Alkukankeutta

Päivän ohelmassa oli lavettireissu. Etäisyydestä ja kelistä johtuen täytyi tilata oikein puoliperävaunukyyti.

Noin periaatteessa reissu sujui ihan hyvin, mutta käytännössä olen saman reissun ajanut samassa ajassa traktorilavetin kanssa- tietenkin kesällä ihanneoloissa ja toista reittiä ja vastakkaiseen suuntaan. Minkäs teet kun puuttuu välistä silta tai kaksi.

Sitten ne ei hyvin menneet asiat eli A auraaja perkeleen penkantekijä voisi pudottaa ne risteyksen kohdalta että mahtuisi ajamaan. Samoin se noita liikennemerkkejä ja suojakorokkeita aikoinaan sirotellut suunnittelija ja sen suunnitelman hyväksynyt pitäisi laittaa vähintäänkin häpeäpaaluun tai piikkaamaan ylös nuo väärin mitoitetut tekeleet- täysin mahdotonta ajaa tietä pitkin. Toiseen suuntaan kyllä pääsee kääntymään vaan toiseen ei.

Niin ja kaiken lisäksi risteyksessä oli jo minun lapsuudessani nykyistä fiksumpi liikennejärjestely- siis sellainen että vaikka lavetilla oli panssarivaunu niin sen pystyi vetämään tietä pitkin ja helposti, koska tuohon nyt ongelmia tuottaneeseen korokkeen ohi vasemmalle kääntymiseen oli oma kaista.

No jottei liukkaus- kiitos vaan kissanhiekan kylvämättä jättäneet urakkamiehet ja penkat olisi olleet liian helppoja niin kesken käännöksen joku perkele keksi vielä puikata autollaan sinne korokken ja lavettiyhdistelmän väliin. Teki sen vieläpä niin hienosti kuolleesta kulmasta kesken käännöksen että vain melkoinen tuuri esti lavetin osumisen. Vaikka lavetti tulikin kolmion takaa niin se oli jo risteyksessä kun Skoda oli jossain satojen metrien päässä näkymättömissä. Jos ratin takana oli joku aivohalvauksen kärsinyt naapuri niin oliko tosiaan noin kiire kun se arvauskeskus, sairaala ja paloasema ovat toisessa suunnassa.

Matkalta pisteet ystävälliselle BMW;n kuljettajalle kun mahdollisti turvallisen ohituksen hiljentämällä ja suoralla leveällä kohtaa. Tappioita tuli sen verran että pitkät valot lakkasivat toimimasta noin 40 kilsaa kotoa.