Aina matkalla jonnekin 20:40

Ajoin kerran Skopjesta Kreikan rannikolle satamakaupunkiin nimeltä Igoumenitsa ja sieltä lautalla Italiaan. Ajoin sen reissun kelloa vastaan ehtiäkseni lautalle. Ei se kivaa ollut kun paikalliset painelivat tutuilla teillä ohi jopa vanhoilla Skodilla,Yugoilla ja Fiateilla. Tänään oli vähän samanlainen fiilis vaikka matka oli huomattavasti lyhempi ja vesistöjen ylitykset ihan vaan siltoja pitkin.

Päivä oli fyysesti rankka. Pesukone pyörittää treenivaatteita edelleen ja ilmeisesti valvon sen verran vielä että saa ne sieltä kuivumaan.

Matkalla oli pakko syödä. En tiedä onko se kovin terveellistä, mutta silloin kun treenitahti oli neljästi viikossa + turnaukset ja harjoituspelit tuli joskus käytyä syömässä turnauspelien välissä.

No joka tapauksessa jälkeeni siihen paikkaan saapunut nainen oli ilmiselvästi seuraa vailla. Koko sen ajan kun söin ja puolet ajasta minkä odotin tilaustani hän houkutteli muita viihteelle. Ensin meinasin sanoa "mikäs siinä kun noin kauniisti pyydetään".

Tässä on juurikin se juttu että vähemmän ujo olisi pyörähtänyt penkillä ympäri ja todennut sille nuorelle naiselle että tässä paikassa on kerjääminen kielletty ja jos kaverisi on varattu ja sinä et niin se on äkkiä korjattu. Tyydyin kuitenkin syömään ruokaani ihan hiljaa, koska hän ei ollut vaalea ja hyvää vuosimallia 81.

Mikä siinä on ettei aikuinen ihminen ymmärrä sanaa EI. Joskus sitä ei tietysti tajua itsekään, mutta siis tuo baariin meneminen- ei sillä minun tietääkseni ole mikään pakko juoda tiliä tyhjäksi ja päätä täyteen tai ylipäätään juoda alkoholia jos on seuraavana päivänä esimerkiksi töitä. Tietysti jos seura on niin huonoa ettei sitä kestä selvin päin.