemäreiden ja vesijohdon alitukset ja ainainen ahtaus.

Sää ei tänään oikein suosinut. Voi sanoa että yhden vanhan omakotitalonpihaan pääseminen ja pihalla liikkuminen on nyt vaativaa ja aina vaan vaikeutuu.

En edelleenkään ymmärrä miten ovat rakentaneet vesijohdon sille tontille tai siis lähinnä sitä miksi sulkuja täytyy olla kaksi. En myöskään ymmärrä miksi kellarikerroksesta on alkujaan tultu ulos kahdella viemärillä, vaikka asuntoja on ollut vain yksi. Sitähän en tiedä millainen kaappaushuone jollakin neljästä edellisestä omistajasta on ollut tai että onko sillä haettu äänettömyyttä/hajuttomuutta.

Kuinkakohan aikaisin olisi pitänyt herätä ja lähteä liikkeelle että olisi ehtinyt näkemään kymppiuutisten loppukevennyksen... Keskiviikon liikunta-annos oli sen verran raju, ettei oikein tänäänkään tuntunut mikään kiipeäminen tai muuten vaan jalkavoimaa vaativa ponnistus yhtään kivalta. En edes muista milloin olisi joutunut konetta lavetille laittaessa miettimään miten päästä mahdollisimman vähällä kiipeämisellä.

Sitä ennen sain keräyskivet vietyä, kivien reikiä varten täyttömaan tuotua ja kasettilastin mursketta levitettyä. Sitten viimein kun oli saanut syötyä, tankattua ja tikapuut lyhennettyä rupesin etsimään teleskooppimittalattaa. Tasolaserin kanssa se on hyvä olla olemassakin, joskin taitettavassa vastaanotin liukuu paremmin. Teleskooppimalli oli taas ollut lainassa ja tullut takaisin kahtena kappaleena. Yksi lukituskieli puuttui ja puuttuu edelleen ja tietysti latan sisällä savea, kiviä ja hiekkaa.

Edelleenkin tähän hässäköintiin on osasyynä vain reilun vuorokauden ohjelmat noin viikon takaa. Siihen lisättynä säätyypin vaihtuminen teetti ainakin puolentoista työpäivän edestä lisätöitä, eikä perunanvarret vieläkään ole täysin vihreitä.

Jos perunalajike on hyvä ja maa on ok niin mahtaako peruna pystyä tuottamaan kunnollisia mukuloita kymmensenttisen kukkivan varren yhteyttämistuotteilla. Ainakin kukkiminen tuntuu sujuvan loistavasti.

Jos jotain hyvää haluaa kasvimaasta sanoa niin herneitä tuli paikoin ihan hyvin, maissia voisi laittaa ensi vuonna enemmänkin ja viinimarjapensaita. Mansikka puskee vieläkin raakileita.