Aika katsella autiota hiekkarantaa

Päivä oli varsin tylsä. Maisemissa ei ollut mitään vikaa, mutta ehkä huomenna maisemaa voisi parantaa. Ilmeisesti kaksi ratsastajaa hevosineen pelkäsi pysähtynyttä konetta niin paljon että talsivat pois näkökentästäni ennen kuin ehdin nähdä olivat nättejä tai tuttuja.

Tyhjän tai no ehkä jokusen työsähköpostin sisältämän laatikon vuoksi muistelin käyntiä siellä missä juhlittiin ilmeisesti viikonloppuna jotain. Aikaahan on kulunut jo ainakin 10 vuotta, mutta jotkut asiat vaan syöpyvät mieleen:

Oli siis kesä ja silloinen tyttöystäväni halusi uimaan. No minä tietysti oletin että hän haluaa uimaan sinne samalle hiekkarannalle missä kaikki muutkin lähimaaston ihmiset telmivät vedessä tai hyppivät laiturilta, mutta olin tietysti väärässä. Hän oli vakiinnuttanut uimapaikkansa kokolailla vastarannalle paikkaan jossa ei juurikaan muita ihmisiä liikkunut, eikä pehmeästä rantahiekasta ollut tietoakaan.

No kun näin jälkikäteen sitä asiaa kahden vartaloltaan ja rinnoiltaan vertailukelpoisen yksilön tapailemisen jälkeen mietin niin hänellä oli varmaan siihen syynsä. Lapset voivat olla julmia, aikuiset vielä julmempia ja ehkä se vaan on helpompaa mennä uimaan muiden katseilta piilossa.

Minä taas en mielelläni mene räpiköimään yleiselle uimarannalle, koska olen huono uimari. En myöskään pidä kylmästä vedestä ja sitähän se järvivesi aika ison osan ajasta vuodesta on.

Minä en todellakaan ajatellut että kukaan heistä olisi ollut valas. Sitä termiä ilmeisesti käytetään kiusatessa pienestä pitäen. En myöskään ajatellut että heistä kukaan olisi ehdoin tahdoin halunnut tukevoitua ja sen myötä saada kuppikoon jonka vuoksi moni nainen menee leikkaukseen ja kärsii lopun ikäänsä selkävaivoista.

Saattaa silti olla että kahdella kolmesta on ollut tietoinen halu muuttaa elintapoja huonompaan suuntaan että miesten/poikien mielenkiinto heidän rintavarustustaan kohti vähenisi. Nyt sitten kun olen nähnyt toisen sukua televisiossa ja kolmannen sisaren valokuvassa en enää muista mitä ensimmäinen kertoi. Kertoiko sen kuinka Suomessa täysin huomaamaton tyttö oli Turkissa heti ensimmäisen vastaantulevan miehen silmissä kaunis vaaleine hiuksineen ja kuinka toivoi että pikkusiskonsa ei kokisi samaa kohtaloa/kohtelua ennen kuin vasta kolmikymppisenä kun tajuaa asioista jotain.

Taas toisaalta näköjään myös se kaikkein kaunein, pitkä, hoikka, keskiarvo 9+ voi näköjään jäädä huomiota vaille siinä missä kaveri aamulla suihkuverhon sulkemisen unohtaessaan melkein suistaa junan pois raiteiltaan.

Tänä vuonna en ole käynyt edesmenneen tyttöystäväni haudalla. Ehkä nimitys tyttöystävä on väärä sana jonkun mielestä, mutta kuitenkin sellainen tyttö jonka vuoksi olin valmis ajamaan useamman sata kilometriä että neiti pääsisi kauppakorkeakouluun kokeeseen. Sellainen tyttö jonka olisi toivonut tapaavansa ennen kuin hän löysi ystävänsä alkoholin.

Tuskin kirjoittaisin hänestä mitään ellen olisi tänään ollut sen samaisen kesämökin naapurissa jossa melkein vietimme toisen yhteisen yömme. Hän siitä tuskin mitään muisti, kuten ei ensimmäisestäkään. Ei muistanut edes sitä kuinka monta kertaa totesin että tee tuo selvin päin niin olen sinun.

Tuskin hän itse edes tajusi kuinka noloa on tulla poistetuksi lempiyökerhosta selvin päin hiljaa paikallaan istumisesta. Jos saman olisi tehnyt tänä vuonna vain noin 70 metrin päässä seuraavassa ravintolassa nainen olisi varmaan saanut tippejä liiveihinsä, joita ei tietenkään siinä vaiheessa enää ollut.

Naista ei siis enää ole, ei ole yökerhoakaan, mutta noin seitsemän vuotta sitten stereoita asentaessani tai hiiren syömää polttainepumpun johtoa korjatessani löysin ne mitä hänellä ei silloin päällään ollut.